Positiivisuutta ilmassa

 Viikon alut voivat olla hyvinkin vaihtelevia. Puhutaan maanantaikappaleista. Tai muuten ei vain käynnisty viikko. Minä olin intoa täynnä sunnuntaille asti, kunnes hain tytöt jälleen luokseni viikoksi. Talviloma oli alkamassa heillä, minulla työt. Kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan, kun toiseksi nuorin tyttöni oli ihan ololtaan vetelänä. Aloin aavistella pahinta ja niinhän se sitten olikin, että kuume oli noussut rajusti yli kuumerajan. En halunnut uskoa koronaan, vaan menimme hyvissä ajoin nukkumaan. Jospa tilanne rauhoittuisi. Yöllä hain vettä lisää ja lääkettä tytölle. Illalla olin vielä päättänyt lähteä seuraavana päivänä töihin, vaan suunnitelmat kariutuivat kuuma-Kallen nukkuessa vieressäni . Oli jäätävä kotiin. Paitsi lääkkeet ja ruoka  olivat lopussa…

Aamulla lähdin kauppareissulle. Tietämättä koronasta. Tein reilut ostokset ja takaisin kotiin. Muistin, että minulla oli kotona kotitesti ja kuumeen ollessa tytöllä korkea, suoritin toimenpiteen hänelle. Testiviiva  ilmestyi heti ja pian alkoi hahmottumaan toinenkin viiva. Luin ohjeita, että jos toinen viiva on haaleakin, se merkitsee koronaa. Mitä?! Viivasta tuli kunnon punainen. Siis todella vahva korona!! Miten mieli voi heittää laidasta laitaan! Olin nukkunut tyttöni vieressä, tottakai. Mikään ei nyt pelastaisi koronalta.Se  tulee, jos on tullakseen. Talon ilmapiiri tuntui yhtä raskaalta kuin Tšernobylin laskeumien alla. Uskallanko hengittää ilmaa, joka on koronan saastuttamaa. Sellainen tunnetila valtasi minut alkujaan. Sitten tormistauduin, otin luurin käteen ja varasin seuraavalle päivälle ajan koronatesteihin. Väsytti, mutta en antaisi periksi! Nyt on lähdettävä hakemaan polttopuita, sillä koronan ottaessa vallan, en jaksaisi täällä enää huhkia. Ajatus oli vähintäänkin pelottava. Matkalla ladolle menin ” oikosulkuun” ja päätin kiivetä katolle lumen luontiin. Se oli kuin pientä uhoamista koronaa kohtaan. ”En anna sinun tulla minua petaamaan sänkyyni!” Oikeasti tiedän, että se on vain otettava kaikki, mitä annetaan. Luntakin oli annettu niin paljon, että joku sanoi myyvänsä sitä vielä kesällä torilla lumipalloina. Hyväkin liikeidea.. Selvisin katolla hyvin, mutta tiedostin samalla, että auringon pehmittäessä lunta, se voi tulla alas ilman lapioimistakin. Eli kannatti jättää nyt viimeiseksi kerraksi, mikäli ei muuten halua tehdä itselle hallaa. 

Tyttö on ollut koko päivän vaisu. Aamulla oli kannettavakin alakerran sohvalle, josta on lähtenyt käymään vain vessassa. Muutoin huonepalvelu on toiminut lähes kiitettävästi. Lämmitykset tehty ja ruokapalvelu. 

Positiivista ajattelua harrastavana ihailin päivän ulkoilmaa. Oli optimaalinen ilma ulkoilla. Minä tietysti jätin sen tytön takia vain ajatuksen tasolle, mutta kyllä talviloma ihmisillä alkoi loistavasti! Tästä ei kelit parane. Kuvittelin isänikin tuonne jäälle pilkille, auringon saadessa ihon pinnan ruskettumaan keväisellä jäällä. Murros kevääseen oli alkamassa. Paranneltiin maailmaa ystäväni kanssa puhelimessa, kuinka  oli huomattavissa lumimassojen painuminen. Ainakin sentin oli jo huventunut! Ja valon määrä lisääntynyt! Johan tässä oli kuin lentoon lähdössä! Mutta ei, kun korona. Sairastuukohan nuorempikin? Oliko koko viikko pyhitetty sille vai tuleeko tästä pitempikin kakku lusikoitavaksi? Pahintahan tässä oikeastaan on se epätietoisuus. Toiset eivät tunne oireitakaan ja jotkut ovat sairaalahoidossa. Aikaisemmin oli toisen syyllistäminen kova sana koronaan sairastuessa.. Nyt on melkein ihme, jos sitä ei ole sairastanut. Niin se vain aina menee. 

Tämän päivän positiivisin oli koronasta huolimatta, että poiketessani nopeasti toimistolla, ystävällinen hoitaja bongasi minut autostani ja iloisesti totesi, että minä se vaan nuorrun silmissä, ettei meinannut tuntea minua! Tämä ajatus kyllä on lämmittänyt koko päivän mieltäni, vaikka sanomassahan ei mitään totuutta ollutkaan näine silmäryppyjeni, vaan pointti oli juurikin se, mitä minä olen yrittänyt viljellä toisille. Kuinka hyvälle se voi tuntua toisen sanoessa niin? Nyt kun kaikki otettaisiin koppia asiasta ja muistettaisiin levittää kuin hyökyaallon lailla hyvää mieltä toisillemme, niin koronamielikin alkaisi lientyä. Auringon voima saa jälleen hyvää aikaiseksi. Hyväilee mielen sopukoita ja saa meidätkin hymyilemään.Tuli sitten itselle korona tai ei, olen tänään taas onnellinen muuten niin  onnistuneesta päivästä ja auttaessani tyttöä selviämään pahimman ylitse. Yksin ei tarvitse selvitä.Apua saa, jos sitä haluaa…