Lepopäivän aatto

 Joka ilta on mennyt valvominen yli puolen yön. Se alkoi näkymään jo viikon viineisessä työpäivän aamussa. Yö oli ollut rikkonainen jättäessäni yläkerran parvekkeen auki, niin koirat herättivät klo 3 haukkumiseen siellä. Piti mennä tsekkaamaan, näkyykö voroja.Ei näkynyt. Myöhemmin kuulin asiakkaalta, että saareen oli tullut karhukin, tiedä, oliko ääniä päästellyt. Kun pääsin takaisin vuoteeseen, alkoi hyvin kiusallinen ininä!! HYTTYNEN!!Alkoi olla yö pilalla. Varsinkin, kun käsien puutuminen tuntui jatkuvan ilkeällä pistelyllä. Ei hyvä! 

Edellisaamuna olin laittanut puuron liedelle kiehumaan ja unohtanut sen täydelle teholle. Sunnuntain pannukakun polttamisesta ei ollut kulunut kuin kolme päivää, kun lenkillä ollessani kuulin aluksi naapurin tulevan perässä koirineen  ja kovensin menoa edessäpäin, jotta oma koira ei menisi tekemään pikkukoiran kanssa tuttavuutta. Sitten muistinkin kaurapuuron ja tein kesän tämänhetkisen ennätykseni juoksussa ja juoksin tennarit jalassa keittiöön asti. Eipä sitten tarvinnut puuroa aamulla syödä. Kattilan pohjakin taisi pilaantua. Oli muutenkin tuo kattila vaihtoon menossa, olkoon. Koko huusholli haisi palaneen kärylle. Samainen ilta sai päätöksen ampiaisen pistosta, kun koitin siistiä kampaamoa ja rappusia lauantaipäivään, jolloin olisi kunnon karkelot Koikkalan torilla. Kukkaruukkuni kampaamon rappusilla oli alkanut kasvattamaan minulle koivun taimea ja totesin, että olkoon siinä, kohtahan se on juhannuskin ja etsittävä koivut oven eteen kuitenkin. 

Aamu näytti tiukalta aikataulun suhteen, joten nappasin kääretorttutarvikkeet mukaani kampaamolle. Minua on pistänyt pahasti leipomisvimma. Joka päivä olen jotakin leiponut, kolmella eri ohjeella raparperipiirakkaakin. Halusin tarjota asiakkaalleni torttukahvit. Päivä vierähti nopeasti ja viimeisen asiakkaan saavuttua, hänellä oli katiska mukana! Annelihan se oli minua muistanut ja käynyt hakemassa sellaisen hienon kaksois-suuaukolla olevan katiskan, johon ei norppa jää. Olikin niin iso, ettei meinannut omaan autonkyytiin sopia!Pitää testata lähiaikoina, saako sillä mitään. Olen huumorilla heittänyt,” ettei minulla ole nyt minkäänlaisia verkkoja tai katiskoja vetämässä”, mutta nyt on norppaystävällinen katiska. Kiitos siitä. Kampaamon naapuri pyysi katsomaan tekeillä olevaa keittiöään ja on ilo nähdä, miten vanhan talon upeita hirsiä on kunnioitettu ja jätetty näkyviin. Minua viehättävät vanhat talot uusia enemmän. Onneksi entisöiminen on muodikasta ja kierrättäminen sallittua. Lopputarkastusta odotellen…

Pääsin kotiin klo 18 jälkeen. Ystäväperhe oli tulossa saunaan ja juoksin lämmittämään uunia. Ihmeekseni katsoin, kun yksisarvinen olikin kääntynyt oikeinpäin ja saunaan ei tarvinnutkaan ensi töikseni vettä kannella. Kiitos kuuluu suurella todennäköisyydellä kahdelle kylän miehelle, jotka olivat osanneet ennakoida ajatukseni. Talkoosaunan jälkimaininkeina olivat ämpärit täyttäneet.Nyt ei tarvinnut kuin sytyttää uuni. Oli niin seisova ilma, ettei uuni meinannut syttyä, saati lähteä vetämään. Oli lepyteltävä lehdellä ja sainkin lopulta tulen syttymään. Ystävät saapuivat ja toivoin, että kannettaisiin yksisarvinen vesilelu porukalla pihalle ilmaukseen. Oli siinä ollut kova työ kantaa tytön kanssa kahdestaan se rannalle. Meinasi siinä usko horjua vaan yksisarvinen horjui enemmän! Työvoitto siinäkin. Toiset jäivät pihalle minun jälleen kerran innostuttua tekemään pannaria ja mustikkapiirakkaa. Niska oli kipeytynyt ja nappasin Burana 600 Mg kipuun. On alkanut mennä särkylääkkeitä. Päivällä  otettiin Panadol grammanen asiakkaan kanssa yhdessä, kun kummallakin oli sama vika, niska junissa. Meni paistelut pitkäksi ja rannalle selvittyäni, ystäväperheeni olivatkin viittä vaille valmiita lähtemään kotiinsa.Ihailimme yhdessä joutsenperheen iltatoimia lähistöllä olevan kiven päällä. Ovat ne vaan uljaita lintuja! Oli hauskan näköistä seurata kaulan vääntyessä jos mille mutkalle ja itse innostuin nakkelemaan niskojani seurauksella, että meinasi jäädä asentoon. Olin yliväsynyt. Itsesuojelu sanoi, ettei kannata yksin jäädä rantaan, joten kävin vain suihkussa kotona. Onnistunut päivä. Oli hyvä mieli, kun näki, kuinka paljon kylällä olikaan käynyt porukkaa. Vähän koronaan takapakkia, koska Juvalla pesisottelussa oli ollut yksi positiivinen ihminen. Maskisuositus on hyvä pitää mielessä, sillä vaara voi vaania vieläkin ihan missä vain. Onneksi olen maskin kanssa sujut, ja pidän sitä mielelläni. 

Huomenna ansaittu lepopäivä, tosin tulee traktorin peräkärryllinen kuivia heiniä lampaille, ja iltapäivällä vieraita, joten ei tullut leivottua hukkaan. Tuli mieleen sanonta Juvalla” älä ruoki hukkaa!” Johon olen huumorilla lisännyt,” ruoki Annea!”  Huomenna ruokin kuitenkin vieraita ja jotakin” murusta rinnanalle” laitan itsekin.