Pelko

 Meillä on elämässä loppujen lopuksi paljonkin pelkotiloja. Lapsena yleisimmät pelot ovat pimeänpelko, ötökät, vieraat ihmisetkin saattavat aiheuttaa meissä pelkoa. 

Minä olen käynyt monia pelkoja läpi elämäni aikana.Pelkäsin hukkumista järveen, sillä uimakoulun harjoituksessa piti asettaa kädet vartalon jatkeeksi ylös ja ottaa toisella kädellä peukalosta kiinni, ojentautua järveen päin ja siitä kyykyn kautta järveen.Pohjakosketus.Vettä meni hieman henkeen.Kokemuksena ei niin hyvä kyseessä oleva paikallinen Tuusulan järvi alkukesällä.Kylmäkohtaaminen todellakin oli kyseessä !

Pelkäsin pimeää.Lapsena kaikki tuntuu isommalta kuin aikuisena, joten yöllä oli kaikista pelottavinta lähteä vessareissulle.WC sijaitsi toisella puolella taloa, enkä selviytynyt asiasta yksin pelon takia..entäpä vanhanajan TV, kun lähetys loppui! Kuului ensin lyhyet signaalit ja sitten järkyttävä kohina!!Ilmoitus tuli kuitenkin ensin” lähetys loppuu”, jolloin pääsi pelkäämään tätä signaalia.

Koko elämän olen pelännyt käärmeitä. Täällä maalla ollessani niihin on joutunut törmäämään ja vasta menneenä kesänä reagoin rantakäärmeeseen turhankin rauhallisesti.Kävelin vain ohi huomatessani sen polulla.Reaktio oli minulta yllättävän laimea.Olen ajatellut, että käärme hyökkää niinkuin luontokuvissa on sen nähnyt tekevän.Kesällä kyykäärme jäi ystävättäreni jaloksiin kävellessämme rantaan.Käärme oli yhtä hämmentynyt kuin mekin ja pyrki pois, karkuun meni.Ymmärsin, että pelko voi olla turhaakin.Käärmeen näkeminen tuottaa vain inhotusta, siinä kaikki.

Nuoruusvuosina aloin pelätä vanhempieni kuolemaa.Ajattelin, että minulle jää vielä toinen vanhempi, kun jompikumpi kuolee, mutta sitten kun toinenkin lähtee, niin tulen jäämään yksin. Pelko ei ollut turha.Äitini kuoli minun ollessa 20- vuotias. Kolmessa viikossa elämä voi muuttua erilaiseksi kuin se voi muuttua jo päivässäkin!En uskonut asiaa mitenkään, että juuri minun äitini kuolee syöpään. Täysin epätodellista !Muistan istuneeni äitini vuoteen lähellä silmäillen Iltasanomaa.Se oli viimeinen päivä ennen hänen kuolemaansa.En voinut tietää, uskoakaan, että näin tulee käymään. Olisin toki käyttäytynyt eritavoin.Pitänyt äitiäni kädestä kiinni, ollut läsnä aidosti.En tavoittanut ajatusta kuolemasta. Seuraavana päivänä 22.9 tuli isälle soitto sairaalasta, että puoliso on kuollut kesken tutkimusten, valitettavasti näin...

Sitten tulivat lisäpelot avioerosta, erosta selviämisessä rahatilanteessa, jossa ihminen velkaantuu monesti pahoin.Myös ystävien menettäminen voi muuttua peloksi.Olen elämässäni menettänyt ainakin yhden ystävän.Luulin häntä ystäväkseni, mutta ymmärrän nykyisin, että jos kyseessä on tosi ystävä niin tällaista pelkoa ei pysty tulemaan.Sanotaan, että elämässä dramaattiset tapahtumat erittelevät jyvät akanoista eli tosiystävä kestää rinnalla elämänloppuun asti. 

