Anne ja uskomattomat päivät

” Se on sukuvika, kun suksi ei luista”.Hermo se  meni ryssälläkin, kun suomipojan päälle hyökkäsi hiihtokisoissa!Kaikki näkyy olevan mahdollista..niinkuin isäni aikoinaan totesi lääkärille tenniskyynärpään diagnoosistaan,”ettei ollut päivääkään pelannut tennistä ja tässä sitä oltiin tenniskyynärpään kanssa..”Sama diagnoosi minulle. Olin jo kauan aikaa huomioinut oikeaa kättäni, ettei se kunnossa ollut. Väännellyt, käännellyt, syönyt Buranaa ja käyttänyt magneettia elvyttämään verenkiertoa. Ystäväni vinkkasi minulle osaavan fysiatrin nimen, joka ottaisi vastaan Terveystalolla.Tänä aamuna ajatukseni aktivoituivat ja päätin ottaa puhelun Terveystalolle.Jos miettii, niin Terveystalo kuulostaa vakuuttavammalta kuin hyvinvointikeskus.Jos voidaan hyvin, miksi mennä hyvinvointikeskukseen, toisaalta pahoinvointikeskuskaan ei houkuttelisi asiakkaita. Monesti tulee kyllä pahoinvoiva olo siellä käytyään. Minä olin päättänyt, etten vapaaehtoisesti ovea sinne nyt availe.Tullut kynnys kuulla olev...

 Aamu lähti käyntiin kuin hidastetussa filmissä..tytöt lähti koulutaksiin lähes ajallaan, mutta minä jäin kuin ” eno veneestä” ajelehtimaan ilman päämäärää.Nyt sitä ymmärtää, miten tärkeää on tehdä jonkinsortin suunnitelmat seuraavalle päivälle, joita sitten innokkaasti lähtee toteuttamaan.Toki, jos ei olisi karanteenissa, olisikin selvät kuviot.Ehkä tässä onkin se karanteenin loppuminen osasyynä.Itseasiassa viihdyin liiankin hyvin nämä kymmenen päivää täällä.En kaipaa edelleenkään kauppaan. Eilen toinen, vanhempi ystäväpariskunta kävi auttelemassa minua puuajossa liiteriin.He nimenomaan kaipasivat seuraa ja ihmisiä ympärilleen.Mietin, onko minussa joku vialla, kun kerroin nauttivani olostani täällä.Puhelimella saa kontakteja, enkä nyt paljoa muuta kaipaakaan. Saa tehdä tai olla tekemättä mitään.En kyllä osaa olla tekemättä mitään ja sehän tässä onkin se ongelman ydin. Söin tytön jämäpuuron ja menin someen. Siellä koronasinkuissa oli ihan ” mukiin menevä mies” esittelyssä niinkuin ...

 Uusi päivä toi lisää haastetta arkeen. Kampaamolla eilinen iltapäivä loi uusia mutkia matkaan. Olin saanut naapurilta postilaatikkoon sulakkeita ja niistä innostuneena hyökkäsin oitis sulaketauluun niitä vaihtamaan.Alakerrasta oli sulake palanut, joten ei saanut lämpöpatteria eikä auton sisätilalämmitintä putkea  sulattamaan. Blondina sitä ajatteli, että kaikki sulakkeet, jossa oli harmaa pää, oli vaihdettava.Niinhän asiakkaatkin haluavat yleensä harmaansa värillä peittoon ja tietysti punaiseksi ja kappas, minulla oli juuri punapäisiä sulakkeita!”Olipas mennyt monta sulaketta harmaaksi”, ajattelin!!Eihän nämä kolme riitä mihinkään.Soitin veljelleni, etten saanut alakertaan valoja aikaiseksi.Se on vaan vaihdettava sulakkeen paikkaa niin monta kertaa, että löytyy palanut sulake. Selvähän se!Varsinainen palapeli.Olin ollut kaukaa viisas ja ottanut pulloon vettä, jotta voin keittää itselleni päiväkahvit uunia lämmitellessäni. Ensimmäinen kahvi maistui laihalta, ja kahvia odotelle...

