Kadotetut lampaat

 Sunnuntaiaamu koitti. Päätin vielä sinnitellä sängyssä, vaikka valoisuus ja linnunlaulu herättävät väistämättä. On tulossa kuuma päivä. Yö on aikaa, jolloin aivotoiminta työstää asioita ja herätessäni kuvittelen saaneeni paljon hyviä ideoita aikaiseksi. 

Olen kierrellyt perhehoitajan tehtävissä Juvan taajamassa. Täysin siis jalkautuneena ja avoimin silmin. Silmäni ovat kiinnittäneet huomiota puskiin, joka vaatisi kunnan puolelta raivausurakkaa. Löytyy paljon työttömiä ja nuoriakin, jolle voisi työtä tarjota.Sitä työtä kunnalla olisi tarjota hyvinkin paljon! Samalla, kun kävellessämme asiakkaani kanssa, tuli ajatus, että siellä puskassa voisi olla laiduntamassa lammas. Omasta puolestani voin sanoa, että kolme lammastani saa paljon aikaiseksi pienellä alueella. Lisäksi se lisäisi hyvää mieltä ja kiinnostusta tulla lampaita katselemaan. Syvennyttyäni aiheeseen vielä tarkemmin, meillähän on nyt Martti Talvela- kampus. Se taas tarkoittaa sitä, että Inkilän hovi nimenomaan on lampaistaan tunnettu ja Juva lammaspitäjä. Onhan niitä lampaita toki Pattoilla ollut, vaan miksi ei rajattaisi ihan kirkonkylän liepeille lenkkipolun varteen aitaa, jossa tulisi kuin itsestään raivaustöitä lampaiden laiduntaessa sen ollessa myös hyvin ekologista. Olihan ne Lampaan polskatkin aikoinaan Juvalla, vaan nimi on muuttunut nykyisellään Metsäkansan karkeloiksi.Toivottavasti pidetään huoli lopusta kirkonkylän puustosta, ettei tarvitse sanoa” en näe metsää puilta..”

Toinen asiakokonaisuus nuorten innoittamisesta Juvalle jäädäkseen, on paljolti mietityttänyt minua. Ammatttikoulun lakkauttaminen oli surullinen päätös sinänsä. Itsekin olin siellä taistelemassa aikuisopiskelijana, ettei kesken opintojen saa koulua lakkauttaa tai pienten lasten äitinä jää opiskelu kesken. Valmistuin Juvan Esedulta lähihoitajaksi viimeisten mukana vuonna 2017.Sitten ovet selän takana sulkeutuivat.Opiskelu sujui hyvin ja mielestäni ammattikoulu oli hyödyllinen Juvalla. En ymmärrä aina näitä säästötoimenpiteitä. Jyvitetäänkö maksut sitten opiskelijoille, kun tulee pidemmät kyytimatkat tai joutuu muuttamaan pois vuokralle ja sekin maksaa. Eläminen maksaa.. kierrellessäni lintutornilla, kävelimme rantaa pitkin kävelypolulle takaisin ja silmiini avautui kaunis rantamaisema. Sen enempää ajateltuani, onko alue rauhoitettu vai mikä ollut syy, mutta mielessäni näin siinä omakotitalon järven läheisyydessä. Voisiko houkuttimeksi kaavoittaa sinne nuorille, juurikin vain nuorille omakotitalotonttia, joka innoittaisi jäämään Juvalle asumaan. Matka Mikkeliin ei kestä puolta tuntia pidempään uudistetun tien kiitos! Ja verotusprosentti on kuitenkin alhaisempi Mikkeliin nähden. Juvalla voi asua, vaikka kävisi Mikkelissä töissä… tosin Mikkelissäkin voi asua, vaikka kävisi Juvalla töissä, kuten meidän kunnanjohtaja. Yleensä sitä otetaan mallia jo lapsesta alkaen. Vanhemmat ovat aluksi esikuvia lapsilleen. Sitten piiri laajenee ja esikuvat voivat vaihtua..

