Selfiekepukka vaan ei kepu

 Kun aikaa kuluu, voi nähdä myös positiivisiakin asioita tapahtuneissa ns. ikävissä asioissa kuten kohdallani koronakaranteeni. Kuulun niihin ihmisiin,joka uskoo karman lakiin ja kohdalleni ikävien asioiden sattuessa alan miettimään, mitä pahaa tai ikävää olen toisille aiheuttanut.Nyt kuitenkin käänsin tämän ”pakkoloman” parhaakseni,koska todella kova pakkanen on niin autolle(diesel) kuin talollekin painajainen. Sain todella keskittyä olennaiseen.Lisäksi puuliiteri alkaa ammottaa tyhjyyttään juuri tänä kriittisenä aikana, vaikka monet luulivat, että puuni liiterissä riittäisivät, mutta ” himopolttajana” tiesin niiden loppuvan juuri pahimpaan aikaan. Onnekseni niitä vielä on 100 metrin päässä liiteristäni ja näin maanantaille selvittyä olen pitänyt tuumaustaukoa, kuinka saisin puut järkevämmin liiteriin. Tämä ei ole minun ainut tuumailuni tänään...

Eilen sunnuntaina lauhtui pakkanen, joka luonnollisesti kirvoitti minut tyttöjeni kanssa ulkoilemaan. Hiihtämään tietysti.Silloin, kun jotakin tarvitsee, niin sitähän ei löydy mistään!Mononi olivat hukassa.Käytin aamupäivän niiden etsimiseen, tuloksetta. Löysin kyllä kuusenjalan, jota olisin siis jouluna tarvinnut..Löytyi kaksikin tinakauhaa, joita on hamstrattu, koska olivat aina kadoksissa silloin kun tarvittiin ja nykyisin ei käytetä enää ollenkaan.Lisäksi löysin liudan talvikenkiä tytöille, töppösetkin, jotka erittäin halutut pakkasella.Ja toivotut kiipeilytikkaat, keinu ja voimistelurenkaat tulivat nyt vastaan.Ei monoja!Selvä.Äiti kävelee ja tytöt hiihtää.Lopulta verraton ajatus, sillä nuorimmainen oli pyllyllään lukemattomat kerrat ja huusi äitiä avukseen.Näin vältyttiin, ettei kukaan hermostunut, eikä pinna kiristynyt keneltäkään.Se oli kyllä saavutus, että alamäessä koitin pitää tyttöä pystyssä, astuin suksen kannoille ja lensin itse nurin! Kyllä nauratti, kun ei sentään pahemmin sattunut. Ollaan tosi arkoja menemään jäälle, mutta rohkaisin tyttöjä, että näiden pakkasten jälkeen jos ranta ei ole jäässä niin ei sitten milloinkaan!Sitten näimme, kuinka naapuri veti moottorikelkalla selän yli rantaamme ja vilkutteli mennessään ! Taitaa jäät todella kestää, eikä tyttöjäkään enää peloittanut.Itseasiassa saisi hyvän luistelukentänkin rantaan, kun lunta melko vähän..Kampaamokiinteistö arvelutti minua.Ehdotin, että mentäisiin lämmittämään vähän uunia, kun ei kolmeen päivään oltu siellä käytynä.Samalla voisi yrittää ottaa kuvan tulevaan KD ehdokastauluun. Kyllä ei arvaa, että kun napsii itsestä kuvia noin vain ja nyt pitäisi olla virallinen kuva!Täällä koronakaranteenissa eikä valkoista taustaa löydy kuin ulkoa!Menisikö lumihankeen ja tekisi lumienkelin?Olisiko siinä tämä idea.Helpompi olisi pitää maski naamalla..sehän voisi olla nyt kaikilla ehdokkailla.Sanotaan, että ”silmät on sielun peili”.Äänestäjät voisivat tutkailla meitä ”silmästä silmään..”Soittelin ystäväni kanssa ja hän ehdotti lakanaa.Hyvä ajatus!Lidäksi hänen miehellään oli ollut ylimääräinen selfiekeppi, jonka hän lahjoitti minulle.Pääasia siinä oli, että se on pinkki väriltään, joka tunnetusti pelastaa ” paskimmankin päivän.” Eipä, kun rensselit mukaan ja menoksi!

