Isää muistellen

 Isänpäiväaamuna alkaa ajatukseni leijailla pilvien partaalle.Isäni kuoli maaliskuussa 2017 Mikkelin sairaalaan sydänvalvonnan puolelle 17 päivää kärsittyään kipua ja epätoivoa elämänsä päättymisestä. 

Isäni kasvoi 8 lapsisen perheen esikoisena, joka otti vastuuta hyvin nuorena äitinsä apukätenä isän ollessa sodassa. Tästä johtuen hänestä tuli sovitteleva, sitkeä työssään, rehellinen ja hyvällä huumorilla höystetty mies, jolle suotiin kaksi lasta pitkällisen yrittämisen jälkeen.

Kun mietin syntymääni, niin se on ollut ihme, koska ensinnäkin 13 vuotta naimisissa !Kuka nykyaikana olisi niin pitkään yhdessä ?Lasta ei kuulu, parempi vaihtaa sellaiseen, että alkaa hommat tykittämään!Tästä liitosta 9 vuotta tekivät minua, jota ajattelen nyt, että ”ollut aika velvollisuus ja puurtaminen 9 vuotta uskoa, että onnistuu ..”Yksi keskenmeno vaadittiinkin..Isäni äiti oli hyvin uskovainen, joten oli kerännyt rukousryhmän pystyyn ikäänkuin spiritismiporukka, että pyydetään hengessä tälle pariskunnalle lasta! Johan alkoi tapahtumaan!!Minähän se sieltä sain ekana luvan tulla ja isän tyttöhän minusta tuli.. ja ukinkin tyttö..ja sillä kai ymmärrän miesten maailmaakin jossakin määrin..veljeni syntyi 5 vuotta myöhemmin myös erittäin toivelistalla ollut poika!

Isäni teki oikeastaan kaikkensa vuokseni.Kyynelsilmin voin todeta etten parempaa isää olisi voinut toivoa kohdalleni.Oli paljon yhteisiä asioita.Isäni konttasi lattialla polvensa pilalle minä selässä, opetti pilkkimään ja onkimaan..samalla opetti siinä kärsivällisyyttä, koska sitähän pilkkiminenkin vaatii!Istua samalla rei’ällä monta tuntia ilman nykyäkään!Voisiko tätä peilata ihnissuhteisiinkin?Jaksetaan odottaa vuodesta toiseen, että hommat alkaa toimimaan ja kun ei niin vuosien päästä päätetään lähteä reijältä/ suhteesta pois, kun ei ”napannut” vaikka kuinka odotti..

Musiikkiharrastus oli ykkönen.Minäkin sain verenlahjana sellaisen ja isäni kylvettäessään minua(kylvetti aina!), kysyin ”miksi Yölintu (valssi)soi päässäni?” Silloin isä oli tiennyt, että tytössäkin musikaalisuus elää.Siitä se pikkuhiljaa lähti etenemään.Kävimme yhdessä pikkukeikoilla eli isäni soitti haitaria ja minä lauloin.Pikkujouluja, kehitysvammaisten leiritanssit Kaislajärvellä, jopa pienimuotoiset ” harjakaiset”esiinnyttiin Juvakodilla. Siellä isä kävi paljon yksinkin soittelemassa ikäihmisille pullakahvista.

Hän ei tehnyt asioita ensisijaisena raha vaan rakkaus edelläSydämen kautta hän auttoi rakennusmiehenä ollessaan monia ja osasi kuunnella.Oli ollut riitaisia liittoja, joita isä järjesteli parhaimmin päin.Antoi itsestään kaiken. Osasi kyllä arvostaa itseään työntekijänä ja se arvostus oli molemminpuoleista.On osattava yhdistää oma arvontunne siitä kuitenkaan numeroa tekemättä sellaiseen avoimuuteen kuunnella toisia ja osata auttaa niin ettei satuta ketään muuta ympärillä olevaa.Haasteellista.

Isäni motto olikin elää elämää niin, että aina tulisi ystävä vastaan.Kun tätä miettii, niin minä en ole tähän pystynyt, vaikka pyrkimystila todella on.Kun ajattelee asiaa syvemmin, niin se vaatii itseltään paljon, koska vastapeluriin emme aina voi vaikuttaa vaikka kuinka olisimme parhainpäin läsnä.Joskus luovuttaa jatkaen eteenpäin.Kaikki voi toki mielessään antaa anteeksi mutta ystävää ei tule vastaan.

Näen silmissäni tilanteen, jossa isäni oli nuorena miehenä tullut ”yöjuoksuiltaan” kotiin äitinsä istuessa pöydän päässä kädet ristissä raamatulla.”Onko joku kuollut?”isäni oli kysynyt.”Ei vielä, mutta sanon että ei saa leikkiä kenenkään tunteilla, pitää olla tosissaan, jos alkaa nuorta tyttöä riiustelemaan!”Isäni totesi, että sitten pitää tehdä ruumiita, jos sellaista tarvitaan eikä ollut tarkoitus leikkiä kenenkään tunteilla!Ja niin kävi, että äitini sai isäni kesäkuussa 1963 puolen vuoden kihla- ajalla.Loppu onkin historiaa..

Ajatukseni isästäni ja jos miettii kaikkiaan isiä maailmassa, heillä on erityinen status lasten silmissä erityisesti tyttöjen.Isää pidetään arvossa ja annetaan anteeksi epäkohdat, koska niitä meillä jokaisella todellakin on!Sanotaan, että aika kultaa muistot.Tämän nyt voin tässä heti allekirjoittaa , vaikka tämän saman arvon antaisin isälleni heti jos seisoisi edessäni!Sen verran voin avautua, ettei isäni suinkaan ole kuollut kuin konkreettisesti, koska huomaan hänen antavan minulle edelleen viisaita neuvoja päähäni unieni kautta ja vaikka olisi kuinka vaikeaa, hänen sanansa kantavat minua”Anne, asioilla on aina tapana järjestyä !”Näihin viisaisiin ajatuksiin uskon ja tänään yhdessä tyttöjeni kanssa vien isä- Kalevin haudalle kynttilän ja suon lempeän ajatuksen hänelle, tänäkin päivänä!Hyvää onnistunutta Isänpäivää arvon isät, jokainen lapsi on ansaittu ja puhdasta kultaa ovat heidän ajatuksensa teistä, ISÄT.