Lähtikö lapasesta
Tätä nykyistä vuotta kulunut viikon verran, enkä ole saanut aikaiseksi yhtäkään blogia. Jos totta puhutaan, niin alkoi elämä olla jo vähän tasapaksua.Oikeastaan mitä tässä olisi kohokohtia ollut kaikkien näiden sairaskohtausten ja kuolemien lisäksi niin naapurin tapaaminen konkreettisesti saunoen ja karaokea laulaen. Tänään nimittäin yksi tuttavani kertoi, että melkein joka toisella kyläläisellä on tai oli ollut joku vaiva, vakavampi tai läheltä piti.Minä siis olen onnekseni kuulunut niihin” jokatoisiin ”ja vielä sin-ni-tel-lyt.
Tapahtui sellainenkin ihme, (kun kaiken nyt tänne blogeihin kirjoitan), että historiallinen Martti Talvela kampus avautui koululaisille torstaina ja samalla tämä oli minulle äitinä aamu, jolloin tytöt heräsivät kanssani samaan aikaan ja pukeutuivat itse!Eikä siinä ihmettä, mutta olin pukenut aina heidät sängyssä ja kantanut yksitellen alakertaan aamupalalle.Luontoni ei antanut periksi äyskäröidä heille, kun näki heidän kasvoiltaan aamuväsymyksen. Hävetti kertoa kenellekään, koska oudoltahan tämä kuulostaa, mutta syyllisyys aikaisista heräämisistä kouluun sai toimintamallin vääristymään.Ilmeisesti nyt ovat kasvaneet siihen, että kykenevät ihan itse kävelemään ja pukeutumaan.Hyvä hyvä!Tytöt oli osattava hakea kampuksen suuresta maailmasta autolle.Tuurillani se maailma ei minulle heti auennut.Huutelin portin takana maski naamalla tyttöjäni.Hoitaja sanoi, ettei tunnistanut minua maskin takana.Riisuin maskin, mutta ei tuntenut vieläkään.Sanoi, että tämä on päiväkoti.Pitää mennä varhaiskasvatuksen puolelle. Kysyin, pitääkö ajaa autolla Sampolan alapihalle, joten sinne sitten.Soitin hoitajalle, että tulossa olen, mutta en tiedä, mistä löydän tytöt.Hoitaja lähti saatille ja sain nälkäiset ja jäätyneet tytöt luokseni.Eikun kaupan kautta kotiin! Kotona normaali härdelli uunin lämmityksineen ja kuulostaa jo liian tavalliselta, että nälkäisenä ja siitä väsyneenä onnistuin unohtamaan uunin pellin kiinni.Jälleen kerran ”Verisurelta iltaa..”
Tämä aamu oli ensimmäinen, kun ei tarvinnut paleltua kampaamollani ensimmäisiä tunteja. Olin soittanut tutulleni, että kun oli joskus puhe paikan lämmityksestä niin omalta osaltani se voisi tulla nyt kysymykseen.Seuraavana aamuna sisään astuessani kuvittelin jättäneeni patterit täysille! Kyllä oli ilo aloittaa työt myös asiakkaan puolesta täysin lämpöisessä kampaamossani. Toinen ystäväni(asiakkaana)oli muistanut perhettäni joulukassilla ja kiittelin kovasti, sillä toiselta ystävältäni sain tulitikkuja ja häneltä mm. tuikkuja.Pääsee aina vähän kiusaamaan Verisuren ihmisiä..Kyllä hymy hyytyi, kun maksukorttipäätelaite lakkasi toimimasta.Olin juurikin heittänyt vitsiä tutulleni, että ”blondilla on laitteen kotelo tässä pöydällä ja hintakin näkyy olevan aina sama kuvassa, 25€.Kun kortilla lätkäisee tähän pakettiin lähimaksuksi, vaan ei koskaan ole tilille asti tippunut”.Sitten otin oikean laitteen ja homma suoritettiin.Siitäkös päätelaite suuttui ja kotikäynnille mennessäni asiakas valitteli, ettei ollut käteistä.Eihän se haittaa, kun on tämä laite!Kyllä ei enää toiminut ja soitto firmaan paljasti, ettei ollut mitään tehtävissä kuin hankkia uusi laite.Kyllä teen tästä reklamaation kun 10 kertaa käyttänyt, vaikka 2 vuotta ollutkin, mutta todellakin laatikossa. Nykyaikana ei kestä mikään ehjänä ja valitellaan, kun ekologista pitäisi olla.Se on aloitettava vanhanajan oravannahkakauppa, niin on ekologista!