Viimeisin pelko minulle on kehittynyt kesän aikana.Se sanonta, ” kuinka meitä riisutaan”, yleensä kuulee ikäihmisen sanovan.Tarkoittaa varmaankin, kuinka pikkuhiljaa voimavarat ehtyvät, ei pysty enää niihin toimiin kuin haluaisi.Tulee luovuttamisen tunne ja alkaa valmistautumaan loppua kohden. Minä olen kertakaikkiaan taistellut äärirajoilla!Olen tunnistanut itsessäni voimavaroja paljonkin, mutta kesän aikana alkoi tulla outoja väsymyskohtauksia.Olen läpikäynyt kaikki mahdolliset verikokeet .Lopulta lääkäri kyllästyi ja laittoi psykiatrille.Sain masennuspaperit ja lääkkeen.Olen yrittänyt kertoa, että en ole masentunut!!Viimeisimpinä päivinä olen huomannut, että rintaa painaa, on ollut vähän hengitysoireita puhumattakaan äänestäni, joka on ollut varmaankin kolme kuukautta enemmän ja vähemmän käheä ja ollut hankalaa tuottaa puhetta, välillä.Itsekin nauranut, että luultavammin väsynyt vain ja siitä johtuvaa. Mutta nyt alan olla huolestunut ja pelko alkaa vaivaamaan. Eilen ystävättäreni kanssa käyty keskustelu sai minut ottamaan Burana-Panadolin kuuriluonteisesti.Se auttoikin hetimiten ja pystyin puhumaan paremmin eikä rinnassa tuntunutkaan painon tunnetta!Aloin lukemaan netistä tietenkin mahdollisia diagnoosia itselleni ja siitähän saa jo melkoisen kuolemanpelon itselle.En polta, mutta kurkkusyöpä voi tulla muutenkin..Onkohan täällä sitä nikkeliä ?Ainakin kaivoshankkeita tänne suunnittelevat..Entä vaihtoehtona kilpirauhasassyöpä?Äänenkäheys, hengitysvaikeudet, väsymys ollut jo kuukausia..Toinen ystävättäristä rauhotteli, että kyseessä tavallinen vaikka kurkunpään tulehdus ja se hoidetaan.Nyt vaan aika lääkärille.

Tiedättekö sen tunteen, kun olet yrittänyt löytää lääkäristä apua käsittämättömiin vaivoihin ja lopulta sinua lähes painostetaan irtisanoutumaan työstään, niinkuin olisit ollut epäonnistuja.Lopulta teet niin ja mietit  ,kuulutko enää mihinkään, kun et kuulu työterveyteen etkä enää usko saavasi apua mistään.Mietit, olisiko viisaampi soittaa yksityiselle sektorille suoraan?Ihminen välillä paisuttelee asioita päässään.Ympärillä tapahtuu kuitenkin koko ajan tosi paljon ikäviä asioita, joihin itse ei pysty vaikuttamaan. 

Nykyään kiinnitän entistä enemmän huomiota ympäristöön ja ihmisten vuorovaikutustaitoihin.Mitä haluamme viestittää toisillemme?Tuleeko itselle parempi mieli, kun pääsee  jostakin asiasta huomauttamaan?Onko pätemisen tarvetta? Jokaisella on motiivinsa, mutta entä vastapuoli? Kuka tietää, mitkä ovat hänen vaikuttimensa.Nykyisin tuntuu, että suurin osa väestöstä kärsii väsymyksestä.Ei jakseta ajatella pidemmälle, vaan laukaistaan tulemaan asioita, mikä sillä hetkellä hyvälle tuntuu.Olisi syytä kuitenkin pysähtyä miettimään, auttaako sanominen vai tuottaako pahennusta?Ihmistuntemusta olisi syytä opetella.Kaikkea oppii kehittämään, varsinkin itseensä tutustuminen on parasta, mitä voi tehdä.Sitä kautta tekee itselleen varmemman olon.Kukaan  ei voi pyyhkiä sinua pois ”taululta” ellet sinä itse sitä halua.Kenelläkään ei ole oikeutta tuomita ketään. 

Olette varmasti törmänneet tuttuihin, jotka eivät syystä tai toisesta tervehdi.Aikoinaan isäni kertoi tarinan, jossa tuttava oli toivottanut ”hyvät päivät!”Kun ei saanut vastakaikua, oli huutanutkin :”Anna se hyvä päiväni takaisin !” Eipä se paljoa vaadi, tervehtiminen. Myönnän, että paha tuuli on tarttuvaa, joten nykyisin hakeudun vain hyvään seuraan tai olen mieluummin yksin. Miettikää nyt tätäkin tuulta, joka Suomessa on puhallellut! Konkreettisesti 50 000 taloutta ilman sähköjä!Samanlaista energiaa saa pahantuulisuus aikaiseksi.Negatiivisuutta on ilmeisen paljon helpompi viljellä kuin positiivisuutta.Olen tullut myös siihen tulokseen, että vaikutan vain omiin tekoihini.En pysty muuttamaan toista, mutta yritän parhaani itseni kanssa!Toivon sen tuottavan hedelmää myöhemmässä vaiheessa elämää.

On varhainen aamu ja alkaa taas olla painon tunnetta rinnassa.Päätän soittaa lääkärille.Rauhoittelen itseäni, että tämä ei sen pahempaa ole.Saadaan olo helpottumaan .Olen kuitenkin hivenen huolissani, koska hengästyn helpommin, kuulen hengitykseni, jota aiemmin en kuullut.Pala kurkussa ja äänenkäheys.Väsynys. Eikä ole flunssaa.Oireita siis, jotka on syytä tutkia. Kohti parempaa huomista, toivottavasti.”Älä anna pelolle valtaa, sillä se voi oikeasti nielaista sinut!”