Kirkonmeininkiä

 Toiseksi vanhin tytöistäni pääsee ensi kesänä ripille.Se tietää enemmän vierailuja kirkossa ja muissa seurakunnan tapahtumissa.Ei ole äidillekään pahitteeksi vierailla kirkossa..mietin, milloin olin viimeksi käynyt..

Nyt muistan!Se oli kesäkuun puolta väliä, kun ystäväni oli kutsunut minut tyttönsä rippijuhliin.Otin kutsun ilolla vastaan, sillä on suuri kunnia päästä korona aikaan kirkon kautta kotiin juhlistamaan nuorta. Aikataulu normitapaan heitti ja saavuttiin pikkutyttöjeni kanssa kirkkoon ensimmäisen virren saattelemana. Tilaisuuden päätyttyä WC hätä yllätti, mutta korona aikaan en päättänyt jäädä jonoilemaan ,enkä uskonut ystäväni tykkäävän huonoa, jos sujahdan heillä vessaan.Isäntäväki ei ollutkaan vielä kotona, mutta pakko oli päästä tyhjennykselle. Tuli niin omat juhlat mieleeni, kun on kiire, eikä ehdi viimeistellä hommia kun kiirehdittävä kirkkoon..aloin piilotella vessassa kihartimia ja  muuta kosmetiikkaa kaappeihin.Minussa ”iski”paniikki niinkuin olisin ollut kotonani ennen suurta hetkeä vieraiden tullessa ..nyt kuului ääniä, alkoi tulla vieraita..Minä tulinkin suoraan vessasta paraatipaikalle ja unohdin hetkeksi koronan halatakseni vanhemmat..kyselin missä ”juhlakalu” olikaan ja hupsista, hän seisoikin vieressäni odottaen onnitteluani...Kyllä oli hyvät riparijuhlat ja talletin ne”mappi A:han!” kaikkine kommelluksineni..

Tyttäreni mainitsi minulle, että sunnuntaina olisi kirkonmeininki Koikkalan ”omassa” kirkossa.Lupasin tottakai lähteä sinne. Tuli sunnuntai.Alkoi valmistautuminen.Tyttö muistutti, että ei lähde, jos myöhästytään.Lupasin itselle, että nyt ei tapahdu sellaista.Kysyin tyttöni mielipidettä pukeutumiseen, halusin laittaa hameen.Se ei kuulemma sopinut tai saisin jäädä kampaamolle uunin lämmitykseen.Tuli olo niinkuin Vaahteramäen Eemeli joutuu verstaaseensa puu- ukkoja veistelemään..Uhmasin tyttöäni ja laitoin hameen.Joskus äiditkin käyttäytyvät kuin teinit, eivätkä anna vaateasioissa periksi..minulla ei ollut napapaitaa, nilkkasukkia, tennareita eikä valkoisia rintsikoita mustan paidan kanssa eli melko onnistunut kokonaisuus oli siis kyseessä. Ex naapuri, edelleen hyvä ystäväni oli lukenut aamulla blogiani, että olen menossa kirkkoon.Kyseli, ”olinko jo kaahaamassa sinne?”..olin vasta maalaamassa naamaani, sillä olihan klo ”vasta” 11.40 ja meininki alkaa klo 12..Hyvin ehdittiin klo 11.55 paikalle.Tyttö juoksi kirkkoon ja minä ehdin ”heittää ”kampaamon uunin tulille, sillä kirkko on kampaamon läheisyydessä n. 50 m päässä. Ystävänikin kaahasi pihalle ja siitä yhteispäätöksestä kirkon parvelle paraatipaikoille. Tätikin oli klo 11.59 ulko-ovella sisälle menossa ja kertoi päivän olevan tuomiosunnuntain.Sepä oli mukava kuulla!Ilmeni myös, että kyseessä oli ehtoolliskirkko, mikä sopi minulle ja ystävälleni hyvin.Tekee välillä mieli öylättiä ja viiniä.Ensin oli muutamia virsiä ja papin puheita. Suljin silmäni kuunnellakseni tekstiä syvällisesti.Se vaikuttikin minuun niin voimakkaasti, että kyynelkanavat aukesivat jälleen kerran!Mietin, miten hyvä olisinkaan  vieraana yksinäisten ihmisten hautajaisissa.Joskus tarvitaan sijaisia tilaisuuksiin, koska läheisiä ei valitettavasti kaikilla enää ole.Onnistuisin kyllä täydellisesti kastelemaan ainakin yhden nenäliinan tuntemattomienkin hautajaisissa..

