Myrskyn Hyrskyn iltamuistelot

 Ystäväpariskunta oli auttanut minua jo useita kertoja samaisen varastotilan siivouksessa.Ihan suoraan voin myöntää, että tavaraa oli ollut lattiasta kattoon. Ystäväni mies on erityisen hyvä tässä tavaroiden järjestykseen panemisessa, sillä hänellä on silmää nähdä, mikä kannattaa ” jatkokierrättää”  rahaksi ja mitkä voi polttopönttöönkin heitellä.

Siivoustyön”alkumetreillä” kissa oli käynyt merkkaamassa muutaman vaatelaatikon, joka luonnollisesti siirtyi roviolle. Vielä kahden vuoden jälkeen erosta löytyi ex siippani vaatteita, kirjoja erityisesti ja muutama valokuva albumikin.On hyvä saada homma päätökseen ja ” luurangot kaapista ulos”.Nyt sunnuntaina päätimme saada varastourakan loppumaan ja olin mukana vaatekierrätysasiantuntijana.

En kyllä arvannut, mihin muistoihin vaatteissa voi törmätä.Se oli juurikin niin, että vaatekappale kerrallaan kerroin minä vuonna olin mitäkin vaatetta pitänyt.. mistä kuvasta tämän vaatteen voi bongata ja mitä muistoja tähän liittyy.Parhaimpina ja huvittavimpina muistoina pidin äitini punaista  viskoosijuhlapuseroa, jossa edessä oli baljettikoristelu hilavitkuttimineen eli tupsu joka kävellessä heilui.Tämä koristelu sattui olemaan juuri ”kriittisen alueen” kohdalla.Muistan, kuinka kannustin äitiäni Carlssonilla vuonna 1989 ostamaan tämän upean yksilön.Olin taitava suostuttelija ja mukaanhan se lähti.Oli vanhempainilta ja vanhemmat luonnollisesti lähtivät sinne.Äiti tykkäsi laittaa nyt ”parempaa” päälle, koska tykkäsi pukeutua välillä paremmin, mutta eihän täällä korvessa ollut paljon mahdollisuuksia siihen..todella vanhempainilta kevät ja syyslukukaudella sekä syksyn hirvipeijsiset oli pukeutumisen aatelia. Siitä tuli omakin pukeutuminen mieleeni, kun pääsin peijaisissa laulamaan niin olin pukeutunut keskivertoa paremmin eli pitkään mustaan samettiseen mekkoon, jossa sivuhalkio.Eräs vanhempi mieshenkilö sanoi minun olleen pukeutuneen kuin Linnan juhliin!Tuumasin, etten Suomi verkkareissakaan halunnut tulla esiintymään...Olin kuulemma ”ylipukeutunut.”Jos olisin ollut Erika Vikman -tyyppiä niin ei olisi todella voinut arvatakaan, mitä olisi päällä ollut..Todella tämä äitini asukokonaisuus oli kerännyt myöskin huomioita vanhempainillassa ja kotiin tullessa äiti sanoi sen olleen eka-vika kerta hänellä päällä.Minä näytin säilyttäneen tämän muiston tästä kerrasta!

Löytyi pusero, joka oli ollut perhepotrettikuvassa vuonna 1996 eli vielä 19- vuotiaana siinä..valkoinen neule, jolloin olin ” joutunut” ensimmäiseen kosketukseen bubeista sillä vuonna 1995 olimme Savonlinnan ”amisryhmä” eri aloilta päässeet Englantiin Wightin saarelle tutustumaan kuukaudeksi paikalliseen kouluun ja luonnollisesti ympäristöönkin.Samalla tavoin tuuli kovasti kuin täällä Suomessakin tällä hetkellä, että sateenvarjosta tuli hetkessä entinen sen käännyttyä nurinpäin tuulenpuuskassa.Joka ilta käytiin porukalla istumassa bubissa, koska se oli englantilainen tapa.Muistan oppineeni juomaan omenasiideriä  toisten ottaessa oluet.”One Woodpecker please”- muistan hokeneeni tiskillä.Tai sinnepäin..Pientä totuttelua vaati tämä maalaiselta!Toki olin  täysi- ikäinen. Oli vallatonta olla yökerhossa/ discossa ja voin sanoa, että silloin ei ollut koronasta tietoakaan.Tuli ostettua hieno pitsibodykin sitä iltaa varten, jonka, ei yllätyksenä ensinkään, ystäväni mies löysi laatikosta!Naurettiin, kun ensin löytyi vauvabodeja, sitten oli body kokoa 130 ja lopulta löytyi bodeja äitikokoakin, että olleet suosiossa jo 1990- luvulla aikuisilla!Onhan se melkoista kahlata historiaa läpi tällä tavalla.Ystävättäreni muisti minut useissa eri paidoissa, oli tykännyt niistä.Nuorena ollessani oli vyötärökin olemassa, joten pystyi pitämään Lewisten kanssa napapaitaa; paras oli ystävän tekemä valkoinen avokaulainen romanttistyylinen pusero, jota tuli pidettyä kesällä.Voi niitä aikoja..

Kirjaosastolla ei voinut erehtyä lempikirjoistani.Lähes kaikki kirjani ovat astrologisia pari unikirjaa lukuunottamatta. Sitten se löytyi !!Ystäväni mies oli löytänyt ns.minun raamattuni, numerologiakirjan.Olin aikaisemmin kertonut, että kirjoitin nuorena viimeiselle sivulle kaikki miehet, joita enemmän tai vähemmän kiinnostuin tapaamaan.Uskoin oikeasti, että tällä numerologialla ja astrologialla löydän itselleni ” sen oikean.”Oman numeronsa saa selville kun laskee syntymäaikansa yhteen ja supistaa loppunumerot eli 2+3+1+2+1+9+7+6=31=3+1=4..Tämäpä mielenkiintoista!Jälkikäteen tarkastin, kuinka hyvin olin ex: ni valinnut ja todellakin siellä luki sopivuus:A..Mietin, että oikeasti olin turvautunut ja uskonut kirjoihin..loppuelämän aion uskoa omaa päätäni..ehkä vähän kuitenkin tirkistelen näitä horoskooppikirjoja sillä kieltämättä ne ovat minua kiehtovia,edelleenkin.Tähän kohtaan voin todeta muutaman ystäväni ”totuuden”sanat, mutta ”älkää peljätkö”.Olen selvinnyt tännekin asti elämää joten ei vaaraa näistä.

Aloimme olla vaateartikkeleissa loppusuoralla.Ystäväni mies kohotti retromekkoa kysyvästi, ”onko kenen?”Nauroin, että ” nyt mennään jo mummini vaatteisiin, sillä tämä vaate löytyy mummoni päältä valokuva-albumin vanhimmasta painoksesta, joka minulla on tallessa.”Kello oli 22.30. Väsytti.Todettiin, että vintti tuli siivottua, mutta yläkerran aula näytti uskomattoman sekamelskalta.Lupasin ” pikkuhiljaa” alkaa järjestellä sitä. Edelleen katselen tätä kaaosta  ja lainatakseni Urmas Viilunkia ”myrskyn hyrskyn” ovat vieläkin...