Valkotakkisyndrooma

 Tiedä häntä, onko toisille koskaan tullut yliherkkyyttä lääkäreistä niinkuin henkisellä puolella..Minä tulin huomanneeksi tämän ”valkotakki-syndrooman”, tosin nykyisin tämäkin olisi muutettava ”sinitakkiseksi”, sillä minun tapaamalla lääkärillä ei valkoista takkia ollut nimikyltistä puhumattakaan.

Tuli sitten varattua aika lääkäriin äänen käheyden ja ylähengitystievaivan vuoksi. Olin luottavainen.Olinhan menossa nyt terveyskeskus- puolelle.Jättänyt työterveyden taakseni, jossa jo tulin rampanneeksi väsymiseen asti saldona masennuspaperit ja lääkkeet, jotka lopulta uuniin nakkasin.Lääkkeet tosin odottavat vielä apteekin  jätteisiin palauttamista!

Tulin vastaanotolle sovitusti.Hoitaja nappasi minulta korvasta lämmön ja laittoi happisaturatiomittarin oikean käden keskisormeen.Sitten alkoi varsinainen tuokio sinitakkisen lääkärin kanssa.Kerroin voinnistani.Lääkäri kysyi minulta vanhempieni sairauksista.Valehtelematta kerroin, että isäni oli kuollut sepelvaltimosairauteen ja äitini imusolmukesyöpään..Lääkäri artikuloi minulle hitaasti maskin ollessa kasvoilla” voin sanoa sinulle varmaksi, ettei sinulla ole sepelvaltimosairautta tai syöpää, joita sinä ehkä pelkäät.”En tullut hakemaankaan tällaista diagnoosia.Oikeastaan olin huolissani äänihuulistani, joissa kyhmy ollut kolme vuotta sitten. Seuraava kysymys olikin tuhoisa yhteistyömme kannalta” onko sinulla STRESSI?”Minun on jotenkin vain vaikeaa hyväksyä asiaa, joka varmastikin kohdallani olisi näin, MUTTA NYT työterveydestä diagnoosit saatuani homma kaatui puolestani tähän!”Painon tunne rinnassa voi johtua stressistä.-”Minulla EI ole stressiä!Olen päässyt vuorotöistä eroon ja teen yrittäjän hommia omien voimavarojeni mukaan ja tein pienet puukaupatkin, minulla ei ole hätää..”-”Mutta onhan sinulla neljä lastakin..”Siinä vaiheessa kärsivällisyyteni teki temput ja latasin ikävästi nuorelle lääkärille, ettei hän tiedä mitään minun elämästäni..lapset eivät asu vakituisesti luonani, nuorimmat joka toinen viikko!On omaa aikaa, ei stressiä lapsista!!Lääkäri yritti nätisti, että ”voihan se olla hyvääkin stressiä”, mutta oli hävinnyt siinä vaiheessa jo luottamukseni.Ajattelin, kun pääsen täältä, niin minua ei tule heti näkymään.En tullut hakemaan hyväksyntää, myötätuntoa, sääliä tai mitään, mikä vähänkään viittaa sanaan masennus.Olin vain huolissani äänestäni ja siitä, miten välillä hengästyn oudosti..Ehkä nämä maskit ovat osasyy hengästymiseen.Kuunneltiin vielä keuhkot ja asianmukaiset painelut alavatsalle.Ei löydy mitään.Lopputulema oli siis reseptillä Buranaa ja puheterapeutille aika. Joku oikosulku päässäni sai minut vielä nuhtelemaan lääkäriä, että muistaakin olla sanomansa takana, sillä useasti tehdään vääriä diagnooseja tutkimatta asiakasta oikeastaan mitenkään.Ei voi olla laserkatsetta ja sanoa, ettei sinulla ole sitä tai tätä sairautta. Tutullani oli selkeästi vakavampaa, mutta kehoitettiin ottamaan höyryhengitystä.Lääkäri kyseli, oliko hän ollut kyseessä, mutta mistäs minä sen voin kertoa, kun lääkärillä ei ollut minkäänlaista nimikylttiäkään rinnassa.Minä en tuntenut tämän puolen lääkäreitä rampattuani työterveyspuolella.Siellä osasin jo nimetä lääkärit psykiatria myöten!Takki oli jäänyt kuulemma infektiohuoneeseen...ja sinnepäin lähti lääkärikin!Olin jäädä yksin huoneeseen,  joten lähdin perästä, kysyen ” saanko Burana reseptin?” -”Jos et virtaviivaisesti apteekkiin mene, niin ehdin kirjoittaa reseptin..”Kiitin ja lähdin kylään.Ajattelin mennä apteekkiin viittä vaille sulkemisaikaa ja niin oli sitten Buranaresepti valmiina.Ajattelin, että syön Buranakuurin oikeaan käteeni, jota lääkäriin en mennyt valittamaankaan. Tässä tuli varmaankin taas ” kaksi kärpästä yhdellä iskulla..” Sai kokea koronatestinkin ”kaupan päälle” ja negatiivisella merkinnällä sekin..Ei se ollut lääkärin vika, että asiakas on ylivirittäytynyt väärille aaltopituuksille.Voisi todetakin, että ”anteeksi maalaisuuteni”..Mahtaisikohan antaa anteeksi ?Hyvälaatuinen stressi onkin aika JEES- juttu oikeastaan !