Elämäni sinkkujoulu

 Jouluaaton aatto alkoi somella.Kuittailin syntymäpäiväonnitteluja..Olen kiitollinen, että ympärilläni on niin paljon välittäviä ihmisiä.Se ei ole itsestään selvyys ja usein tunnenkin riittämättömyyttä vastata samalla mitalla takaisin, rahallisestikin. Olin väsynyt, mutta lupautunut heittämään rundin Puumala- Mikkeli-Juva, tietenkin hiustenleikkauksien merkeissä. Päivä oli kyllä antoisa, sillä mukaani sain Puumalasta kokonaisen lohen, punaviiniä, lihaveitset ja suklaarasian.Mikkelistä hyasintin ja pöytäliinan. Joten kotiin ei tarvinnut tyhjin kantamuksin palata.

Mikkeliin päästyäni tappelin väsymykseni kanssa.Olin todella huojentunut, että ystäväni hoiteli juttelupuolen ja kuuntelin mielelläni.Sekin taito on hyvä osata, jossa minulla on kyllä parantamisen varaa.Pitäisi osata lukea toista osapuolta niin, että vältyttäisiin päälle puhumasta ja kommunikaatio olisi sujuvaa.Nyt olin niin unpiväsynyt, ettei kieleni juuri kissaa taipunut lausumaan.Puurolautasellinen teki edvarttia ja leikkauksen jälkeen ystäväni kysyikin, olisinko mitenkään halunnut lähteä laulamaan alakerran 88-vuotiaalle mummolle?Sehän oli selvä, että jos voi toisen ihmisen tehdä onnelliseksi niin pienellä asialla niin tottahan toki.Lauluvihko käteen ja ovikelloa soittamaan.Siellä olikin vastassa pirteä mummo, joka sai ystävältäni tekemänsä kukka-asetelman lahjaksi.Siinä hänen seisoessa eteisessä kajautimme ”Jouluyö Juhlayö”-kappaleen.Hieman väsyneenä minulla on nauru herkässä ja oli hieman pidäteltävää, kun laulaessani katsoin mummoa,” jaksaako 88- vuotias seistä kukka-asetelmineen meidän laulun ajan vai loppuuko voimat ennen laulua.”Toisin kävi.Mummo pirtsakkana tuumasi, että oli korkannut itsenäisyyspäivänä alkoholittoman kuoharipullon ja nyt juomme sen porukalla pois!Aika mummo, ajattelin.Kyllä siinä hetkeksi koronat unohtuivat.Ei maskista tietoakaan, kun kristalliviinilasista siemailtiin vadelmaviiniä!Ja lisää joululauluja!”Teitte minulle oikean Joulun!!”, mummo tuumasi.”Ja minulle tuli oikea syntymäpäivä!,kiittelin sitä.Olin halunnut heittää tässä vaiheessa kiireen jo pois.Jos ei kestä ajassa, niin sitten ei kestä.Elämän täytyy olla elämisen arvoista, ei ohikiitävää niinkuin Juha Tapio laulaa.Hyvillä mielin lähdin Juvalle ajelemaan.En onnekseni tuntenut syyllisyyttä syntymäpäivänäni aikatauluista. Tulin lopulta vielä halatuksikin, jonka voimalla jaksoin siivoilla vielä klo kahteen asti! Näin korona aikaan halaamisen voima on suuri, koska näin ei tapahdu päivittäin .Ihminen on periaatteessa laumasielu ja elääkseen tarvitsee välittämistä ja kosketusta.Syntymäpäiväni oli päättynyt onnellisesti ja Jouluaatto sai alkaa..

Jos edellisenä päivänä olin väsynyt niin aamulla silmäni avattua ajattelin, kuinka jaksan iltaan??!Olimme päättäneet ystäväni kanssa viettää yhdessä aaton, jotta kummankaan ei tarvitsisi olla yksin. Perinteinen Joulurauhan julistus on klo 12, joten minulla oli kolme tuntia aikaa siivoilla ja tehdä vielä ruokaa valmiiksi.Pesin saunan, pyyhin pölyjä ja ihmettelin, miten aina joudun taistelemaan kellon kanssa kilpaa.Oltiin sovittu klo 12 kampaamolle. Puolen tunnin myöhästymisellä selvittiin.Halusin piristää ystävääni, joten loihdin hänestä brunetin( entinen blondi).Meikkiä naamaan, pitihän meidän Joulun kunniaksi kaunistautua hautausmaalle mennäksemme.Istuimme värin vaikutusajalla keittiössä ikkunan edessä kuin näyteikkunassa, sillä kyläläiset olivat ahkeroimassa jätkänkynttilöitä tienreunukselle.Aivan loistava idea!Hyvä kyläyhteisö meillä! 

Aika vierähti ja viimein pääsimme hautausmaalle. Olisihan se pitänyt arvata, että väsyneenä nauru on herkässä ja kuinkas ollakaan, kun ystäväni meinasi saappaillaan liukastua, niin tartuin käsipuoleen kiinni ”ettei jouduta saattohoitopuolelle näin kun hautausmaalla ollaan!”Siitäkös nauru irtosi ja lopputulema housujen kastuminen!Mikä Jouluaatto!Menossa vanhempien haudalle housut märkänä!Sairaanhoitaja ja lähihoitaja.Siinä kelpo yhdistelmä.Sain opastusta kyseiseen karkailuasiaan, mutta eipä siinä enää ollut mitään tehtävissä. Kynttilät haudoille pitemmittä puheitta. Lohduttavaa se, että saunaan meno oli edessäpäin.

Nälkä oli hirmuinen.Olin onnistunut paistamaan kinkun leivinuunissa.Kuinka ennen kuvittelin sen miesten hommaksi, mutta sekään ei ole tähtitiedettä.Enemmän tortut ovat minulle sellaisia, sillä minulla tuppaa syntymään poikatorttuja sakaroiden osoittaessa ylöspäin.Tahtovat siis keulia pellillä.Maku tosin on sama, mutta se esteettisyys kaiken A ja O. Lisäksi tekaisin salaatin,oli konjakilla höystettyä graavilohta ja kaikki laatikot lähestulkoon, puolukkahillon kera.Lisäkkeenä aidot karjalanpiirakat.Punaviiniä unohtamatta ja joululauluja you tubesta!Täydellinen aatto sinkkuna! Kävimme vielä hoitamassa ulkokuuseen valot, lampaat saivat aattoheinänsä ja koira nopean lenkityksen.Oli aika mennä joulusaunaan.Olin hoksannut ostaa meille kasvonaamiot ja yksi purkki lonkeroa puoliksi saunassa rentoutuessamme kasvonaamioiden takana kruunasi aattomme. Kumpikaan ei olisi uskonut, että Joulusta voisi nauttia näinkin hyvin ilman ydinperhettä.On paljon yksinäisiä ihmisiä, eikä näin hyvin, valitettavasti, asiat ole kaikilla.Saa olla kiitollinen tästäkin hetkestä ystävän seurassa. Vaihdettiin vielä lahjat ja muutaman karaokekappaleen jälkeen aatto alkoi olla kirjaimellisesti pulkassa kellon osoittaessa puolta yötä. Nyt voi hyvillä mielin ummistaa silmänsä seuraavaa päivää odotellessa vatsa täynnä herkkuja.Ylensyömisen sesonkiaikaa eletään..