Perhehoitajana toimiminen on onnekseni alkanut valoisasti.Olen tehnyt mielestäni elämässä hyviäkin valintoja ja nyt saan olla kiitollinen siitä.Eihän ne valinnat ole helppoja olleet, mutta ensimmäistä kertaa tunnen, ettei minulla ole kiire työssäni.En ole ollut edes myöhässä ja tunnen, kuinka toivottu olen tässä tehtävässä.Onhan se fakta, että jokainen meistä kaipaa hyväksyntää, ja herkkänä vaistoan kaikki epäkohdat turhankin läpinäkyvästi.Nyt olo on seesteinen. Niin seesteinen, että on alkanut miettimään ”uusia” harrastuksiakin, jos ääni ei anna myöten lauluille niin pitää keksiä jotakin muuta mukavaa tekemistä ystävien kesken.
Haitaritunnitkin alkoivat, tosin vähän nihkeästi.Olin saanut nollattua pääni soittoasioistakin, mutta sinnikkyys palkittakoon. Ajatukseni ovat levällään kuin Jokisen eväät. Olen nääs pohdiskellut puukauppojani.Totuushan on se, että kyllä se monia kiinnostaa, kuinka paljon sitä on tullut hankkineeksi niillä.Huomasin pihalla ollessani, kuinka joku lähitien laidassa laski pöllin päästä kuutioita. Pystyyhän sitä metsäihmiset laskemaan, paljonko tuli tiliä.Ennen sanottiin, että sama asia, jos kysyi ” paljonko on rahaa tilillä karjan pitäjällä kuin montako lehmää on navetassa?” Sama pätee metsäkauppoihinkin.Minulle ”pystymetsästä” lähteneenä on sama, montako päätä navetassa on tai kuinka iso ropsikasa tienlaidassa, ei kerro minulle mitään. Mutta nyt voin kyllä sanoa, että ”raha tuoksuu”.Navetassa se haisee, mutta kaadetun puun tuoksu tuo enemmän hyvänolontunnetta myös tuoksuttelemalla ilmaa.Ehkä se ”pöllinlaskijakin” vain haisteli puuntuoksuja, uskotaan näin..
Tyttöjä hakiessani viulutunnilta kunnan virastotalolta, mieleeni tuli käydä maksamassa edesmenneen kummini adressi kukkakaupassa. Muistin, että minullahan oli ”vararahasto” mukanani eli kolikoita, jotka olivat karanneet taskunreiästä vuoripuolelle.Aloitin laskemaan kolikoita odotellessani tyttöjäni.Sainkin kasaan 13 euroa ja tiputin ne lapaseen. Siinä iloisesti kolikoiden kilistessä lapasessa suunnistin kukkakauppaan.Adressi maksoi 15 euroa, joten aloin kaivelemaan uudestaan taskun pohjia.Kukkakaupan tätikin kokeili takin helmusta, josko löytyisi lisää kilisevää.Muutama kymmenen senttiä jäi uupumaan ja jäin kiitollisuudenvelkaan heille.Löysin kyllä viiden markan kolikon ja 50 penniä ja muutaman hiuspinnin. Takkini alkaa muistuttamaan romaaninaisten mekkoja, jonne uppoaa milloin mitäkin, onneksi nyt ei mitään haisevaa. Sellaista se on elämä virutellessaan roposiaan. Sanonta kuuluukin” ei ne suuret tulot vaan pienet menot!” Olin saanut taas yhden rästin hoitaneeksi ja toivottavasti pian ne loputkin rästit. Nyt viikonlopun viettoon!
Kommentit
Lähetä kommentti