 Koronatestiin perjantaina matkallani mietin, miten  kuivaan sieraimeen työnnetty puikko satuttaa enemmän kuin märkään.Päätin siis kostuttaa silmäni ja siinä se nenäkin  kostui.Tarvittiin tarpeeksi ”itkettävä” biisi ja valitsin tällä kertaa Katri Helenan Ystäväin.Ainakin minä onnistun aina saamaan silmäni kosteiksi tällä kappaleella.Olin  valmiiksi ” märkä” mennäkseni testeihin.Siinä testin aikana keitin ” hiirille viinaa” vielä lusikallisen.Näin minulle lapsena sanottiin, kun itkeä pillitin...Hengityksenikin nopeutui, että ajattelin, olinko sittenkin tullut synnyttämään jotakin vai vain koronatestiin..Hoitaja pahoitteli kovasti toimenpiteen kovuutta, mutta omalta osaltani minä pyytelin anteeksi, etten voinut tunteilleni mitään..en viitsinyt kertoa, että olin ”esi-itkettänyt”itseni siihen kuntoon...

Sitten tuli tuomiosunnuntain ehtoollisen aika.Lähdimme ystäväni kanssa reippaana kohti alttaria.Olimme viimeisten joukossa saamapuolella.Ohjeistuksen mukaan ensin käsidesiä ja sitten polvistuminen alttarille.Seurasin ystäväni tekosia, olihan hän seurakunnalla töissä.Nyt meni vaikeaksi hänen tehdessä ristinmerkkiä ennen polvistautumista.Kumpaan suuntaan merkit vedetään??!Yritin matkia häntä parhaani mukaan. Oikealla oli yksi seurakuntalainen ja ystäväni toisella puolella.Sain leivän käteeni, joka oli vieläkin märkä käsidesistä..pelkäsin, että leipä alkaa sulamaan käteeni, kun kuvittelin, että kaikki laittavat sen yhtäaikaa suuhun.Piti laittaakin heti!Seuraavaksi viinipikari käteen.Taas vilkuilin ympärilleni, joko ryypätään. Tein niinkuin ystäväni ja pohjanmaan kautta alas!Taas tuli haastetta ystäväni noustessa ylös.Sama ristinmerkki uudestaan!!Uudet haparoinnit pää- olkapää—- muttei peppua (tällä kertaa!)Pikari pöydälle ja parvelle.Nyt alkoi laulattamaan!Kyselin, oliko viinissä prosentteja, mutta oli kuulemma kaikille alkoholitonta...Sitten tulikin  kolehdin aika:”Voi Luoja”, parahdin!!Eihän minulle tullut kolikot mukaan.Ystävälläni oli, joten totesin, että” uskovaisilla rahatkin ovat yhteisiä !” Pian huomasimme, ettei kukaan tullut meitä yläkertaan rahastamaan..halpa reissu tällä kertaa!Viimeinen virsi osoittautui lähes tutuksi, ainakin kertosäe, joten pääsin hieman ” kähisemään” ääneni ollessa edelleen kuin pahemmallakin viskikurkulla.

Tilaisuuden päätyttyä eteisessä tuli yksi puheenpitäjistä vastaan.Kohteliaasti kiitin häntä hyvästä puheesta, joka olikin hänelle iso juttu, sillä halusi hakea meille välttämättä autostaan vihkoset jostakin uskonlahkosta tai liikkeestä, minkä hyväksi työtä tekee.Otettiin kiitollisuudella vastaan...Kirkonmeininki oli hyvin onnistunut kokonaisuus.Minäkin selvisin siitä hengissä ja eritoten tyttöni, joka sai penkissä istuessaan yhden pisteen ristivihkoonsa...pistettä lähempänä riparia!