Anne ja uskomattomat päivät

 Viikon alut voivat olla hyvinkin vaihtelevia. Puhutaan maanantaikappaleista. Tai muuten ei vain käynnisty viikko. Minä olin intoa täynnä sunnuntaille asti, kunnes hain tytöt jälleen luokseni viikoksi. Talviloma oli alkamassa heillä, minulla työt. Kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan, kun toiseksi nuorin tyttöni oli ihan ololtaan vetelänä. Aloin aavistella pahinta ja niinhän se sitten olikin, että kuume oli noussut rajusti yli kuumerajan. En halunnut uskoa koronaan, vaan menimme hyvissä ajoin nukkumaan. Jospa tilanne rauhoittuisi. Yöllä hain vettä lisää ja lääkettä tytölle. Illalla olin vielä päättänyt lähteä seuraavana päivänä töihin, vaan suunnitelmat kariutuivat kuuma-Kallen nukkuessa vieressäni . Oli jäätävä kotiin. Paitsi lääkkeet ja ruoka  olivat lopussa… Aamulla lähdin kauppareissulle. Tietämättä koronasta. Tein reilut ostokset ja takaisin kotiin. Muistin, että minulla oli kotona kotitesti ja kuumeen ollessa tytöllä korkea, suoritin toimenpiteen hänelle. Testiviiva ...

… Minulla on kupla otsassa. Se on paisunut Hubba Bubba purukumin tavoin aika suureksi. Se on läpikuultava ja tuntuu siltä, että kohta se räjähtää… Elämme täpäriä aikoja. Kukaan meistä ei tiedä, mitä huomenna tapahtuu. Asiasta enemmän tietoiset ovat valmiustilassa. On tullut aika, oli se sitten mitä tahansa, niin aika on tullut täyteen. Näistä päivistä lähtien alamme pikkuhiljaa heräillä todellisuuteen tästä maailmasta, joka tuntuu tällä hetkellä hyvinkin epätodelliselta. Olo on kuin maailmanlopun äärellä kuunnellen päivästä toiseen asioita, jotka kuitenkin ovat vain höyhenen kevyitä tässä raskaasti hengittävässä ilmatilassa. Alan väsyä tilanteeseen, jossa etsitään syyllisiä tai syytellään. Epäillään ja tuomitaan. Ollaan arvostelevia toisiamme kohtaan. Kuinka hyvin tunnemmekaan toisemme?Tänä aikana hyvä ja paha kohtaa toisensa ja sen tietää, että kamppailusta ei tule helppoa. Tarvitaan oikeanlaisia tekoja, halua uskoa hyvään. Kannustaa lähimmäisiä ja olla kiitollinen. ”Niin metsä vastaa...

 Olimme keskustelleet tulevan yhdeksänvuotiaan kanssa siitä, mikä olisi mukavaa tekemistä hänen syntymäpäivänään. Lista olikin mielestäni toteuttamisen arvoinen, sillä pöpöaikaan ei ole tullut käytyä juuri missään ja nyt helmikuussa pääministerimme Sanna Marin on aikonut avata rajoitukset pois jolloin tekemisestä tulisi myös sallittavampaa. Ei sitten muuta kuin toimeksi! Olin varannut pöydän Mikkelin Kiinalaisesta, jossa aikoinaan tuli äitienpäivänäkin käytyä syömässä. Tyttöjeni lisäksi mukaan pääsi ystäväni, joka oli hetkeä aiemmin kihlautunut. Sattui niin sopivasti järjestää pienet juhlallisuudet siinä.  Ei ollut yllätys, että satoi lunta. Silti rohkenin lähteä jäätietä pitkin ajelemaan Mikkeliä kohti. Matkalla oli monin paikoin tuiskunnut peltoaukeita melkein kiinni ja ajattelin, että melkein hullun hommaa lähteä jäälle! Toisin kävi ! Jäällä tuuli oli puhdistanut tien kohdan puhtaaksi, eikä ollut vaikeuksia edetä Anttolan rantaan. Sitä ihminen aina pelkää pahinta, mutta nyt...