Päivä se oli tämäkin päivä
Kuten luonteenkuvaan kuuluu, yritän saada ”tapettua” monta kärpästä yhdellä iskulla ja nytkin sovin kampaajan kotikäynnin ennen värikoulutusta, jonka oletin olevan klo 10-15 ammattikoululla. Aamun sain sähäkästi alkuun pompattuani klo 6 ylös, ulos ja lenkille. Tyttö nousi samaan aikaan läksyjen tekoon, sillä olimme illalla unohtaneet siivous-ja järjestelypuuskan jalkoihin sellaiset asiat.
Asiakaskäynnille ennätin Mikkeliin lähes sovitusti, kuten aina ennenkin. Oli ilo tavata toistamiseen pirteä mummo, joka omalla positiivisuudellaan sai minutkin entistä paremmalle tuulelle. Siihen se tuuli jäikin. Ehdittyäni nippa nappa ammattikoululle klo 10 kurssille kuunneltuani viranomaisen syyllistämistä minua jätettyäni lähihoitajan työni, kupla puhkesi päästäni kun seisoin luokan edessä opettajan katsomassa minua odottavasti.. -”Niin tulin värikurssille!”-”No voi ei, se on valitettavasti peruttu!Etkö saanut sähköpostiviestiä!!?”Minulta se oli tietysti jäänyt huomioimatta ja siinä minä seisoin nuorien kampaajaopiskelijoiden edessä silmäillen, näkyisikö omaa tyttöä joukossa. Ei näkynyt. Ja varmaankin olisi ollut todella myötähäpeä äidin puolesta, kuinka äiti taas onnistui missaamaan sähköpostin lopputulemana tämä.
Päivä kääntyi kuitenkin paremmaksi soitettuani ystävälleni ja päätimme syödä hyvin ja käväisimme hautausmaalla. Minulla seitsemäs aisti sanoi, ettei narsissit vielä kukkisi vanhempieni haudalla ja totta se oli. Lumiraja oli niin selkeä, että ihmettelin, mikä oli vaikuttanut niin paljon lumen sulamiseen eri paikoilla. Vielä on kuitenkin aikaa äitienpäivään. Ehtii sulamaan.
Päivä toisensa jälkeen on kiitänyt silmissäni. Torstai oli taas toiminnan päiviä. Pakkasin tytöt kyytiin ja ajoimme kello kahdeksaksi kampaamolle, josta tytöt hyppäsivät taksiin ja minä palvelemaan asiakasta. Kiireen vilkkaa sitten seuraavaan paikkaan.Alkoi myöhästyminen tapahtumaan ja seuraava asiakas soittelikin, että odotti minua kirjaimellisesti pannu kuumana!Siis pannukahvit odottivat. Oli jo kuulemma painunutta, että piti keittää uudet. Ehdotin, että tulen vasta hammashoidon jälkeen käymään ja sehän sopi. Oli sitten enemmän aikaa myös seurustelulle.
Minulla jäi juuri sopivasti aikaa soittaa lääkäriin ajanvaraus tenniskyynärpään vuoksi. Ehkä se hermoratatutkimus olisi järkeenkäypää, kun yötämyöten joutuu käsiään ravistelemaan puuttumisen vuoksi.Seuraava etappi oli sokerihoitaja. Halusin saada selvyyden tyttäreni sokeriarvoihin, kun koulussakin ollut huonovointisuutta ja väsymystä. Ainahan sitä väsymystä toki kaikilla on. Nyt on taas ajankohtaista kevätväsymys. Koronarokotteen saaneita yhdistää vetämätön olotila. Itseäkin hieman pelottaa jälleen kerran joutua saman lääkärin eteen, joka yritti minulle vääntää stressiä diagnoosiksi. Olisi ollut hyvääkin stressiä tarjolla, vaan en suostunut sitä vastaanottamaan. Tiedä sitten, mitä kädestä väännetään! Ainakin sain jo Burana purkin mukaani puoli vuotta sitten, ihan vaan äänenkäheyteen. Odottaessani sokerihoitaja Leilalle, käytävällä tuli vastaan fysioterapeutti Petri.-”No sinut minä halusinkin juuri tavata”,aloitin .Oli nimittäin jäänyt saamatta kunnon neuvot tenniskyynärpään hoitoon. -”Riisuhan takkia, niin näytän pari venytystä..” Kyllä oli muutama silmäpari siinä seuraamassa, kun melkein kivusta huusin. Terapeutit ne löytävät oikeat kipupisteet, mokomat!!Mutta oli hänellä itselläänkin sama vaiva, tullut istutettua liian monta puun taimenta.Aivan.Suutarin lapsella niitä kenkiä ei ole.Pääsee tästä vaivasta joskus eroon, vie sen puoli vuotta.Hyvä tietää. Yksi puolivuotinen mennytkin jo...Olin kyllä todella iloinen saatuani vihdoin hyvät venyttelyohjeet häneltä. Kerrassaan kunnollinen mies työssään.
Sokerihoitaja oli kiireinen ja minun oli siirryttävä uuteen kohteeseen eli hammashoitajalle. Olin painelemassa ajanvarauksen viimeisiä tietoja, kun ystävällinen hoitaja pyysi minut sisälle. En ollut koronan takia käynytkään kahteen vuoteen hammashoitolassa ja hieman jännitti, kuinka käy.Tällä kertaa kävi hyvin. Vaikka yleensä tällaisessa paikassa ei suutaan tai varsinkaan mieltään saa tyhjennetyksi niin kyllä ennätin johonkin saumaan kertoilla paljukokemukset, sun muut lähiaikojen tapahtumat. Myönsin päästyäni penkistä, että kokemus oli ollut rennompi kuin hierojalla!Ei sillä, ettenkö mielelläni menisi hierojalle, mutta aina kun menen kenelle vaan niin hively ei minun kohdallani auta ja sitten sitä tietää käyneensä hierojalla...
Selvitin loppupäivän suorastaan hyvin. Sain tarvitsemani VS- laitteen arvoittamaan tyttären sokeriarvoja. Sepä olikin tosin tytölleni kova paikka ottaa puolukka sormesta.Kaikki mikä liittyy pistämiseen ja vereen, on kauhistus ! Tyttö halusi saada reiän jo illalla, ettei pelkäisi aamuun asti, miltä se tuntuu. Sitten kun napsautin sormeen reiän, niin olikin niin kamala kokemus, että piilotti koko mittarin. Pitää olla hyvät neuvottelutaidot, että sai taas asiat pyörähtämään kohdilleen.
Päivä pulkassa. Uutta odotellessa.Mitä se huomisen päivän luukku tuo tullessaan sen avatessaan. Niin minä sen ajattelen. Ikuinen joulukalenteri. Otetaan yö väliin.. kun muutakaan ole.
Kommentit
Lähetä kommentti