Vaalivalvojaiset 13.6.2021

 Istuin pöytäni ääressä ympärilläni ihmiset, jotka olivat myös ehdokkaana KD:n puolueessa. Tajusin istuvani juuri samalla paikalla, kun sukulaiseni Paavo Ahonen syksyllä elokuussa soitteli, ” olisinko valmis lähtemään ehdokkaaksi KD:n riveihin?” Vastasin siltä istuimelta myöntävästi, sillä oli tunne, että halua olisi vaikuttaa asioihin, vaan oikeaa kanavaa on pitänyt etsiä. Tässä oli vastaus etsintöihini. Enhän minä todella uskonut läpimurtooni, vain siihen, että ” olen rikka rokassa yhteisessä sopassa!” Mietin sloukaniani ja se löytyi helposti ” Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta!

Katselin ympärilläni iloista joukkoa, joka toinen toistaan ylistää ja puhuu nätisti. Oli niin suuri kunnia istua tämän porukan ympäröimänä....Minut tuntien, kiirehän sitä tuli valmistellessa iltaa. Kolme tyttöäni osallistui siivoamiseen enemmän ja vähemmän. Kun aloitin sotkemaan keittiötä aikomuksenani tehdä piimäkakkua, vanhempi tyttö kysyikin, milloinka ne vieraat minulle tulisivat? ”No, tänään tänään. Nythän ne vaalit ovat!” No ei voi olla, et ehdi mitenkään!! Olikin välillä vähän epätoivoinen olo keittiön puolella. Kakusta ei muodollisesti tullut ihan priimaa, mutta maistui hyvälle. Kuorrutin sen tomusokerilla. Sitten raparperipiirakka uuniin. Se näytti onnistuvan ainakin paistamisen suhteen. Isä haki tyttönsä ja minä jäin yksin väsäilemään. Kellon ollessa jo puoli kuusi, lähdin lämmittämään rantasaunaa. Pyyhin penkkiä ja tuolia siitepölystä.Juoksutin järvestä kahdella ämpärillä vettä saunaan hikipäässä. Konttasin lauteiden alla rikkalapion kanssa ja ajattelin, kuinka minä nyt panostan puolestani tähän loppurätinään. Olihan toiset tehneet hirmu urakan jakaessa vaaliesitteitä ja muutenkin tsempanneet porukkaa. Minulla budjetti oli täysi nolla, koska en pysty parempaan tällä hetkellä. Tämä on nyt se, mitä heille voin tarjota. Kuuman saunan, kakun ja pannarin. 

Loppua kohden otin jo juoksuaskelia. Olin imuri kädessä keittiössä, kun näin Paavon saapuvan. Hän oli aikataulussa, minä en. Juoksin ovelle vastaan, sillä koirani oli ennättänyt jo toivottaa hänet tervetulleeksi haukkumalla. Nyt jos hän olisi ollut tuleva mieheni, olisi ensivaikutelma ollut näky. Mekonhelma taikinassa ja tukka vinksinvonksin. Yritin rauhoitella itseäni, ” että hieman taas kiireeksi meni, mutta kyllä tämä tästä .. ainakin sauna oli lämmin.”Saattelin Paavon saunalle ja lähdin vielä pannukakun tekoon. Kappas kun sain sen uuniin, niin tulivat Eija, Vuokko ja Matti. Otin heidät riemulla vastaan ja lähdin näyttämään rantaa. Muistuttelin heitä pannukakusta uunissa. Pääsimme rannalle, mutta minua alkoi jännittää, että pannari palaa. Juoksin kotiin ja arvasinkin jo eteisessä, että nyt tuoksui palanut pannari. Sisukkaana ihmisenä tein uuden taikinan ja uusi pannari uuniin. Naiset palasivat juuri sisälle, ja kerroin, kuinka kävi. Miehetkin tulivat saunasta ja aloitimme ruokailun. Nyyttärimeinigillä mentiin. Oli hirvimakkaraa, joka maistuikin hirveän hyvälle. Oli huumoria porukassa ja joku kertoi hauskan jutun, kun oli ollut jossain syömässä ”että oli ollut koko ruoka hirveä ja kahvikin lattea!!”

Viimeiset vieraat tulivat, Eija ja Reino kera herkullisen salaatin ja tuoreiden sämpylöiden. Vaalituloksia tippui kaiken aikaa ja jännitys oli sopivanlaista. Olisin halunnut kaikkien menevän läpi, niin mahtava porukka tämä on. Pohdittiin hyppäämistä eri puolueisiin. Minäkin olen edustanut aina mielessäni keskustaa, mutta KD ajaa samoja asioita kuin itse ajattelen, maaseutu ja yrittäjyys. Ikäihmiset ovat minulle tärkeä artikkeli ja haluaisin ajaa yhteistä hyvää. Esteetikkona näen, että Juvan ”raittia” olisi paranneltava silmälle suopeammaksi, jota jo kokoajan onkin tapahtumassa ja vanha linja-autoasema saisi jo saada vähän parempaa ilmettä.Se on kuitenkin Juvan julkisivu, kun 14-tietä ajelee Savonlinnaan. Mitä ajatuksia ihmisissä herättelee?  Vetääkö puoleensa...?Aikoinaan kävi maaseutuasiamies minunkin kampaamolla kertomassa, että” autotalli on purettava! Se pilaa Koikkalan muuten niin idyllistä maisemaa.” Tuumasta toimeen, en ollut vielä ehtinytkään niin pitkälle, kun olin vasta paikan ostanut. Näin pitäisi ollakin, että on sitä varten virkamies, joka sanoo, mitä tehdä ja asianomainen uskoo ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet. 

Alkoi olla valitut selvillä. Kuulostaa nyt siltä, että minä ja Aila pääsimme valtuustoon ja miehet Paavo ja Matti tasaäänin varalle. ”En olisi uskonut!” Halasin jokaista heitä. Lauloimme yhdessä Suojelusenkeli kahvin lomassa. Lupasin karaoketanssit. Aloitin kappaleella Niittykukkaset. Toisetkin intoutuivat laulamaan. ”Elämä on ihanaa, oikein kun sen oivaltaa !” Tunsin kuuluvani tähän vilpittömään porukkaan. En ollut yksin, vaan kaikki ovat voittajia. 

Kello oli puolta yötä ja ystävien oli lähdettävä. Saattelin heitä autolle asti ja hetken pihalla ihmetellessä päivän kulkua, minulla oli tuplaten ystäviä ympärilläni, itikoita. Tarkoittaako tämä nyt niinkuin Juvan kuntalaisia? Minä olen päässyt luottamustehtävään, ja haluan olla siinä luottamuksen arvoinen. Edelleen kuuntelen ihmisiä herkällä korvalla ja teen voitavani. Olen kiitollinen. Miten enempää pystyn tätä sanoiksi pukemaan. Tunnen, että minusta välitetään. Ja minä välitän teistä. Ihan jokaisesta. Ihan kaikista, vaikka ette olisikaan minua äänestäneet. Sillä läsnäolo ja toisen huomioon ottaminen on elämässä niitä tärkeimpiä asioita. Toisen ihmisen huomioon ottaminen ja hyväksyminen sellaisena kun on tänne syntynyt. Kuten minä.Anne ajaton. ”Lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon. En tule myöhästymään valtuustonkokouksista, ellei minulla ole todella hyvää syytä siihen myöhästymiseen ..” Kiitos!!!!