Kampaamolle päästyäni tökkäsin tulet uuniin ja seuraava kohde olikin WC.Mitä ihmettä?Käsiä hanan alle vaan ei tipu ei mitään.Vesi ei virrannut eli putket olivat jäätyneet.Veljelle soitto, joka neuvoi laittamaan päähanan kiinni.Ei käänny, kun jäässä.Pian oli veli paikalla, kävi lämmitystouhuihin, mutta paloikin sulake!Jäin hiljakseen lämmittelemään uunia.Kuitenkin päätimme pitää tyttöjen kanssa hassutteluillan ja jokainen meikkasi itsensä selfiekuntoon!Tytöillä meni kyllä överiksi ja mikä ikävintä, kun ei ollut vettä korjailuun.Itseäänkin hirvitti, mitä meikkaamisesta tulee, kun oikein innostuu kokeilemaan värejä..”No niin selfiekepukka, sinua tarvitaan!”Voi juku, tämä olisi pitänyt ensin ladata. Minulle täysin uusi vekotus!Pikkusen vanhanaikaisena en jaksanut ymmärtää, kun 7- vuotias oli saanut joulupukilta jo sellaisen ja asiantuntevana äidille kertomaan, kuinka keppi toimii..Mutta hänen kepissä olikin laukaisija eikä tarvinnut ladata, erilaisia siis. Virittelin puhelimen paikalleen ja herjakas, se oli napannut jo kuinka monta kuvaa, mutta sitten kun yritin oikeasti, ei tullut mitään!!Hetkinen, olihan ne ohjeet jossakin..siis bluutuuttiin piti ensin yhdistää, mutta eivät ne löytäneet toisiaan, tietenkään.Yritin aluksi kurottautua kepissä olevaan puhelimeen, mutta luovutin.Tällä kertaa pinkkikään ei pelastanut tätä hetkeä..Olin virittänyt työystäväni uuden verhon verholaudasta riippumaan ja koitin saada itsestäni järkevän näköisiä kuvia.Miltä KD ehdokas näyttää? Pitäisikö hiusten olla suorat, kävin stalkkaamassa Satu Taavitsaisen kuvaa.Ok.Hänellä on punainen pusero, koska on demari.Mikä on meidän väri? Laitoin varmuuden vuoksi mustan puseron.Tykkään mustasta muutenkin, mutta monesti näkee papinkin pukeutuvan mustaan paitsi pääsiäisenä..Satulla siis suorat vaaleat hiukset roikkuvat.Suora voi kertoa ihmisen suuruudesta.Jos on kiharaa niin olenko kiero? Pitäisikö olla mutkaton? Tai jos nuttura niin olenko tiukkapipo? Kyllä onkin vaikeaa, kun ei tiedä, mitä nyt haetaan?Ihan vaan tavallinen, ei haluaisi ihan hirveästi massasta erottua, mutta halu auttaa ja kuunnella ihmisten ongelmia..Pitäisikö lausua kuvaa otettaessa muikun sijasta ”auttaa”, jos ilme kertoisi tukkaa enemmän.Toki tähän luo omat paineensa, kun ammattina on kampaaja.Ja se kriittisyys itseään kohtaan.Minun räpsiessä itsestäni kuvia, tyttö huomauttikin, ettei tarvitse olla aina täydellinen, joka pysäytti minut samantien.Todellakin. Se olikin asian ydin.Miksi siihen pyritään? Minä olen laskenut rimaa jo laulaessani karaokea faceen niinkuin julkisesti.Sieltä voi yhä uudelleen kuunnella kappaleen ja arvostella kuinka epäpuhtaasti se on laulettu!Mutta olen alkanut tajuamaan, että entäs sitten.Miksi pitäisi olla täydellinen, absoluuttinen ?Jos rakastaa laulaa ja nauttii niin miksei jaa sitä onnellisuutta muilllekin?Enkä väitä, että olisin onnistunut vaan nautin siitä niin paljon, että haluan jakaa nautintoni toisillekin.Ja mikä parasta, kaikilla on oikeus Samoihin asioihin. Monesti sitä miettii, kun mieli tekisi mennä selkä koukussa ja pää alhaalla tunteella ”anteeksi että olen olemassa”, mutta viime vuosi opetti minulle, että olen tasan yhtä arvokas kuin toisetkin ja todellakin seisomme kaikki samalla kalkkiviivalla.Kenelläkään ei ole oikeutta tuomita toista eikä arvostella tai lannistaa saatikka viedä toisen itsetuntoa.Itse olen jo sen verran ryvettynyt ja pohjalta nousemassa, että puolustan viimeiseen asti tarvittaessa, mutta hyvällä!Sillä mitä karmaan tulee, mitä enemmän teemme hyviä tekoja, niitä mekin tulemme saamaan. Ennemmin tai myöhemmin..

