Herätyksen aika

Tänään on päivä, jona palautin esimiehelleni työpaikan avaimen. Eilen 1.11 klo 11.53 lähetin sähköpostiviestin, että eroan lähihoitajan tehtävästä. Tästä alkoi kahden viikon irtisanomisaikani ja edelleen sairaslomalla.Pää on ollut enemmän täynnä asioita, kun päätin irtisanoutua vakituisesta työstä. Sehän on kuin ero yleensäkin.Alat pikkuhiljaa kypsytellä asiaa päässä ja kun miinuspuolet painavat vaa’assa enemmän kuin plussat, teet lopullisen päätöksen.Yleensä, kun olen päätynyt johonkin päätökseen, olen siihen erittäin tyytyväinen. Sama nytkin. 

Kesällä alkoi tapahtumaan muutosprosesseja elämässäni.Halusin vaikuttaa asioihin, mutta asiat alkoivat paisua, eikä  jarruja enää löytynyt..Olin kuitenkin päättänyt pitäytyä tiukasti kiinni omassa mielipiteessäni asioista. Tietäähän sen, miten siinä käy. Positiivisena ihmisena näen tässäkin muutoksessa niin paljon hyvää!!!

Menin syyskuussa valittelemaan lääkärille keliakiaa ja mahdollisia kilpirauhasen oireita.Taisivat olla psykosomaattisia oireita, sillä lääkäri lähetti minut psykiatrille.Lähdin mielelläni, sillä kiinnosti kovasti, millainen lääkäri se psykiatri on näin lähihoitajan näkökulmasta..

Psykiatri oli tummaan pukuun pukeutunut vähän vanhempi mies. Paksu muistisormus sormessa.Pesin käteni ja sain luvan istuutua pöydän viereen tuolille.Koska olen kuitenkin huumori ihmisiä niin heitin alkuun” Moisioonko olet minut laittamassa?”-”Ei ei, ei ole kysymys siitä.”Keskusteltiin ja hän pyysi täyttämään masennuskaavakkeen.Kyselin, miltä ajalta pitäisi vastata, sillä edellisilta oli ollut pohjalaukaus mulle ja niinkuin sanonta kuuluu”panta kiristää päätä” niin nyt minunkin!Olisi pitänyt vastata pidemmältä ajalta.Kaavakkeen jälkeen tuli vielä kysymyksiä viitaten vaativan persoonallisuuden häiriöön. Tuli lopputulema Keskivaikea masennustila, vaativa persoonallisuus ja työuupumus.Lääkärin kirjoittaessa sairaslomatodistusta, kysyin ,”kirjoittaako nyt sellaisen paperin, että olen työkyvytön  koko loppuelämän.”No ei tietenkään, mutta jonkin sortin lääkkeet oli aloitettava!Olin tyrmistynyt!Että voisin mennä töihin, on syötävä lääkkeitä..Aloitin kiltisti syömään..Positiivista palautetta sain käynnistäni siellä ja pientä kannustusta siihen, että kannattaisi miettiä, mitä elämässä haluaa vielä tehdä”olet verbaalisesti lahjakas”- jäi soimaan korvaani. Olen aina itseni kutistanut, pieksänyt, tuntenut huonommuutta..Oikeasti olin ilahtunut kannustavista sanoista, että jos psykiatri niin sanoo, jestas!Aion uskoa tätä pukumiestä!

Kahden viikon päästä tapasin normilääkärin. Oli ollut aiemmin puhetta, että tykkään käydä mieluummin K- kaupassa kuin S- Marketissa.Lääkäri sanoi, että kyllä se kynnys madaltuu sinne S- kauppaankin kun syöt näitä lääkkeitä..”No, Mites on mennyt?” -”En ole vieläkään halunnut mennä S-kauppaan..Itseasiassa olen miettinyt, että olisiko lääkäristä mukava pitää kuristuskäärmettä kaulassa vai pitääkö siihenkin syödä nappeja? Että jos ihmisellä on elämässä epämukavuusalueita, pitääkö siihen saada lääkitys?”En saanut vastausta..Sairasloma jatkui ja valmius irtisanomiseen vahvistui.Olen lähihoitaja.Olen myös äiti ja rakastan lapsiani.Mikä järki elämässä, että syön lääkkeitä mennäkseni töihin paikkaan, jonne en halua?Eikä ollut mitään muuta vaihtoehtoa.Pitäisi yleensä olla, niinkuin lapsellekin jo tarjotaan vaikka paitaa ” musta tai valkoinen?”Minulle ei ollut muuta tarjota.”Ota tai jätä.”Päätin jättää.Myös pillerit.Kuukauden söin, tuloksetta.Ilmoitin, että nyt loppui.

Päivä, jolloin päädyin tähän ajatukseen ja sanoin lääkärissä ääneen ajatukseni, kivi putosi sydämeltä!Olen vapaa lääkkeestä, syyllisyydentunteesta, ristiriidoista..ja voin itse järjestellä päiväni niin, että olisi enemmän aikaa lapsille, antaa aikaa sitä tarvitseville tuntematta syyllisyyttä! Huomasin, kuinka minulla ei ollutkaan työuupumusta tai masennusta.Voin heittää paperit uuniin ja suunnitella ” uutta elämää.”

Nyt uutta ja vanhaa jatkumoa kampaajana,  mahdollinen perhehoitajan työ, yksi työhaastattelu, mökkiyrityksen suunnittelua ja toimintaan saattaminen..Rakastan organisoimista eli järjestellä asioita ja saada uutta aikaiseksi.Olenhan saanut aikaiseksi neljä tyttöäkin, nyt on aika synnyttää muuta uutta ja ennenkaikkea Arja Korisevan  laulunsanoin ”Maailma on kaunis ja hyvää elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille.JA MIELENVAPAUS.”