Meillä oli vanhaan aikaan hotellikin. Sielläkin ennätettiin hääjuhla pitämään vuonna 2002, kunnes tämäkin paikka sulkeutui ja vaihtui hoitolaksi. Ei tarvitse mennä enää fiilistelemään, toisaalta olenkin jo eronnut kolme vuotta sitten, niin ei ole enää tarvetta muisteluihin. ”Hotelli Juvan suora” on kuitenkin jäänyt elämään ja siihen pitkään kolmen kilometrin suoraan näkisin, että kesäisin käsityöihmiset voisivat tehdä näistä kunnan risukoista upeita pajutöitä, jotka ilahduttaisivat ohikulkijoita matkalla vaikka Savonlinnaan päin. Se voisi kertoa meistä yleensä, että arvostamme käsitöitä, onhan meillä käsityöpuoti Hildurikin, jossa sopii myös käydä nauttimassa päiväkahvit. Tulisi risut hyötykäyttöön, eikä aina tarvitsisi nostella harteitaan rahan puutteessa, vaikka sinänsä hartioiden venyttely ja nostelu lisääkin hyvinvointia…

Kaupan kassoille näkisin nuoria kiireapulaisiksi. Olisi apuna vanhemmille ihmisille ja vaikka auttaisi tavaroita autolle asti. Kun olisi useampi tekijä, voisi olla yhdellä nuorella vaikka kaksi tuntia kerrallaan ja rahan sijaan saisi vaikka uimalippuja Sampolaan tai elokuviin. Itsekin voisin sponsoroida hiustenleikkauksen, sillä yhteiseen hyvään on syytä satsata. Kesälomalaiset ovat liikenteessä ja on hyvä saada kylästämme positiivinen kuva. Kampaajana keskustelen monesti kesäasukkaan kanssa ja saan heiltä hyviä kehittämisen arvoisia ideoita.

Koikkalan tori näytti eilen parastaan. Olen niin iloinen, kun ilma suosi ja korona on mahdollistanut nyt näin rentoon menoon. Ei silti saa tuudittautua siihen uskoon, että se olisi ohi. Jaksetaan vielä skarpata.. Aikoinaan meidänkin torilla oli vähän sisäpiirimeininki ja ajateltiin, että ulkopuoliset myyjät eivät ole sinne tervetulleita vaan tori on pelkästään oman kyläläisille. Nyt kun ikärakenne on muuttunut ja huomattu, kuinka se rikastaa meitä kaikkia, kun tori notkui tarjoiltavaa kevätkääryleistä lähtien. Eikä varmaan kenenkään tarvinnut lähteä tyhjin käsin kotiin. Minäkin sain munia ja katiskan, joten oli kyllä kotiin viemistä! 

Tässä ollaan mietitty myös torin paikkaa Juvan keskustassa. On tullut hyviä ideoita siitä, mikä parhaiten olisi se ” Juvan olohuone”.Torin paikka pitäisi olla keskiössä, joka näyttäisi parhaiten sijoittuvan juuri entisen huonekaluliikkeen ja Terhon kampaamon väliselle parkkialueelle. On tullut uusi Piipun kahvila ja tila ulkona kahvittelemiseen on turhan pieni. Siitä voisi käydä vaikka ” TaKe away”- kahvin ja mennä torille nauttimaan. Samalla Teron tuoretorikin voisi siirtyä S- marketin edestä sinne. Loikka ei olisi pitkä toiselle puolelle tietä. Ikäihmiset jaksaisivat  samalla reissulla poiketa torilla ja tulisi tiiviimpi kokonaisuus kylän raitista. Hildurin jälkeen ajettaessa löytyisi meidän pikkutori oikealta. Laavukylässä on kuitenkin isommat markkinat, torin ei tarvitse olla suuri. Siitä on vain tehtävä idyllinen, jossa olisi Laavukylän tavoin käytetty puuta materiaalina ja vihreyttä köynnöksillä ja muilla kauniilla kukkasilla. Kyllä näkisin sen puoleensa vetävänä kokonaisuutena, joka ”ruokkisi”myös samalla tervetullutta kahvilan pitäjää..K-kaupan etuihin voi lisätä apteekin ja postipalvelut, näin tasapainoitettaisiin molempien kauppojen ostovoimaa. 

Itikan ininä puhkaisi kuplani! Aloin kuulla sen stereona ja huomasin taas sormeni puutuneen naputtelusta. On se yö vaan sellainen, joka tuo ideoita tullessaan. Lammaspitäjä, käsityöpitäjä..Mitä hyvää vielä kaivetaan??Olympiahiihtäjäkin löytyy, joka jaksaa pipo päässä vetää näin kesähelteelläkin,.Aina samassa ylämäessä, kun tavataan Gym parkissa,. Sekin ollut loistoajatus ja todella käyn ohimennen aina kopaisemassa laitteet läpi. ENJOY JUVA!