Anne ja uskomattomat päivät

 Aamu valkeni ennätyspakkaseen. Olin illalla lämmittänyt uuneja, mutta jo rappusia alastullessa käteni osui kaiteeseen, joka oli todella kylmä. Ajattelin olevani kuin Frozen elokuvan Elsa, joka saa paikat jäätymään kaikista yrityksistä huolimatta. Ei ollut aikaa jäädä aamusta lämmittämään ja viime sähkölasku oli saanut ihoni lämmöstä huolimatta kananlihalle, niin päätin olla pitämättä pattereita päällä. ”Ei tätä kauaa enää jatku”, on ollut tsemppini jo lähiviikot, mutta tuntuu niinkuin kalkkiviivoille kaatuisi..loppu häämöttää lumelleja pakkaselle, Puuliiteri käy kilpailua pakkasen kanssa, loppuuko puut ennen pakkasia. Nähtäväksi jää. Radio päälle. Siinäkin on jotakin häikkää, kun volyymia ei saa pienemmälle, suuremmalle kyllä. Radio Nova alkoi huutamaan. Aki ja Minnahan siellä keskustelivat Baby Shoverista. Uusin ”tullut jäädäkseen ”-tapa on sukupuolen paljastus. Aloin mielenkiinnolla kuuntelemaan puuroa keittäessä, että minkälainen tapa tämä olikaan. Että nyt Duudsonien Jukka oli...

 Aamu alkoi sähkökatkolla! Oli kyllä asiallisesti ilmoitettu, että näin tulee käymään, mutta eihän minun pitänyt tänään ollakaan kotona.Toisin kävi. Illalla tulin viluiseksi ja kurkku tuntui kipeältä. Olin myös todella väsynyt, vaan oli jaksettava rutiinit tehdä entiseen tapaan. Tietkin olivat muuttuneet peiliksi, joten koiran ulkoilutus ilman nastakenkiä, pimeässä otsalampun himmeässä valossa, oli suo-ri-tus. Päivällä perhehoitajan tehtävissä löysimme monia yhtymäkohtia luonnon ja ihmisen välillä.  Tie oli sulanut keskeltä, joten keskitietä oli turvallisin kulkea. Niinhän sitä sanotaankin, että keskitie olisi paras valinta elämässäkin. Valon määrä on myös huikeasti lisääntynyt. Olisi aika laitella uusia viherkasveja aluille ja vaihtaa multaa niille. Niin se ihminenkin alkaa kukoistaa valon myötä ja asiat saavat oikean mittakaavan elämässä. Se yhtäläisyys kasveilla ja ihmisillä on. Tarvitsee riittävän kasvupohjan elääkseen, muutoin kuihtuu pois. Mietittiin, kuinka monta värisä...