 Kun aikaa kuluu, voi nähdä myös positiivisiakin asioita tapahtuneissa ns. ikävissä asioissa kuten kohdallani koronakaranteeni. Kuulun niihin ihmisiin,joka uskoo karman lakiin ja kohdalleni ikävien asioiden sattuessa alan miettimään, mitä pahaa tai ikävää olen toisille aiheuttanut.Nyt kuitenkin käänsin tämän ”pakkoloman” parhaakseni,koska todella kova pakkanen on niin autolle(diesel) kuin talollekin painajainen. Sain todella keskittyä olennaiseen.Lisäksi puuliiteri alkaa ammottaa tyhjyyttään juuri tänä kriittisenä aikana, vaikka monet luulivat, että puuni liiterissä riittäisivät, mutta ” himopolttajana” tiesin niiden loppuvan juuri pahimpaan aikaan. Onnekseni niitä vielä on 100 metrin päässä liiteristäni ja näin maanantaille selvittyä olen pitänyt tuumaustaukoa, kuinka saisin puut järkevämmin liiteriin. Tämä ei ole minun ainut tuumailuni tänään... Eilen sunnuntaina lauhtui pakkanen, joka luonnollisesti kirvoitti minut tyttöjeni kanssa ulkoilemaan. Hiihtämään tietysti.Silloin, kun j...

 Viikko alkoi tuttuun tapaan tapahtumarikkaasti. Olin viikonlopun taitteessa nähnyt unta edesmenneestä isästäni.Alkaa vähitellen tuntua siltä, että näen häntä unessa enemmän nyt kuin aikoinaan elossa. Unessa olimme auton kyydissä takapenkillä ja hän mietti, kannattaako kuitenkaan meidän lähteä niin kauaksi keikalle, kun ei ole nyt yleisöäkään.Sama auto oli hetkeä aikaisemmin ajanut ojaan minun pelätessäni jäävän sen alle.Unessa en osannut hälyttää apua eli soittaa numeroon 112... Siitä seuraavana yönä alkoikin tapahtumaan. Heräsin kello yksi yöllä rapinaan.Kuvittelin sen olevan hiiri.Pian nenäni tunnisti käryä ja aavistin heti, mitä oli tapahtunut!Juoksin alakertaan saunaan.Olin laittanut uunipellin liian aikaisin kiinni.Savua ei ollut, mutta ” vinkaa” kylläkin ja avasin kaikki mahdolliset väylät ulkoilmaan ja kiidätin tytöt alakertaan sohvalle. Hätäännyin, koska tuli on elementti, jonka kanssa on oltava erityisen tarkkana.Nytpä osasinkin soittaa hälytyskeskukseen, koska halusin va...

 Tätä nykyistä vuotta kulunut viikon verran, enkä ole saanut aikaiseksi yhtäkään blogia. Jos totta puhutaan, niin alkoi elämä olla jo vähän tasapaksua.Oikeastaan mitä tässä olisi kohokohtia ollut kaikkien näiden sairaskohtausten ja kuolemien lisäksi niin naapurin tapaaminen konkreettisesti saunoen ja karaokea laulaen. Tänään nimittäin yksi tuttavani kertoi, että melkein joka toisella kyläläisellä on tai oli ollut joku vaiva, vakavampi tai läheltä piti.Minä siis olen onnekseni kuulunut niihin” jokatoisiin ”ja vielä sin-ni-tel-lyt. Tapahtui sellainenkin ihme, (kun kaiken nyt tänne blogeihin kirjoitan), että historiallinen Martti Talvela kampus avautui koululaisille torstaina ja samalla tämä oli minulle äitinä aamu, jolloin tytöt heräsivät kanssani samaan aikaan ja pukeutuivat itse!Eikä siinä ihmettä, mutta olin pukenut aina heidät sängyssä ja kantanut yksitellen alakertaan aamupalalle.Luontoni ei antanut periksi äyskäröidä heille, kun näki heidän kasvoiltaan aamuväsymyksen. Hävetti k...