Painavampia ajatuksia

 Viimeisimmässä Juvan lehdessä kerrottiin Juvalla alkavan taas Esedun sivutoimipiste mahdollistaessa lähihoitajan opinnot. Jos en olisi saanut lähihoitajana toimiessani niin paljon vääryyttä niskaani niin olisin vilpittömästi iloinen tulevasta linjauksesta.

Oma kuvioni lähihoitajaksi alkoi 7.9.2015. Soitin Esedulle ja kyselin, että ”Matti myöhäisenä” olin innostunut ajatuksesta lähteä kouluun, mutta ajatus tuli myöhässä..Asia selvitettiin ja opettaja myönsikin minut koulun penkille.Penkkiä en ehtinyt kuluttamaan kuin kolme päivää, sillä pääsin heti ”tositoimiin”ensimmäiselle kuuden viikon harjoittelujaksolle Koikkalan koululle kasvun tukeminen ja ohjaaminen. Sitä ennen oli läpäistävä Kuopiossa soveltuvuuskokeet alalle.

Mahani oli kuralla 21.9 maanantaina odottaessani soveltuvuuskokeisiin menoa. Olin kuin japanilainen.Jos menetän kasvoni on harakiri ainut temppu pelastaa nahkani.Tämä on tietenkin huumoria minulla. Soveltuvuuskokeet menivät kuitenkin osaltani hyvin, ja harjoittelujakso koululla sai alkaa seuraavana päivänä.

Kaikenkaikkiaan 1,5 vuoden opinnot sujuivat hyvin.Olin tuntenut merkkejä Esedun hävämiämisestä Juvalta ja jouduin Esedu Juvan kuulemistilaisuudessa omasta puolestani kertomaan, että jos koulu siirtyy nyt kesken opintojeni Mikkeliin, en pienten lasteni hoitovaikeuksien vuoksi pysty käymään opintojani loppuun.Saimme jäädä onneksemme, ja viimeisinä oppilaina valmistuimme Juvan Esedun toimipisteestä erikoistumisena sairaanhoito-huolenpito.Kävin myös vanhuspuolen opinnot ja pääsin Tirrolan Ryhmäkotiin harjoittelujaksolle, joka veikin minut mennessään, kirjaimellisesti!

Valmistuin lähihoitajaksi 29.3.2017. Päivä jää sydämeeni aikana, jolloin viimeisiä näyttöjä tehdessäni isä oli sydänvalvonnassa ja tunsin, että siinä ei tule käymään hyvin. Tsemppasin itseäni, norovirusaikaan ei ollut mahdollisuutta mennä erikoisosastolle vierailulle.Halusin suorittaa näytöt mahdollisimman hyvin.Muistan ottaneeni dosentin jakamisen lääkenäyttöön mahdollisimman vaikean eli 16 eri lääkettä päivässä piti jakaa.Ei saanut olla yhtään virheitä. Piti luetella muutamia yleisimpiä lääkkeitä ja niiden vaikutuksia..muistan dosetista vielä nytkin sisältöä..Myönnän olevani yksilöistä niitä tunnollisimpia, enkä siedä välinpitämätöntä otetta asioissa enkä epärehellisyyttä ketään kohtaan. Päivänä, jolloin seisoin Mikkelin Esedun korotetulla lavalla, pidättelin kyyneleitä ja katselin johonkin kaukaisuuteen.Isäni oli kuollut kolme päivää myöhemmin sairaalaan.Perjantaina kerroin tämän ilouutisen hänelle, että sain viimeisen näytön kiitettävänä läpi ja valmistun lähihoitajaksi! Keskiviikkona ”juhlin” valmistumistani. Saman päivän lehdessä oli isäni kuolinilmoitus. En odottanut saavani stipendiä.Minulle myönnettiin Tehyn 100€ stipendi ilmeisesti vaikuttaessani positiivisella ja yhteiskyvyllisellä tavalla yhteisiin asioihin. PÄÄTIN, kun oli aika vannoa vala lähihoitajaksi, että tulen tekemään tätä työtä sydämestäni, pitäväni heikompien puolta.Tukea ja edesauttaa ikäihmisten kuntoutumista myös psyykkisellä puolella.Pidän myös työkavereideni puolta ja kunnioitan heitä niinkuin minuakin kunnioitetaan työntekijänä ja ihmisenä.Totisesti minä teen niin jo isääni ajatellen. Olin menettänyt viimeisenkin vanhempani, mutta urani lähihoitajana oli alkamassa!Tee työsi hyvin, älä mene sieltä, mistä aita on matalin!

