Voimansiirto-hässäkkää

 Eilinen hierojalla käynti oli menestys. Kädet ja sormet tuntuivat olevan tallella herätessäni. Toisinsanoen eivät tuntuneet puutuneelta. Olin melkein kirjaimellisesti kaatunut sänkyyn, sillä en enää jaksanut vaihtaa yövaattteitakaan mennessäni nukkumaan. Olipahan jo aamulla asu valmiina lähtiessäni ulos, ulkovaatteita vaille. Kevään valoisuus herättää aina ennen kellon soittoa. Kyllä tämä valoisa aika lisää voimavaroja selkeästi. Kroppa ja pää ovat vain vähän ristiriidassa, kun syyhyttäisi lähteä haravoimaan pihaa kohdilta, jossa lunta ei enää ole, mutta yhteistyö käsien kanssa vähän krakaa. Pitää kerätä voimavaroja myös viikonlopun polttopuuntekoon..

Viikonloppuna ystäväpariskunta oli auttanut minua saamaan traktorin ja puuntekokoneen paikoilleen. Tarvittiin vielä murros eli voimansiirtoakseli pyörittämään konetta. Kyselin naapurilta, saisiko lainaan, mutta sopivaa ei tuntunut löytyvän. Päätin mennä Vihoseen asioimaan, mutta tuntui, että sillä hetkellä oli sanat hukassa, mitä olin tullut ostamaan. Tunsin kuitenkin mielihyvää, kun näin kassalla naisen, blondin. Oli jotenkin helpompi selitellä toiselle blondille, mitä olen hakemassa-” Tulin ostamaan sellaista tankoa, kun traktori pyörittää niitä maatalouskoneita.. siis puuntekokonetta pitäisi pyörittää...”-” Mene tuonne maatalouspuolelle, sieltä löytyy apua”, tuli ystävällinen vastaus. Huokaisin, että miesmyyjä oli varattu. Äkkiä otin Whats up- videopuhelun ystäväni miehelle  nähdessäni sellaisia mustia paksuja pötkelöitä roikkumassa tangossa kuin teuraselukat. Tosiaan. Maatalouspuoli. Ystäväni mies vastasi ja näytin löydöksiäni, jotka tosiaan olivat juuri niitä, mitä piti. Minua onnisti, sillä toinen naismyyjä tulikin sopivasti paikalle ja kerroin, mitä halusin..Siis voimansiirtoakselihan oli kyseessä. Ystäväni mies vinkkasi, että kyseeseen tulee pieni hinnan pyöristys ja uskalsin heittää tarjouksen naiselle. Lisäksi muistin ylistää sitä, miten onkaan mukava nähdä liikkeessä naismyyjiä. Yleensä törmännyt aina miesten kanssa asioimaan, mutta helpompi esittää naiselle tämä epätietoisuus, todellakin mustia aukkoja kohdallani. Musta oli tämäkin pötkelö ja 110 cm minimissään. Maksia en katsonut, mutta nauroin, että olen nyt niin tyytyväinen, kun tämä löytyi, että taidan ottaa viereeni nukkumaan!! Jäi varmaan epäselväksi, mitä tarkoitinkaan, mutta vitsiksi se oli tarkoitettu..

Aamu ja tieni vei kampaamolle. Ajattelin ystävälleni kiehauttaa caputsinot. Pikku myöhästyminen tapahtui, ja koitin ajaessani pukea maskin jo naamalleni, ettei siihen menisi enää ylimääräistä aikaa. Sitten kahvihetkeä aloitellessamme, maskia riisuttaessa,minulla olikin tuplamaskit naamalla. Nauratti, että jos yhdellä maskilla hengittäminen on ikävää, niin ei ihme, ettei henki kulje kahden maskin läpi!!Päivä kampaamohommissa meni taas kuin iltamissa ja kello olikin yli ilta kahdeksan, kun olin  kotona. Siis 12 kulunut töissä, mutta se vaan ei tunnu siltä. Kampaajana on ihana jakaa ajatuksia. Olla läsnä.Kannustaa. Myös on tullut ystäviä, jotka kuuntelevat omiakin ajatuksia. Elämä on jakamista, tiedonsiirtoa toiselle. Helpottava tunne, ettei ole yksin, vaikka tuumasinkin, että kuitenkin on niin mukavaa erakoitua omaan boxiinsa Ja voi olla juuri niinkuin itse haluaa. 

”Pitääkö olla huolissaan”- ohjelma alkaa kuulua suosikkeihini. Olen tietoisesti opetellut katsomaan TV:tä. Muistan, kun viisi vuotta sitten entinen mieheni oli ostanut isomman TV: n enkä minä huomannut mitään töistä tullessani. Lapset yrittävät kiinnittää huomioni televisioon. Katselin ja nyökkäsin, että olin nähnyt Agatha Christien rikos jakson jo aikaisemmin  ennenkuin tytöt käskivät katsoa oikeasti TV:tä. Tosiaan. Telkun koko oli kasvanut ja muuttunut hieman kaarevammaksi. Nyt yksin ollessani olen opetellut sohvalla oloa ja töllön tuijottamista. Monesti huomaan etsiväni ajankohtaisuuksia ja areenasta löytyykin siihen liittyvää paljolti. Huumoripuolelta Pirjo on tullut jo nähtyä useaan kertaan, eikä parempia hauskuutuksia ole vastaan tullut, vielä. Parasta on tietysti karaoke, joka monesti vie voiton telkkarilta. Paras sijoitus, mitä itseeni olen käyttänyt. Ainakin kuvittelen niin. Ajatukseni alkavat hakeutua huomiseen päivään. Minusta on tullut perhehoitajana lähes personal traineri, kun on halukkuutta kävelylenkkeihin. Huomenna viikon viimeinen lenkki. Sitten viikonloppu ja puuntekovkl. Toinen ystäväpariskunta tulee auttamaan, ja odotan kovasti, että saadaan homma toimimaan. Viime vuonna puunteko oli haasteellista, kun puukoneen hihna katkesi, traktorista loppui löpö, sitten iski räntäsade.. voi vain odottaa, että perinteisesti tulee aina mutkia matkaan.”Mikä ei tapa, se vahvistaa”. Niin ajatteli varmaan lampaanikin, kun otin kerintään. Musta lammas vaalentui ja pääsi ahdistavasta puvustaan eroon. Kaverit tietysti perinteisesti puskivat kylkeen” mitä oot mennyt tekemään? Eipä tunneta enää..” onneksi menee rituaali nopeasti ohi.

Alan pilkkimään sohvalla.Sydän muljahtaa.Aamulla naapurit tulevat kokeilemaan, sopiiko voimansiirto- hässäkkä traktorin ja puuntekokoneen väliin. Toivon, että homma natsaisi, jotta puunteko olisi  viikonloppuna aluillaan. Parempi lähteä paremmille apajille yläkerran omaan sänkyyn.Tällä viikolla saa nukkua sängyssään vaikka poikittain, jos siltä tuntuu. Tykkään. Yötä.