Rokotuspäivä

Heräsin unesta, jossa molemmat käteni ranteet oli leikattu ja puutuminen jäänyt leikkauspöydälle. Oli hyvä olla ja ajattelin, kuinka sitä ihminen tekee itselleen elämäänsä lisähaasteita pelkäämällä asioita etukäteen!

Olin perhehoitajan tehtävissä ajallaan. Tämä työ sopii minulle hyvin, sillä se ei rasita minua fyysisesti juuri ollenkaan. Yhdessä tekemistä. Ruuan laittoa, kaupassa käyntiä ja nyt helteiden vuoksi ylimääräinen liikkuminen ulkona vältettiin. Hautausmaa on kuitenkin paikka, jossa voi vierailla myös helteellä. Mielihyvää tuotti myös itselle, että saatiin omaisen haudalle kukat laitetuksi ennen Juhannusta. Hautausmaasta on perhehoidon myötä tullut minullekin entistäkin tärkemämpi ja olen vieraillut vanhempieni haudalla jo nyt useammin kuin minään muuna vuotena. Tänään on äitini syntymäpäivä, joten tulee jälleen käytyä siellä synttäritervehdyksellä.

Olin valmistellut paikallislehteen omia mietteitäni tulevana kunnanvaltuutettuna, vaan toimituksesta otettiinkin yllättäen yhteyttä, että voisi olla ihan haastattelukin vaikka täällä kotonani. Kyllä se minulle sopi. Aion kertoa maaseudulle kaavailemasta perhekodista ikäihmisille sekä kotimaan matkailun tärkeydestä. Korona näytti, kuinka kauniit maisemat meillä todellisuudessa on, eikä ole pahasta opetella tuntemaan omaa maatansa ja sen kauniita maisemia ulkomaan sijaan. Arvostus omaa maata kohtaan on noussut ja sitä myötä tuettava kotimaista matkailua. Sitä minäkin olen kaavaillut, vaan asiat negatiivisen suhtautumisen vuoksi   rahoitukseen, ovat  hankaloituneet.

Minulla oli lääkäriaika klo 11. Menin valittelemaan liikavarvastani, sillä on hankalaa käyttää nykyisin muuta kenkää kuin kroksia tai kumisaapasta. Se minua tässä hämmentääkin, että voiko valtuustosaliin mennä puutarhakengällä?? Oon se saapasta parempi vaihtoehto, kun ei nyt muukaan jalkaan sovi. Kesälääkäri oli nuorukainen, joka oli motivoitunut työhönsä. Tutkaili käsiä ja jalkoja ja halusi kokeilla pistää jälleen kerran varvastani nesteen toivossa. Kerroin, ettei ollut viimeksikään tullut mitään, mutta yritin olla taas reipas ja antaa lääkärin pistellä. Ensin tuli puudutuspiikki ja se tuntui kuin arpiainen olisi pistänyt. Siitä olikin kokemusta vasta siistiessäni kampaamon rappusia, yllättäen ampiaisen lensi ja tökkäsi nilkkaan kysymättä mitään toisinkuin lääkäri sai minut taivuteltua tähän ikävään toimenpiteeseen. ” Ei täältä tule mitään, mutta verta valuu ja laitan suojan, jota voit käyttää koko päivän.” Jäämme siis odottelemaan heinäkuun UÄ:tä. Ainut hyvä oli, ettei varpaassa ollut nyt tuntoa Olisi voinut vaikka kirveellä lyödä ilman sen kummempia tuntoja. Lääkärin ovesta ulos päästyäni huomasin selkeästi kadoksissa olleen ikäihmisen. Kysyin, voinko olla avuksi ja hän  oli iloinen avusta, sillä ei löytänyt pääovea, joka luki käytävän ovessa” Pääoven kautta hammaslääkäriin.”Oli aikaisemmin remontin vuoksi menty sisäkautta vaan nyt oli reitti toinen. Vettäkin kaipaili, joten otin automaatista mukillisen vettä mukaan ja ohjasin pääoven kautta yläkertaan hammaslääkärin vastaanotolle. Ilmoittautuminenkin tuntui haastavalta, kun toimistossa ei ollut ketään. Etsittiin kela kortti ja yhdessä kerrattiin, miten tämä vastaanottolaite toimii. Samalla mietin, kuinka vaikeaksi yhteiskunta olikin tehty!! Jos itsellä vaikeuksia, mitö se tekee vanhuksille, jotka kamppailevat tässä nopean muutoksen maailmassa.Ei helppo yhtälö ollenkaan .

Hyvillä mielin palasin Perhehoidon pariin. Oli yksi hyvä työ tullut tehtyä ja tämä on sitä ominta minua, että saan pyyteettömästi auttaa, ja näkee, että minusta on ollut apua jollekin. Kello oli lähes puoli kolme, kun oudosta numerosta soitettiin. Vastasin ja se olikin neuvolasta Eliisa. Kyseli, että pääsisinkö nyt heti koronapiikille, kun olin varannut ajan ensi viikolle. Suostuin, kun sain luvan lähteä perhehoidosta. Nauroin,” että sitten minua on rokotettu muullakin kuin gramofonin neulalla!!” 

Jännitti. Ei ollutkaan viikkoa aikaa valmistautua tähän. Vähän kuin vauvan syntymä. Laskettu aika annettu, mutta esikoinen päätti  tulla  viikkoa ennemmin maailmaan!! Onnekseni minun ei tarvinnut odotella aikaani vaan suoraan pääsin Eliisan turvallisiin käsiin ja todellakin taitavasti meni piikitys. Ei tuntunut missään. Kerroin, että hierojalle olin vielä menossa ja lääkäri oli tänään puuduttanut jo varpaani särkylääkkeistä puhumattakaan. Ehkä olin niin hyvin dupattu ettei yksi koronarokotus tuntunut missään vaan hieronnan jälkeen kotona opettelin karaokessa uuden kappaleen ” Kesän muisto” ja lauloin sen someen. Turhaan olin pelännyt rokotusta. Nyt muistinkin, että aamulla heräsin unesta todellakin ranneleikkauksen jälkeen, joka oli onnistunut täydellisesti. Sen täytyi olla enneuni tästä, että rokotuskin menee hyvin ilman sivuoireita. Tämä opetuksena minulle, että ei saa tehdä itselleen pelkotiloja ennakkoon vaan rohkeasti eteenpäin. Uusi päivä alkakoon nyt jälleen kerran aurinkoisena ja hyvillä mielin !