Anne ja uskomattomat päivät

Tammikuun 13.2023.  Päivät ovat menneet sairastaessa influenssa A:ta. Loppuvuosi koronassa ja vuoden aloitus influenssassa. Jokainen vuosi on erilainen ja niin on ollut mennyt vuosikin.  Mennyttä vuotta muistelen melkein onnistuneena uudesta työpaikasta ja rakkaasta, jonka sain vierelleni. Elämä ei saa olla koskaan ruusuilla tanssimista, joten sain mustan verhon eteeni, etten liiaksi iloitsisi näistä minua kohdanneista hyvistä asioista.  Olen järjestellyt veljeni hautajaisia. On ollut haastetta sairaana ollessa. Yksi päivä poikkesin ostamaan hautajaiskutsuihin postimerkkejä. Olin verhonnut itseni maskiin ja villahattuun. Meikittömyys vaikeutti tunnistautumista, sillä myyjä, joka oli minulle hyvinkin tuttu, ei tuntenut minua sillä hetkellä. ”Minkälaisia merkkejä teille saa olla? Käykö nämä?” Postimerkissä oli kuva kahdesta shampanjalasista. Sopersin, että ”kutsut ovat hautajaisiin, jotakin vaikka Suomen lippu, sopisi paremmin”. Lopulta kallan kukka oli hyvä valinta. ”Olen ...

Syyskuun 22.2022.  Iltarusko taivaalla saa minut seisattamaan auton tienlaitaan ja nappaan kuvan hetkestä, jolloin taivas on upeimmillaan, mutta vain hetken. Sanonta ”elä hetkessä” tarkoittaa varmasti tätä. Jos olisin päättänyt ajaa eteenpäin, en olisi saanut tätä upeaa taivas-hetkeä ikuistetuksi. Äitini kuolemasta on kulunut tänään 25 vuotta. Se on pitkä aika, kun mietin elämää eteenpäin. Taaksepäin mietittynä on elämä pyörinyt kuin karuselli, välillä hitaammin ja välillä kuin lopun edellä. Itseasiassa pötkötellessäni sohvalla TV:n ääressä, huomioin A-studion keskusteluohjelmaa, jossa linja on vakava Venäjän suhteen. Toki ollut koko sodan ajan, mutta nyt alamme tulla pisteeseen, jossa pitäisi tulla ratkaisuja koko maailmaa ajatellen. Kukaan ei pysty sanomaan ennalta, mitä tulee tapahtumaan ja kuinka kauan joudumme kärsimään tästä maailman tilanteesta. Luultavasti useita vuosia. Siihen meidän on sopeuduttava. Emme silti saata jäädä laakereillemme lepäämään, vaan elämä on elettävä a...