”Joka ilta kun lamppu sammuu”

 Aamu valkeni ennätyspakkaseen. Olin illalla lämmittänyt uuneja, mutta jo rappusia alastullessa käteni osui kaiteeseen, joka oli todella kylmä. Ajattelin olevani kuin Frozen elokuvan Elsa, joka saa paikat jäätymään kaikista yrityksistä huolimatta. Ei ollut aikaa jäädä aamusta lämmittämään ja viime sähkölasku oli saanut ihoni lämmöstä huolimatta kananlihalle, niin päätin olla pitämättä pattereita päällä. ”Ei tätä kauaa enää jatku”, on ollut tsemppini jo lähiviikot, mutta tuntuu niinkuin kalkkiviivoille kaatuisi..loppu häämöttää lumelleja pakkaselle, Puuliiteri käy kilpailua pakkasen kanssa, loppuuko puut ennen pakkasia. Nähtäväksi jää. Radio päälle. Siinäkin on jotakin häikkää, kun volyymia ei saa pienemmälle, suuremmalle kyllä. Radio Nova alkoi huutamaan. Aki ja Minnahan siellä keskustelivat Baby Shoverista. Uusin ”tullut jäädäkseen ”-tapa on sukupuolen paljastus. Aloin mielenkiinnolla kuuntelemaan puuroa keittäessä, että minkälainen tapa tämä olikaan. Että nyt Duudsonien Jukka oli tämän sukupuolen paljastanut... olin äimän käkenä, että tullaanko nyt paljastamaan sukupuolia ystäville, että ” hei suprais, nyt on käynyt näin, että..” Mutta kyse olikin jatkoa tälle baby kutsuille, Jukka ja Chachi paljastavat toisen tulevan vauvansa sukupuolen, ei omaansa. Olin kuunnellut vähän huonosti keskustelua...Uutisissa kerrottiin, että Amerikan pressan koira oli puraissut jotakin henkilöä, josta luonnollisesti joutunut edesvastuuseen. Kyllä en ymmärrä, kuinka uutiskynnykset rikotaan korona-aikaankin näin uskomattomilla uutisilla.. koirasta ajattelin, kuinka niitä opetetaan kurinalaisuuteen ja näyttelyissäkin ne seisovat niin asennossa toisin kuin me ihmiskunta. Aloin tarkastelemaan omaa ryhtiäni.Seisoa oikein on jo aika haastavaa. Kantapäät maassa, olkapäät alhaalla, selkä suorana. Ei se onnistu kuin hetken kun kroppa taas rysähtää entiseen uomaansa..

Alkuillasta minulla oli mukavaa tiedossa.Sain ystävältäni hoitokäsittelyn. Se taisi olla niin tehokas, että polttoainetankille mennessäni en enää muistanut, kuinka säiliön luukku avataan, eikä tullut S- kortin tunnuskaan mieleen! Auton mittari  näytti enää 50 km matkaa, mikä ei riittäisi mitenkään, enkä pystyisi käyttämään webastoa, jonka pakkanen nyt vaatii. Soitin naapurilleni. Hän ehdotti, että löisin kuminuijalla varovasti tankin kohtaa, koska luultavasti se oli jäätynyt. Ei auttanut. Sitten huomasin paikallisella korjaamolla kaksi miestä ja lopetin puhelun naapurin kanssa. Kohteliaasti lähestyin miehiä ” Hei, voisitteko hyvät miehet auttaa naista hädässä?! Bensatankin luukku on jäätynyt, enkä pääse korpeen asti näillä polttoaineilla!” Miehet tulivat oitis tutkimaan tilannetta. Toinen miehistä pyysi sammuttamaan auton. Tein niin ja tulin sitten autosta ulos. ”Voisitko ottaa avaimet virtalukosta..” -” Ei minulla mitään virtalukkoa ole!”-” No missä avaimet?” -” Tässä taskussahan ne.”Mies lukitsi ovet ja avasi, jolloin säiliönkin luukku  aukesi muitta mutkitta! -”Voi tuplakiitokset!! Pääsen taas korpeutumaan!” Kilautin taas naapurille, joka on expertti ABC mobileasioissakin. Sanoi, etten tarvinnut nyt korttia laisinkaan, vaan hän etäavaa minulle tankkauspisteen. Niin siinä kävi, että naapurin kortilla mentiin, enkä tainnut saada bonuksia. Toisaalta se ei haitannut, koska pääasia oli että pääsen kotiin. Huh huh, mikä päivä! Pakkanen alkoi taas kiristymään ja kellokin oli lähes ilta kahdeksan, kun olin kotona. Koira oli pissinyt matolle. Uunit lämmite ja lohi uuniin. Kyllä oli kala ostettava, kun kylkeen oli tarttunut ale lappu ” puoleen hintaan”. Unta ei taaskaan tarvinnut odotella. Se tässä fyysisessä rasituksessa on hyvä, että yöt menevät sikeästi nukkuessa. Suljen silmäni kohti uutta pakkasaamua...