Silmästä silmään koronaa

 Viikko alkoi tuttuun tapaan tapahtumarikkaasti. Olin viikonlopun taitteessa nähnyt unta edesmenneestä isästäni.Alkaa vähitellen tuntua siltä, että näen häntä unessa enemmän nyt kuin aikoinaan elossa. Unessa olimme auton kyydissä takapenkillä ja hän mietti, kannattaako kuitenkaan meidän lähteä niin kauaksi keikalle, kun ei ole nyt yleisöäkään.Sama auto oli hetkeä aikaisemmin ajanut ojaan minun pelätessäni jäävän sen alle.Unessa en osannut hälyttää apua eli soittaa numeroon 112...

Siitä seuraavana yönä alkoikin tapahtumaan. Heräsin kello yksi yöllä rapinaan.Kuvittelin sen olevan hiiri.Pian nenäni tunnisti käryä ja aavistin heti, mitä oli tapahtunut!Juoksin alakertaan saunaan.Olin laittanut uunipellin liian aikaisin kiinni.Savua ei ollut, mutta ” vinkaa” kylläkin ja avasin kaikki mahdolliset väylät ulkoilmaan ja kiidätin tytöt alakertaan sohvalle. Hätäännyin, koska tuli on elementti, jonka kanssa on oltava erityisen tarkkana.Nytpä osasinkin soittaa hälytyskeskukseen, koska halusin varmistua, ettei ole vaaraa häkästä. Siellä kehoitettiin menevän peiliin ja katsovan, miltä näytän.Sanoin, että vähintäänkin yhtä vaalealta kuin ennenkin.”Jos ei kasvot punoita tai ole päänsärkyä”, ei ole syytä huoleen, kun tuuletus on päällä..”Olin huojentunut.Yö ei kuitenkaan  tuntunut yöltä minun valvoessa lapsia ja avatessa ikkunaluukkua, jotta varmasti kaikki olisi hyvin!!”Mikä yö ja viikon aloitus”, ajattelin.Kunpa jaksaisi seuraavan päivän jollakin tavoin..Odotin kovasti keskiviikkoa ja hierontaa.Sitä odotellessa jaksaa vaikka päällään seisoessa hoitaa hommat.

Tuli keskiviikko.Oli muutama kotikäynti päivällä .Illan kajossa lähdinme yhdessä ystävieni kanssa Puumalaan virkistäytymään. Vihdoin sain toteuteutettua ystävilleni kasvohoidot ja samalla itselle hierontakäynnin. Kerroin menneestä alkuviikon tapahtumasta ja mietin, montako henkeä minulla on vielä jäljellä kun kissoilla sanotaan olevan seitsemän henkeä. Viikon kohokohta oli tapahtumassa, keskiviikko ja 13. päivä.Ei siis perjantai.Aikataulu natsasi minuutilleen, jota ystäväni ihmettelivät ääneen. Kerrankin tunsin onnistumisen riemua.Mutta samalla tummat pilvet alkoivat jälleen kasaantua päälleni. 

Hierojalla ollessani puhuttiin koronarokotteista ja muista menneistä suu- ja sorkkataudeista, kuinka ystäväni oli silloin kävellyt kylmäkallet käsissä niissä olevien kipeiden rakkuloiden takia.Minulla oli puolestani rakot varpaissa ja raput oli käveltävä alas kantapäillä, koska kipu varpaissa oli merkittävä.Elettiin vuotta 2009. Ei päästy kummitytön ristiäisiinkään taudin vuoksi. Samana syksynä olin laittanut eropaperit vetämään, mutta tauti lähensikin  silloisen perheemme vielä yhteen, kirjaimellisesti siskonpetiin sairastamaan...Sitten tuli puheeksi myös patjojen merkitys, koska iso osa elämästämme kuluu juuri vuoteessa. Itseasiassa minä olen tässäkin vähän ”väliinputoaja”, kirjaimellisesti, koska nukun joka toinen viikko tyttöjen keskessä ja sehän tarkoittaa  montussa nukkumista. Siihen ei varmaan koskaan totu, mutta epäitsekkäästi ajateltuna molemmat tytöt saavat pitää yöllä tukastani tasapuolisesti kiinni.Ei synny kinaa.Hyvä se.. Alkoi kuulua oven ulkopuolelta liikehdintää, joka tiesi myös oman käynnin hiipumista loppuaan.Kyllä oli ollut taas rentouttava käynti! Söin vielä lopun pitsan, jota olin aloitellut syömään ennen hierontakäyntiä. Ystäväni näyttivät niin ”freesiltä” kasvohoidon jälkeen. Katsoin puhelinta.Oli tullut vaikka mitä puheluita ja tekstiviestejä. ”Joku Hans Gärdström Essotelta oli tavoitellut minua”, kerroin ystävilleni. Otin samantien kaiutin puhelun hänelle ja päivä, jota olin kovasti odottanut, sai uudenlaisen käänteen” sinä olet altistunut koronalle ja sinut asetetaan karanteeniin tästä illasta alkaen kymmenen päivää eteenpäin. Olet ollut tekemisissä koronapositiivisen ihmisen kanssa ja huomenna soitamme sinulle ajan koronatestiin...”Olin sanaton tai kyselin , oliko, kuka oli..en saanut päähäni ketään.Minä, joka pelkään saavani kaupasta taudin, saankin sen asiakkaaltani.Kerroin, ettei ole ollut oireita. Samalla kuuli ystäväni ja hierojakin asian.Mutta vain minä olin altistunut. Pelotti katsoa koronaa suoraan silmiin!” Odottavan aika on pitkä”, sanotaan.Halusin heti testiin! Kuinka täydellinen päivä voi muuttua painajaiseksi !! Matkalla kotiin ajatukseni risteilivät päivässä, jona altistuin.En saanut ketään henkilöä päähäni. Mietin, ketä olin tavannut.Etten vain tartuttaisi heitä.En voinut tietää. Tämä on kuin venäläistä rulettia pelaisi.Jokainen meistä voi saada tartunnan, vaikka olisikin valppaana. Tulin tulokseen, etten laita tyttöjäni kouluun.Näin jo paikallislehden lööpin silmissäni, jossa lukisi ”Anne Ahosen takia Juvan Martti Talvelan kampus suljetaan hänen tyttöjensä korona altistumisen seurauksena.,” Pahin skenaario ikinä!!Minua ei paleltanut kotiin tullessani, vaikka mittari näytti vaivaiset 16 astetta plussaa. Kun pitää olla positiivinen, niin saan pakkaspäivänä jäädä lämmittämään uuneja. Saan aikaa lauluharrastukselle..aikaa tytöille. Toinen ääripää valtasi minut!Entä jos olenkin koronapositiivinen? Tartutinko eteenpäin? Kuinka moni kärsii takiani? Soitin ystävälleni ja kerroin avoimesti asian.Hän kannusti, että olin kuitenkin  toiminut niinkuin olisi pitänyt. Olin heti perunut seuraavan päivän asiakkaat. Eristäydyn. Elän nyt hetkessä, vaikka pääni onkin täynnä näitä kysymyksiä. Tultiin tulokseen, että emme voi vältellä, se tulee, jos on tullakseen.Kysymys kuuluikin,” kuinka monta henkeä minulla oli vielä jäljellä, kun olen niitä kuluttanut aktiivisesti viime aikoina..” Päätin kurlata kurkkuni konjakilla.Kippis koronalle!!Huomenna ollaan viisaampia ja negatiivisia tai sitten oikein positiivisia!