Kuvaamiset ei tällä kertaa onnistuneet ja päätimme lähteä kotia. Laitoin saunan lämmite ja innostuin vielä laulamaan muutaman laulun..Itseasiassa lauantai iltana oli tullut julki, että Pave Maijanen oli kuollut.Siitä sain inspiraation laulaa hänen kappaleitaan, joita ei kyllä nettikaraokesta valitettavasti montaa löytynyt.Muistui mieleeni yksi nuoruuden ilta ystäväni kanssa.Olin noin 18- vuotias, kun olimme Hyvinkäällä paikallisessa tanssiravintolassa.Siellä minua tuli jututtamaan nuorukainen, joka kertoi olevan Pave Maijasen poika!Silmäilin häntä.Pitkähkö, valkoinen ja kasvoiltaan kapea.Olisin ihastunut ennemmin hänen isäänsä.Valitettavasti en innostunut enkä ymmärtänyt pyytää henkkareita, oliko hän tosiaan se joka sanoi olevan, vai ratsastiko isänsä maineella..Miettii, jos omat tyttöni menisivät sanomaan ravintolassa”Hei, minä olen Anne Ahosen tyttö!!”..Kukapa tuntisi??!.Mutta Paven kappaleet ovat minua koskettaneet. Kun olen ollut väsynyt, olen saattanut kuunnella laulua ”Elämän nälkä” tai laulaa herkempää Lilja, ruusu, kirsikkapuu. ”Lähtisitkö ”kappale oli aikoinaan yhden parin häätanssi, jonka Saturnus yhtyeellä esitimme..Taas ajatukseni syvenivät ajattelemaan tätä elämän kiertokulkua ja kokonaisuutta. Uskon, että tämä korona on myös tietynlainen herätys, jotta heräämme vielä paremmin näkemään tämän meidän kauniin maamme ja sen jok’ikiset pienet yksityiskohdat luonnossa.Mutta liian varovaisia emme tässäkään pysty olemaan.Omakohtaisesti voin sanoa, että pelkoa ei saa lietsoa.Kävin kylässä ” Koronan” luona. Kuin Jeesuksen viimeinen ateria.Join kahvit ja nautin pöydän antimista. En olisi uskaltanut, jos olisin tiennyt, että korona istuu olkapäilläni. Sanonta kuuluukin, että ”tieto lisää tuskaa”, jonka kyllä allekirjoitan satasella!Saatoin itseni vaaraan, mutta en osannut pelätä, koska sanottiin, ettei koronaa ole. Pelko oli hirmuinen läheisteni puolesta, kun minulle asia ilmoitettiin. Nyt jälkeenpäin mietin, että suu-sorkkataudinkin sairastettuani mietin, onko tämä kuitenkin liian korostettua.Toiset ovat täysin oireettomia ja vievät tautia eteenpäin tietämättään.Minä olen ainakin hetken ” puhdas” oltuani 10 päivää karanteenissa näkemättä ketään elollista lukuunottamatta lapsiani ja eläimiä. Elämme tätä aikaa ja todella meidän täytyy pystyä elämään.Pystyä luottamaan toisiimme.Ei voi leikata kalenterista viime vuotta pois ja jatkaa ” turvallisessa” maailmassa.Kenties tulee uusi virus, johon taas on otettava uusi rokote sen kehittyessä.Mutta minä elän hetkessä nyt ja lähden sulattelemaan putkistoja.Karanteenista hyötyä, että ehtii paneutua näihin vuodenaikamme oikkuihin.Positiivisella mielellä, vielä...