Jos ei heilaa helluntaina-tai jospa sittenkin!
Miltä rakkaus tuntuu? Keväällä katselin, kuinka linnut peuhasivat keskenään järven rantasilla. Samaan aikaan yksinäinen joutsen lipui tyynellä järvellä vailla päämäärää. Tunsin olevani tuo joutsen. Kesä tulossa jälleen kerran, eikä minulla ole ketään, jota ajatella syvällisesti. Luonto heräili kukkaansa. Tuli helluntai. Vietin senkin päivän töissä palvellen kampaajana. ”Jos ei heilaa helluntaina, ei koko kesänä”. Tuo sanonta on aika leimaava ja saa totisesti ajattelemaan niin. Sitten alkoi tapahtumaan. Elämä oli alkanut järjestämään minulle miestä. Lopulta millään muulla ei ole väliä, miten se tapahtui, mutta kyllä tunnetila pitää paikkaansa, jos sanotaan ”jalat menivät alta”. Siihen tilaan päästääkseen pitää olla sisäistä kemiaa ja yhdenmukaisia ajatuksia. Helppoa olla ja jutella mistä tahansa asiasta. Myönnettäköön, että pientä ujoutta oli ehkä molemmissa. Se, että on melkein jo luovuttanut ajatuksen elämänkumppanistaan. Seuratessaan ympäristöä, huomasi toisien löytävän se...