Palkitsevaa odottamista

 Vapunpäivä alkaa sytyttämällä tulen leivinuuniin. Olen kiitollinen saamistani polttopuista.Ai että olen kiitollinen juuri niistä. Tytöt kotona yhtä lukuunottamatta. Munat kattilaan ja kiehumaan. Voisi tehdä reilun aamupalan. Eilisilta meni herkutellessa. Tuli puhallettua pari ilmapalloa. Keuhkot toimivat vielä hyvin. Toisin kuin kädet.

Toissapäivänä oli aika lääkäriin. Jännitin sinne menoa. Yleensä en tällaisista tunne paineita, mutta pelkäsin etten saa vaivoilleni apua.Ympärilläni on ihmisiä, jotka ovat myös joutuneet hakeutumaan muualle apua hakemaan, kun kysyntä ja tarjonta eivät ole kohdanneet terveyspalveluissakaan. En ollut vuosiin käynyt lääkärinvastaanotolla, vain työterveyspuolella, missä ei omaa ilmoittautumispistettä erikseen ole, paitsi Mikkelissä tietenkin. Luin onnekseni seinältä, että olithan muistanut ilmoittautua lääkäriin tullessasi.. no en ollut. Hoitaja tuli vastaan ja neuvoi minua menemään kela- kortin kanssa koneelle. Aivan.Täysin samanlainen systeemi kuin hammashoitolassa. Olin jännittynyt ja kortti putosi lattialle, eikä sattunut laserkoodille samantien vaan oli käänneltävä useaan kertaan. Pääsin ajallani odottamaan. Aika alkoi kulumaan. Olin istunut puoli tuntia ja mitään ei tapahtunut. Aloin kelata puolen vuoden takaisia tapahtumia ja ajattelin, ettei lääkäri haluakaan nähdä minua enää. Päätin olla todella maani myynyt ja rauhallinen, jos hän minut vielä vastaanottaisi. Ajattelin, että harva kuitenkaan haluaa tulla tappamaan aikaa lääkäriin  jos tuntee olonsa terveeksi. Minulla alkaa olla painajaisia yöt käsien puuttumisen takia. Lisäksi pulssi liirailee ylös ja alas omia polkujaan ja minä siinä sivussa yritän tehdä mitä jaksan. Sisäisesti huudan apua, mutta kuka kuulee. Odotan. Tuttuja, joita jututan odottaessani edelleen. Painoin rohkeasti nappia! Punainen merkkivalo. Oikeasti joku on paikalla! Toivoni palautui.Lähes tunnin odottelun jälkeen joku avaa oven. Edellinen asiakas poistuu ja vihdoin pääsen puheille..

Lääkäri katsoo minua silmiin. On keskittynyt. Kuuntelee minua. Hän on nyt tosissaan, ajattelen. Samalla, kun edetään oireissani, mietin, oliko hän sama lääkäri kuin puoli viotta sitten. Hän on osaava, paneutuu tehtäväänsä tarkasti ja luo kuvan asiakkaalle, että häntä oikeasti kuullaan ja mahdollinen apu on tulossa vaivoihin. Melkein herkistyn. Tämä käynti tarvittiin jo siksi, jotta voin avoimesti kertoa, että terveydenhoitopalvelut Juvalla toimivat. Minua ei harmittanut yhtään, vaikka aika oli myöhässä, koska nyt lääkäri oli kuin eri ihminen ja teki tarkkaa diagnoosia vaivoistani.

Ensinnäkin tenniskyynärpään oireet ovat sitä luokkaa, että tarvitaan hermoratatutkimus poissulkemaan asioita. Painon tunne rinnallani ja pulssin heittelyt tutkitaan holder mittarin avulla, jonka saan vuorokaudeksi käyttööni. Mistä sitä voi tietää, johtuuko käsien pitkäaikainen puutuminen lopulta sydämeen, koska veri ei lle kiertänyt aikoihin kunnolla. Toisesta vaivasta voi seurata toista ja lopputulos voi olla sitten jo pahempi. Esittelin samalla liiksvarpaani, jotka olivat puhjenneet pikkuvarpaiden kylkiin. Leikkisästi olin vitsaillut, että kesän koittaessa kasvatan itselleni räpylät. Joku jatkoi, että kun ” toiset sheivailee itseään, niin sinä suomustat!!” Juurikin näin, rannan asukkaana voisi ajatella. Lääkäri ollut minut hoitopöydälle ja sanoi, että kokeilee saavansa sieltä nestettä pois. Kaksi kertaa paksulla neulalla pisti ja melkein tuli huuto. Ihmettelin, miten neljästi synnyttäneenä sitä vielä tuntee kipua! Ei tullut kuin verta ja lääkäri halusikin ultrata toisen jalan kohouman. Lähti hakemaan ultraäänikonetta ja pyysi kollegansa mukaan, joka olikin tyttöjeni koululääkäri! No, tietysti minä kerroin avoimesti, että täällä sitä nyt makaillaan vaivaisluideni kanssa, Eveliinan äiti.. heti muisti tämän äidin! No, siinä pokkulaa pyöritellessä ei tultu yhtään viisaammiksi, mikä tämän aiheuttaa, ainakaan varsinaisista nestettä ei kudoksessa ollut. Jäätiin seurantalinjalle. Korkeintaan kengistä jättämäni tukipohjallisien käytön voisi sopia tähän, missä jalan asento on muuttunut ja aiheuttanut tämän. Vielä uskalsin kertoa viimeisen mieltäni painavan asian, että paljussa keittelin itseäni kolme tuntia ja tuli nestehukka. Lääkäri laittoi labrapyynnöt koneelle ja tarkistetaan, että arvot olisivat kohdillaan. Tunti siinä meni vastaanotolla ollessani, mutta voi vain kiitellä, että olo oli sellainen kuin pitäisi lääkärikäynnin jälkeen olla. Toiveikas.

Vapunpäivä. Ilma näyttää siltä, että Vappubrunssi lampaiden kanssa onnistuu, samoin veneen tervaaminen. Muut pihatyöt saavat olla sitten extraa, jos jaksaa. 

Onnistunutta Vappua toivon ja kevään aloitusta.Nailonit jalkaan ja baanalle!! Niinhän ennen tehtiin, kohti ensimmäisiä lavatansseja!!