Vaaka ja minä

Olen huomannut, että vaaka tuottaa minulle vähän samanlaisia ”tiloja” kuin peräkärri.Näyttäisin kaapin paikkaa mielelläni vaa’allekin, mutta on hankalammin ohjattavissa kuin peräkärri. Nyt en tarkoita vaakalla horoskooppia enkä siis miestä.Suhteeni painonhallintaan on kyseessä. Tämä ” suhde” on vanha ja välillä jopa sopusuhtainen, mutta talven lähestyessä ongelmat alkavat.

Olen miettinyt, liittyykö  tämä painon nousujohdanne vuodenaikoihin ja elimistön suojakeinoihin valmistautua pimeään ja kylmään ajanjaksoon. Vertaisin itseäni karhulla, joka kerää vararavintoa ja karvoitus paksunee talven tullen, että jaksaa sitten nukkua koko talven yli. Tietynlaista horrostilaa se on minullakin talvella ja varmasti monella muullakin kanssasisarella.

Minulla on digitaalivaaka. Siitä hyvä, että näyttää tarkkoja lukemia. Tapani on riisuuntua täysin alasti, jotta saa varmasti luotettavan tuloksen aikaiseksi. Varmasti vanhana, jos olisi tekohampaat, ottaisin nekin pois eli kaikki mikä minusta irti saa, vähentää painoani. Alkoi olla huonot patterit vaakassa ja kesällä käyntini keskeytyi, sillä lukemat hävisivät kesken mittauksen.Naureskelin, että vaaka ei painoani kestänyt ja tämä lopputulos. Meni aikaa ja ostin uuden pariston. Järkytys oli suuri, sillä nyt vaaka näytti kaksi kiloa enemmän kuin olin viimeksi painanut! Tämä varmaankin kuuluu tähän minun vaativaan persoonallisuushäiriöön, sillä kirjoitan lukemat seinäkalenteriin ja tiedän tarkalleen, missä kuussa olen paljonkin painanut. 

Painonhallinta se onkin tosi hallintaa. Ystäväni kanssa puhelimessa jälleen kerran ja kerrottuani asiasta hänelle, ihmetteli, ” onko ikäkriisiä ja painontarkkailuongelmia?” Tämä asia koitui ristikseni yläasteella ollessani kahdeksannella luokalla.Terkkari sanoi painavan minun hieman liikaa ja olisi hyvästä päästä muutamasta liikakiloista pois. Ehkä olin jo silloin vaativa itseltäni ja laihduttaminen alkoi.Käsityöopettajakin vyötäröäni  mitatessaan sanoi minua pulskemmaksi tytöksi. Aloin oirehtia. Luokkatoveri kannusti laihduttamaan. ”Laita kumpparit jalkaan ja kun hän kävelee nopeasti ja minun pysyäkseni hänen rinnalla saappaat jalassa, niin kulutan enemmän!”Tai ”älä pidä puseroa housun alla, näytät lihavammalle niin.” Tuli kompleksi. Aloin kesälomalla juosta ja uida. Tein säännöllisesti jumppa/voimistelua kasetin ja ohjekirjan mukaan.Pidin ruokapäiväkirjaa ranskalaisilla viivoilla, eikä todellakaan listalla ollut ranskalaisia vaan banaania ihan lopukseen. Olin joka päivä vähentänyt listaltani syömisiä, eikä vanhempanikaan olleet huomanneet mitään. Syksyn tullen koulussa huomattiin. Opettajakin sanoi, että älä enää laihduta. Kieltäydyin karamellistäkin. Talven tullen hiihtelin paljon ja riisi tonnikalasalaatti kuului hapankorpun kanssa ruokavaliooni. Käytyäni ystäväni luona Hesassa ja Hesessä,( koska niitä ruokapaikkoja ei vielä Mikkelissä ollut.).kotiin tultuani ja vaa’an näyttäessä puoli kiloa liikaa, lähdin samantien jäälle hiihtämään, että sain kiloni kuriin.Painoin enimmillään 63 kg ja vähimmilläni 46.5 kg. Olin kyllä tyytyväinen painooni.Oli onnistumisen riemua, olin päässyt tavoitteeseeni!

Muodoille kukaan ei kuitenkaan mahda mitään ja opiskellessani  kampaajaksi, kävelin eräs päivä poikaporukan ohi, jolloin joku huusi” muuten hyvä, mutta liian iso takalisto!”Oli itsetunto taas kovilla.”En kelpaa”, oli ajatukseni.Tiedän, että vaikka päällään seisoisi niin ei kaikille kelpaa. Eikä tarvitsekaan kelvata, ajattelen nykyisin.

Lasten syntymät lihottivat. Neuvolatäti vahti painoani tarkoin ja aina oli tullut liikaa painoa.Olisin silloinkin halunnut olla ilman vaatteita vaakassa mutta ei!”Vähennetään puoli kiloa pois vaatteista!”Kerran mietin, että otan kiviä taskut täyteen, jotta voi pitää minulle kunnon saarnan painonnoususta!Hyvää tarkoitti, mutta minulla ei ollut ymmärtämystä tällaiselle!

Palataan tähän päivään. Pari päivää sitten kävin hierojalla.On ollut iso kynnys mieshierojalle, koska tietenkin ajattelen heidän kuitenkin ajattelevan jotain naisesta. Ei aivotoimintaa voi pysäyttääkään.Olen kuullut, että ihmisellä on ajatuksia päivässä keskimäärin 60 000!!Miten lie, jos jaetaan naiset ja miehet erilleen. Kuinka ajatukset jaettaisiin ?Ajattelen, että pitäisi olla hierontakunnossa, mutta fysiikka pettää ennemmin ja juuri sen takiahan minä hierojalle olen menossa!! Kuitenkin yritän psyykata itseäni, että olen ” mukiin menevä” niinkuin Paavo Väyrynenkin itsestään sanoi vaalikampanjan aikaan ”oma kuva”- mukeistaan..

Muutaman kerran olen hierojaa vaihtanut. En millään pahalla kuitenkaan. Yksi mieshieroja totesi minulla olevan hyvän takaliston, mutta kun analysoin niin paljon, mietin, sanoiko siinä vai siinä mielessä ?Sinkkuna ollessani ja liittyessäni nimittäin kosi- ryhmään Facessa (korona-ajan sinkut),törmäsin tähän jakoon takalisto ja hinkki- miehet.En tällaisena maalaisena ollut ennen kuullutkaan tällaisesta erottelusta. Nyt olen tullut huomaamaan, että todellakin kuulun tähän ekajakoon eli takapuoliryhmään. Jos nimeni alkukirjaimella ja rintakoolla on jotain yhteistä niin olkoon! Tuskin nimeni viimeiseen kirjaimeen koskaan pääsenkään liivikoossa enkä itseasiassa haluakaan. Kuinka vanhana selkäni taipuisikaan kaarelle minun yrittäessä pitää painavaa etuosaa ryhdissä, tuloksetta!Parempi näin!

Kävi eilen aamulla vaakassa. Tunsin jo painoni ennen mittaamista 100 gramman tarkkuudella!!Olenpa hyvin oppinut tuntemaan itseni!! Merkkasin jälleen kerran painoni kalenteriin ja mietin, lähdenkö tänään omenalla vai puurolla liikenteeseen.Onnekseni en ole mies enkä isä sillä huomenna olisi muuten ratkettava herkuttelemaan ihan vaan miellyttääkseen toisia.Sitäkin taipumusta on tupannut olla joskin yritän siitä ajatuksesta pois.Nyt ylös sängystä ja miellyttämään vatsaansa!