Vuosien vaihtuessa

Syyskuun 22.2022.

 Iltarusko taivaalla saa minut seisattamaan auton tienlaitaan ja nappaan kuvan hetkestä, jolloin taivas on upeimmillaan, mutta vain hetken. Sanonta ”elä hetkessä” tarkoittaa varmasti tätä. Jos olisin päättänyt ajaa eteenpäin, en olisi saanut tätä upeaa taivas-hetkeä ikuistetuksi.

Äitini kuolemasta on kulunut tänään 25 vuotta. Se on pitkä aika, kun mietin elämää eteenpäin. Taaksepäin mietittynä on elämä pyörinyt kuin karuselli, välillä hitaammin ja välillä kuin lopun edellä. Itseasiassa pötkötellessäni sohvalla TV:n ääressä, huomioin A-studion keskusteluohjelmaa, jossa linja on vakava Venäjän suhteen. Toki ollut koko sodan ajan, mutta nyt alamme tulla pisteeseen, jossa pitäisi tulla ratkaisuja koko maailmaa ajatellen. Kukaan ei pysty sanomaan ennalta, mitä tulee tapahtumaan ja kuinka kauan joudumme kärsimään tästä maailman tilanteesta. Luultavasti useita vuosia. Siihen meidän on sopeuduttava. Emme silti saata jäädä laakereillemme lepäämään, vaan elämä on elettävä aikanaan. 

Tänään oli ensimmäinen päiväni työkuvioissa, kun menin klo 6 töihin. Yrittäjänä ei ole ollut niin aikaisia aamuja ja lähihoitajan työ on ollut aikaisin työpaikka, missä olen työskennellyt klo seitsemään mennessäni. 

On lokakuun ensimmäisen päivän aamu. Huomaan, kuinka melko helposti pystymme kääntämään rytmiämme aikaisempaan ylösnousuun. Ymmärrän, että meidät jaetaan ryhmään tässäkin asiassa; aamuvirkut ja yökukkujat. Lopulta, jos jaksaisimme herätä aikaisin ja mennä luontoon, niin ehtisimme nähdä enemmän, kuinka luonto heräilee. Nukkumalla menee monta upeata hetkeä ohitsemme. Revontulet ovat maalanneet taivastamme upeilla väreillä, joita ei ihan joka vuosi olekaan päässyt seurailemaan.

Joulukuun 15. 

Kuukaudet vaihtuvat silmissä. Vuosi 2022 alkaa painua historiaan maailman synkimpinä vuosina näin omaa sukupolvea ajatellen. Jopa rikkaita koetellaan energian kulutuksen ja polttoaineiden nousun takia. Mietin, mikä meissä maalaisissa ja kaupunkilaisissa on erona. Omalla kohdallani osaan tehdä ruokaa. On polttopuita ja uunit, joilla voi taloa lämmittää. Osaa käyttää hyödykseen lunta, jota olemme saaneet paljon ympäristöömme. Uutisia lukiessa tulee monesti hymy kasvoille, kuinka lumimyräkän saapuessa kehoitetaan etelä-suomalaisia pysymään kodeissaan. 

Huhtikuun 21.2023

Paljon on kulunut kesken jääneestä blogistani. Loppuvuodesta tapahtui liikaa ikäviä ja surullisia asioita, ja tähän tarvitsin loman, jotta ehtisin  sisäistämään, mitä todella tapahtui. Olin joka päivä psyykannut itseäni eteenpäin, vaikka olinkin läpiväsynyt. Henkinen ja fyysinen väsymys ei kuitenkaan lähde psyykkaamalla itseään positiivisin ajatuksin. Tarvitaan aikataulutonta elämää. Kun nukuttaa, niin nukut. Mieleiset asiat jäivät taka-alalle, kun ei enää jaksanut. Piti jaksaa kantaa puita uuneihin ja lämmittää ne. Lunta satoi ja työt piti hoitaa. Myös lapsista oli huolehdittava joka toinen viikko. Lopulta ystäväni pakotti minut soittamaan työterveyteen ja jouduin sairaslomalle samantien. Olen ymmärtänyt nyt, kuinka tärkeää on ollut vain olla. Elämässä pitäisi osata olla enemmän itsekäs. Näin moni on minua neuvonut. Aurinkoiset kevätaamut luonnossa käyskennellen koirien kanssa on parasta terapiaa minulle ilman tarkkoja aikatauluja. 

Tämä maailma on muuttunut niin armottomaksi, että monelle elämä käy ylivoimaiseksi elää kaikkien velvoitteiden ja riittämättömyyden tunteen kanssa. Kun rahat eivät riitä, vaikka kuinka yrittäisi. Se syö ihmistä ja perheitä tässä elämän taistelussa. 

Päätän tämän kirjoitukseni  tähän, sillä mielenkiintoisen tästä tekee sen, että olen aloittanut kirjoittamisen viime vuonna ennen ikäviä tapahtumia veljeeni liittyen. Oli siis aika saada päätökseen roikkumassa olleet ajatukseni.