Jo joutui armas aika

 Lauantai-aamu. Heräilen rauhalliseen valoisaan aamuun. Nyt ei niin kiire kuin on tällä viikolla ollut. Joka aamu suorittanut aamupuuron keittämisen ja juossut pienen lenkin koiran kanssa. Lampaat ovat osanneet aamupalalle avatessa heille ulko-oven. Kiltisti ovat kipittäneet myös takaisin navettaan huudettua niille aamupalalta pois. Kun elää eläimien ja luonnon keskellä, havainnoi eri asioita ympärillään ihan pakosti. Vaistot ovat valppaana myös ihmisellä ja sitä herkistyy kuulemaan ja jopa erittelemään linnun laulunkin, kuka siellä nyt visertää. Pajulintu ollut hyvin äänessä monessa paikoin. Toki ei peipponenkaan laululle ole hävinnyt. Kun kolme pääasiaa on kunnossa eli riittävä lepo, ravinto ja liikkuminen, pystyy vastaanottamaan ympäristönkin eri tavoin. 

Lähipäivinä perhehoitajan tehtävissä olen tutustunut Juva miljööseen paremmin. Miettinyt, mitä kohteita täällä onkaan, jotka ovat itsellä jääneet vähemmälle. Ei ihmisellä välttämättä ole tarvetta matkata maailman ääriin nähdäkseen se kauneus ympärillään, kun avaa silmänsä ja kuvittelee olevansa kauempana kuin onkaan. Aina ei vain muista, että ei tarvitse lähteä kauemmaksi kalaan. Toki joskus on hyvä irrottautua niinkin.

 Vanha hautausmaa osoittautui hyvin puistomaiseksi paikaksi. Puistonpenkki houkuttelee istumaan, vaikka toki lokki oli käynyt sen jo merkkaamassa itselleen, mutta en antanut sen häiritä mieltäni. Matkalla hautausmaalle silmääni osui useampi kohta, jotka toki kesän korvalla ovat vielä tekemisen vaiheessa. Alikulkutunnelin vieressä olivat vaahteran alut ja ruusut sekä voikukat sulassa sovussa. Kilpailu siitä, kuka saisi jäädä. Pian sekin paikka siistiytyy, niinkuin penkki Hyötyläisen korjaamon kulmilla alkoi hävitä, kun ruoho kasvaa ympärille hurjalla kasvuvauhdillla. Siljankan kyltti osui silmääni ja hymyilytti hieman, kun koivu vieressä on kasvanut, samoin kuin pensaskin, mutta kyltti ei siitä viru ei valu. Teksti jää pahasti varjoon, jos on tarkoitettu näkyväksi autoilijoille 14-tien varrella. Olisi tarjolla pitsaa ja terassikin, kyltin mukaan...kyllä sitä on kunnalla nuorille töitä tarjota, jos olisi nuoria töihin tulossa. Raivaussahalla olisi käyttöä vähän siellä ja täällä. Saisi pientareet ojennukseen, joka saisi näyttämään kampuksen ohella, että muutenkin täällä hommat on hoidossa, kun tien puoleiset pajut suun muut näkyväisyyttä haittaavat karsittaisiin pois. Keväällä pitäisi tarkkasilmäisten kokoontua ja tehdä ” karhunkierros” ympäristöön, nimetä epäkohdat ja palkata kohtiin nuoret, jokaiselle oma palstansa, niin olisi vaikka kahden viikon työ hoidettu tehokkaasti jo heti kesän kynnyksellä. 

Lintutorni. Olen monesti miettinyt, mitä siellä on ja ristiretki sinne osoittautui kannattavaksi. Voikukat hiekkatien vieressä loivat idylliä. Siellä voikukka on kaunistus ja omalla paikallaan kukoistavana niinkuin on ihmisilläkin tehtävänsä, on luonnollakin. Aina ei kasvi niinkuin ihminenkään sovellu joka työhön, näin asiat on hoidettava ja ohjattava oikeaan paikkaan. Silloin lopputulos on vähintäänkin hyvä. Ihailin Jukajärven ympäristöä. Sorsa melskasi vedessä ja tiira lenteli. Oli todella luonto ympärillä ja ihanat pitkospuut. Itikatkaan ei nyt häirinneet. Laitoin you tubesta soimaan Napolilaisen katulaulajan ja muutama tanssiaskel tuli otettua lintutornin tasaisella lattialla. ” Tänne pitää tulla eväiden kanssa retkelle”, ajattelin. Paluu on varma. 

Mietin jo seuraavaa kohdetta. Uimalaitoksella pitää vierailla ja ehkä campingin alueella. Hyvä nähdä, kuinka paljon löytyy paikkoja ihan kävelymatkan päästä. 

Tänään on koulujen päättymispäivä. Minäkin saan kunnian osallistua ystäväni tyttären ylioppilasjuhliin. Päivästä vaikuttaa tulevan lämmin ja aurinkoinen. Illaksi olisi jouduttava Puumalaan ystäviä tapaamaan. Viikko alkaa lähestyä loppuaan ja juhannus hiipii kulman takana. Kyllä tämä kesä menee aina nopeaan,  on nautittava joka hetkestä, otettava vastaan lämpö ja valo. Ne itikatkin, nyt on niiden aika. Juuri nyt. Sanonta kuuluukin” kaikella on aikansa”. Oikein hyvää kesää lapset, nuoret, kaikki jotka päättävät tänään koulunsa tai vain jäävät kesälomalle. Soikoon kauneimmin tänään meidän oma ainoa oikea koulunkin loppujemme laulu, Suvivirsi.