Herran haltuun

 ”Torstai toivoa täynnä”, kuuluu sanonta. Se taisi olla kohdallani juuri näin. Tiistaina oli tullut sähköpostiini viesti, jossa kerrottiin puoluetoverini lisä-äänistä, jolloin meillä olikin sama äänimäärä. Arvonta suoritettaisiin keskiviikkona 16.6. Hetkeä aikaisemmin olin vieraillut hautausmaalla perhehoitajan tehtävissä ja käynyt vanhempieni haudalla ikäänkuin kertomassa heille tästä suuresta kunniatehtävästä, jonka olin saanut kuntalaisilta hoidettavakseni. Nyt kaikki olikin katkolla. Oli tullut Facebookiin paljon onnitteluita ja alkoikin tuntua äkkiseltään, että kaikki olikin ollut unta. Enhän olisi uskonut tätä muutenkaan todeksi. Olisin ollut myös hyvin tyytyväinen varasijalle, jos se olisi minulle niin heti ilmoitettu. Sanonta kuuluukin” ei pidä haukata ennenkuin tipahtaa!”. Silti onnittelujen myötä uskoin paikkaani. 

Alkoi jännittävä aika. Samaan aikaan minulla oli talkooväki paikalla mökinpurkuprojektissa. Ajattelin, että se olikin ollut minulla ainut varma asia, joka oikeasti tapahtuu. Ihmiset ympärilläni tekevät sen minulle pyyteettömästi ilman mitään vaatimuksia minua kohtaan. On ihmisiä, jotka eivät ajattele omaa etuaan vaan halua auttaa muita. Heillä on suuri sydän ja minun sydämeeni heillä on erityinen paikka. Tällä kertaa mattoa ei vedetty jalkojeni alta pois vaan projekti tehtiin kunnialla loppuun asti. Molempina iltoina lämmitin rantasaunan heille. Ilma oli kuin morsian, mutta ”häävieraat”olivat liiankin verenhimoisia; mäkäräisiä ja itikoita pöydässä. Ei siinä kauaa rannalla kehdannut olla hyttysten syöttinä. 

Keskiviikkona en saanut tietoa, kuinka arvonnassa valtuustoon kävi, joten oli käytävä nukkumaan epätietoisena asiasta. Kellon ollessa aamulla yhdeksän, ei ollut vieläkään tietoa tullut. Hyvinvointikeskuksen parkkipaikalla joku onnitteli minua, mutta en epätietoisena osannut sanoa kuin ”se on nyt vielä epävarmaa.’Itseasiassa kävin kaupassa edellispäivänäkin nopeasti pelossa, jossa joutuisin torjumaan kaikki onnittelut, ja väsyneenä siitä, että taas joutuisi asiaa selittämään…Perhehoitopaikkaan päästyäni jälleen sain onnitteluja vastaan. Ehdin lauseen puoliväliin” en minä vielä tiedä..” Oikaisu tuli Länsi-Savosta,”Sinä voitit arvonnassa !” Jopa olikin uskomaton olo! Kyllä minä olinkin käteni ristinyt ja ajatuksella kertonut,” että jos tällä on tarkoitus suuntaan tai toiseen, otan sen nöyrimmin vastaan!” Jos arpa ei osunut minuun, ei ollut minun aika vielä tullut. Nyt olikin toisin. Illalla olikin ensimmäinen kokoukseni KD:n riveissä. EN OLLUT MYÖHÄSSÄ.Se saattoi olla ihmeteltävää, mutta sanoin asiakkaalleni, että jos ei ole tyytyväinen leikkauksensa, jatketaan ensi viikolla. Minä en nyt saanut myöhästyä kokouksesta.. Siellä puoluetoverit onnittelivat minua, myös lehdestä lukeneena, kuinka oli käynyt. Koin, että ensinnäkin kun on näinkin isoista asioista kysymys, kun vaalit, pitäisi olla varma tulos ennenkuin päästetään tulokset julki. Vaikka olenkin joutunut jo pienestä lähtien selittelemään ja tuntuu kuin olisi tullut sillä saralla selityksen mestariksi, ei tämä ollut mukava asia selitellä, ”ettei se vielä olekaan niin kuin lehdet ovat painaneet”.

Olen syntynyt joulukuun lopulla. Vanhempani eivät halunneet minua vielä kouluun, joten lähdin sinne sitten vuotta myöhemmin. Tästä syystä olen saanut selitellä kaikille, etten ole jäänyt suinkaan luokalleni vaan vanhempani antoivat minulle lisävuoden olla lapsi.Nyt oma tyttöni on sinänsä samassa tilassa, jota ei tarvitse selitellä aikanaan. Lukihäiriön löytyessä, hän jää kertaamaan ensimmäisen luokan. Se vahvistaa itseluottamusta ja saa lisää aikaa opinnoille. Minäkin koin meneväni ”koulun” penkille ensimmäiselle luokalle. Siellä oppii taas uusia asioita ja mitä ei tiedä, otetaan selvää. Arvosanat tulevat sitten opettajan sijaan kuntalaisilta. Sen voi varmaan kokea joskus kovimman kautta, jos ei ole onnistunut. Luottavaisin mielin lähden ovea avaamaan tietäen ”ettei kukaan ole seppä syntyessään” ja uskoen, että yhteistyöllä pääsemme pitkälle kunnioittamalla toistemme mielipiteitä ja ponnistellen kuntalaisten puolesta. Yksi on nyt varma asia. Arpa oli osunut kohdalleni myönteisessä mielessä. On levollinen olo käydä nukkumaan.