Pääsin lopulta haluamaani paikkaan, Tirrolan Ryhmäkotiin.Elämäni paras paikka vuorotyöläisenä.Voin mummona laulaa, ”Mun sydämeni tänne jää”, sillä sinne se sydämeni jäi.Kyynelsilmin ajattelen, kuinka opin hoitajana niin paljon.Paras motto ikäihmiseltä oli, jonka muistini talletin”Ole ihminen ihmiselle.”Se on kuin ”rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi.”Silloin ei ole voinut toimia väärin, jos koet sydämessäsi tehneen oikein.

Tuli heinäkuu.Alkoi isot pyörät pyörimään.Tapahtui asioita, jonka lopputuotoksena minulle ei enää Juvan alueelta vakituisena lähihoitajana töitä löytynyt.Yksi paikka osoitettiin, Tirrolaa ei tarjottu.”Taidat tykätä tehdä enemmän kampaajan hommia..mieti.”Työnantajalla on oikeus osoittaa työntekijälle  työnantajalle sopiva paikka.Työntekijällä ei ole tähän mitään sanottavaa.Koin, että paikka oli minulle liian laitos ,en kyennyt sellaiseen. ”Täytyy Essoten alueelta lähteä haalimaan minulle paikkaa, sillä Juvalta sellaista ei löydy.”

Tulin lopputulokseen irtisanoutua tehtävästäni.Olen aiheuttanut paljon kuluja vakituisena työntekijänä, sillä sijaisena kelpaisin takaisin Tirrolaankin. On varmasti hyvä päästä vakituisesta työntekijästä eroon. Samalla hehkutetaan, miten pula on lähihoitajista ja nyt koulutetaan lisää. Onko minulle annettu liikaa maalaisjärkeä vai olenko jotenkin idiootti ymmärtääkseni asiaa?Toivon, että tulevat lähihoitajat pitävät” valastaan” kiinni ja puuttuvat epäkohtiin töissä, jos sellaisia näkee.Toivon myös sydämestäni, että hoitajat olisivat toisilleenkin lojaaleja, ja kiinnitettäisiin enemmän huomioita myös kanssasisaren oloon.”Mitä kuuluu”, ”kuinka jaksat ” ja tehdään tästä päivästä / illasta parempi kuin eilen!Eli tsempataan toisiamme vilpittömästi.Ei arvostella vaan mietitään, miksi joku toimii niin.Pyrkimys hyväksi hoitajaksi on alkanut, ja aina voi tulla paremmaksi.Tärkeintä työssä on työssä jaksaminen ja voin sydämestäni kertoa, että ERINOMAINEN TYÖYHTEISÖ auttaa tässäkin.

 Minun aikani tuli siirtyä sivuun.Jatkan perhehoitajan tehtävissä kampaajatyön ohella. Perhehoitajan työssä saan antaa ikäihmisille tarvittavan määrän aikaa ja olla läsnä.Tehdä asioita ikäihmisen kanssa..olla ihminen ihmiselle.Koin, että seinät kohdallani nostettiin ylös siksi, jotta pääsen sinne, mihin minun on tarkoitettu mennä. Levollisin mielin otan tehtävää vastaan.Tänään 15.päivä on irtisanomiseni viimeinen päivä virastani vakituisena Essoten työntekijänä Juvalla.