Yhteishyvää

 Selasin Yhteishyvä lehteä.On hyvä, kun tulee vielä postilaatikkoon muutakin kuin  mainoksia. Lehti olikin kiinnostava, koska se sivusi myös minua.Jo 1,2 miljoonaa suomalaista asuu yksin ! Se on kyllä jo aika paljon suomalaisia. Tulevaisuudessa varmaankin otetaan meitä yksinäisiä paremmin huomioon taloudessakin.  Onhan se eri asia jakaa laskut toisen kanssa, kun maksaa kaikki itse. Päätin pitää tällä viikolla ”ei kauppaan”- viikon. Jouduin kyllä alkuviikosta metsästämään hydrauliikkaöljyä puuntekokoneeseen, mutta siitä ei pidetä. Kyllä sitä itse pärjääkin, mutta eläimet ne yleensä on ensimmäinen kohde lasten jälkeen toki. Nyt oli lapseton viikko. Autokin kiljui menovettä, mutta itse pidättäydyin kaupalle menosta. Maidon parasta ennen päiväykset menivät, mutta hyvältä maistui kaakao. Vatsakin toimi yllättävän rajusti. Mietin, oliko kyseessä liika kahvinjuonti vai jauhelihapihvit, jotka olivat neljättä päivää jääkaapissa.Päädyin kahviin. Pakastin on hieno keksintö, koska se on imenyt sisällensä vaikka mitä. Otin jauhelihan ja sämpylöitä sulamaan tarkoituksena tehdä jauhelihakeitto. Jälkiruuaksi suunnittelin puolukkapuuroa. Vanhasta maidosta tein jo pannaria, josta osan heitin tutulleni heittolaatikkoon matkalla töihin. 

Minua on ympäröinyt joukko auttavaisia ystäviä. Polttopuita on syntynyt minun ollessani töissä. Kyllä olen antanut ajatusta heille ja miettinyt, kuinka iso onkaan apu, jos sitä saa.Rahalla saa kaikkea, melkein, mutta entäs jos sitä ei ole. Löytyykö apua vai saako jäädä oman onnensa nojaan? Tasan eivät käy onnen lahjat. Talkoilla tekeminen alkaa olla harvinainen ajatus. Kyllä sitä vielä näillä leveyksillä on viljelty. Monesti ne  ovat aina vain ne samat ihmiset, jotka talkoissa ovat. Itsekään en ole talkoisiin kyennyt. Tuntee tässä asiassa itsensä hyvin pieneksi. Arvostettava asia, erittäin ! Ajatuksena kuitenkin, jos joskus pystyisi avun korvaamaan... jatkoin lehden selaamista! Antti Tuisku. Syvennyin Anttiin.Siis meissähän on paljon samaa! Ainakin yöunet samanmittaiset ja puolen tunnin lenkki tyhjällä vatsalla. Mutta kofeiinitabletti ja pedanttisuus eivät kuulu minulle. Minä teen asiat puoleentoista tuntiin hänen siinä tarvitsevan kaksi tuntia valmistautuessaan menoihin. Tosin Antti ei aamussa keskity muuhun kuin itseensä minun kuluttaessani aikaa eläinten hyväksi josta itseeni käytän 20 minuuttia käymällä suihkussa ja syömällä aamupuuron. Teeveden keitän varmuuden vuoksi sitä kuitenkaan ennättämättä juoda. Meikkaamisenkin olen melkein jättänyt.Alkaa olla enemmän poikkeus kuin sääntö. Pitäisi lisätä itseensä muutama minuutti enemmän aamussa, sillä illasta otan sitä eritavalla pilkkimällä TV: n ääressä. Se on niin, että jännityskuvia en uskalla katsoa ja sitten ei meinaa kestää hereillä, kun jännitystä ei ole. Mikä velvoittaa pysymään vähänkin hereillä on uunin lämmitykset, joita vieläkin joutuu lämmittämään. Ihanasti kevääseen on siirrytty, joten kuukauden päästä voi alkaa unohtelemaan uunin lämmityksenkin... 

Unohdin minä tällä viikolla työvälineenikin, sakset. Aamulla olin kerrankin aikataulussa. Olin itseni tsempannut lenkillä ollessani, että ”tänään en myöhästy, ja toimin skarpisti!” Kesärenkaatkin oli nostettu edellisiltana takakonttiin, etten unohtaisi niitä. Oli renkaanvaihtopäivä. Kampaamolla päätin vielä keittää itselleni kahvit ja tehdä samalla tarviketilauksen. Kello riensi ja oli siis lähdettävä kotikäynnille. Oli aavistus, että sakset jäivät, joten pysäytin auton tarkastaakseni asian. Näin saksikotelon, joten kuvittelin siellä olevan saksienkin. Väärässä olin. Menin ensimmäiseen kohteeseen ja purettuani välineet, huomasinkin kauhukseni saksien puuttuvan. Onneksi asiakkaalla parturi ei ollut päivän päälle ja minulla oli trimmeri mukana. Siistin niskan ja sovittiin uusi päivä. Ja kun olin itseni aamusta tsempannut!! Toki, käyväthän ne puualan ihmisetkin tutustumassa ensin kohteeseen. Minäkin kävin tsekkaamassa, kuinka pitkä työ kyseessä ja rajasin jo valmiiksi, ettei tarvinnut sitten kun pientä harvennusta ja lyhennystä..

Päivä meni tapahtumarikkaasti vaihdattaessa kesärenkaat alle. Otin naapurini mukaan ja odotellessamme kävimme katsomassa Pikki rillin tarjontaa.Kyllä olin yllättynyt, kuinka paljon erilaisia mukeja oli sisällä.Rottingista valmistettuja koreja, kissankoppeja, hedelmäkulhoja. Monesti sitä ajetaan lahjan hankinnoissa vaikka mihin, vaikka omalta kylältä löytyisi, jos vain tietäisi . Päätin pistää paikan korvan taakse. Paikallinen korjaamokin yllätti. Öljyostoksilla ollessani huomasin sijaisautopalvelun ja kun ääneen kyselin, sain tietooni, että myös pakettiautoa voi vuokrata, peräkärryvuokraa.. kysyin, tietääkö ihmiset?? Itse olin täysin tietämätön tällaisista palveluista. Kunpa kaikilla huoltamoilla olisi tarpeeksi asiakkaita. Sitä toivoisi kaikille  yrittäjille töitä. Mutta olinkin toisella korjaamolla vaihdattanut renkaat ja toisesta saanut öljyä. Silloinhan homma olikin balanssissa! 

Kotiin päästyäni olin vapauttanut niin paljon energiaa, että iltarutiinien jälkeen sukelsin peittojen alle lämpimään.Kyllä oli makeaa päästä uneen nopeasti kohti uutta päivää. Mitä siltä odottaakaan...