Välitilinpäätös

 ”Jo joutui armas aika ja Suvi suloinen..” Vielä viime viikolla heittelin pökköä pesään ja ajattelin, että taidan ennättää polttamaan talven puut jo kesällä. Sen ajateltuani, tulikin naapurilta viestiä, että olisi puuta tarjolla isossa klapisäkissä. Tuovat kerralla kaksi säkkiä. On jo matkalla.. minä sitten odottelemaan toimitusta. Niin naapurin Tuomas tulikin poikansa kanssa oikein metsäkärrin kanssa. Kuinka kätevästi kävikin nostaa kassit metsäkärrin kouralla liiterin viereen. Ajatuksissani ajattelin, kuinka ihmeessä jaksaisin ne iltapuhteella pinota liiteriin. Oli todella tarpeen, mutta puhti alkaa olla äärirajoilla.. 

Perjantaina oli aika hermoratatutkimuksiin. Minulle tyypillisellä tavalla tuli jälleen kerran kiire Mikkeliin, eikä tilannetta helpottanut asia, että pikkutytölleni oli matkalla yltynyt järkyttävä pissihätä ja huuto oli sen mukainen. ”Pysäytä auto!! Kohta menee housuun !!” Yritin ajaa, minkä uskalsin. Olin ottanut matkalta ystävättäreni kyytiin ja melkein olin ohittamassa moottoripyöräilijää, kun ystäväni tavasi miehen selästä, että se onkin po-lii-si!!Eikun piti kurvata äkkiä pyörän taakse! Lopulta poliisi erkani Siikakoskelle ja meno senkuin jatkui. Olin tehnyt toisen ystäväni kanssa treffit satama alueelle, joten kurvasin äkkiä parakin taakse ja tyttö pääsi helpotukseen, puskapissille.Tytöt pääsivät kavereiden luokse kylään, ystävä ostoksille ja minä juoksin tutkimukseen. Oli olo taas kuinIhmemies MacGyverilla juostua kellon kanssa kilpaa sairaalan A-osaan yläkertaan. Kyllä oli hiljaiset käytävät iltapuolella kello puoli viisi. Oli itsekin pakko käydä vessassa, hieman jännitti toimenpiteeseen meno. Minua tuli pyytämään huoneeseen mieshoitaja, joka muistutti olemukseltaan hieman Putouksen Folke Westiä. Puhe kuulosti myös siltä, ettei hän ollut paikallinen. Kysyttyäni häneltä, mistäpäin oli, niin Virosta. Erittäin ammattitaitoinen ja huomioonottava kylläkin. Tutkimus ei ollut niin kivulias kuin ajattelin. Sähköimpulssit eivät tuntuneet yhtään ikävältä, eniten ohutneulaa kammoksuin lihaksessa vaan senkin tämä ”Folke West” sai suoritettua melko kivuttomasti ja hienosti rauhoitellen. Lopputulos oli puolessa tunnissa selvillä. Selvät löydökset. Keskivaikea rannekanavan ahtauma oikeassa ja vasemmassa melkein yhtä paha. Tästä tämä käsien puutuminen oli siis johtunut. Hoitajan kuullessa fyysisen työni määrä kotona, oli vastaus, ettei tästä selviä ilman leikkausta. Valitettavasti. Minua ajatellen leikkausta ei voi ajatella talvella. Kuka lämmittäisi taloani?Entä ruokkisi eläimeni? Jos en pysty yhdellä kädellä ajamaan autoa, kuka kävisi kaupassa? Alkoi olla pää täynnä kysymyksiä! Miten talouden kävisi? Kun en voi mennä töihin. Tuntuu, että asia on pieni, mutta minulle suuri. Niin haavoittavaa se elämä voi olla, että et selviä ilman toisen apua. Sen olen tiedostanut hoitaessani ikäihmisiä, mutta tila voi olla sama myös nuoremmalla. Jos ei ole omia vanhempia enää auttamassa tai ei olisi ystäviä. Tai olisi vaikea ottaa apua vastaan. Tässä tapauksessa olen oppinut, että kaikki apu, mitä saan, otan kiitollisena vastaan. Ehkä tämä tieni tehtiin vähän hankalammaksi kulkea, jotta voisin paremmin ymmärtää myös toisia  ja heidän haasteita elämässä. 

Kokosin itseni. Kävin tytöt kylästä, ystäväni kaupungilta ja poikkesimme vielä vanhimman tyttöni asunnolla sekä ruokakaupassa. Oli pitkän päivän ilta, mutta onnistuneesti kotona. Alkoi suunnittelu, kuinka välttää” leikkauspöytä”. Otin yhteyttä Veikko Valtaseen, joka neuvoi vanhan konstin, mikä auttaisi rannekanavaa avautumaan. Lämmön ja aineseoksen lisäksi käsien hoitokäsittelyä tulisi tehdä. Aion kokeilla tämän konservatiivisen hoidon ennen leikkaukseen suostumista. Luin internetin ihmeellisestä maailmasta, että tietenkään kaikki leikkaukset eivät ole onnistuneet odotetusti ja monella vaiva toistuu ajan myötä. Hyvin yleinen vaiva.

Lähipäivät ovat menneet ajatellessani jatkumoa. Kotiin tullessani oli yksi klapisäkki hävinnyt. Vanhat ystäväni olivat käyneet päivällä purkamassa ne liiteriin. Se oli kyllä hienosti autettu. Viikko on mennyt aamusta iltaan töissä. Kotona vain pakolliset kuviot ja nukkumaan, että jaksaa herätä seuraavaan päivään. Kesä on kynnyksellä . Yrittäjätuttuni sanoi pitävänsä lomaa silloin kun on aurinkoinen päivä, joten lomakelit sattuvat hänelle aina kohdilleen. Se on sitä hyvää yrittäjän vapautta se. Siitä minäkin olen aina pitänyt, että yrittäjänä voi sovitella päivänsä oman mielen mukaisesti.

Olen kuulostellut tämän hetken asioita, jotka ihmisiä vaivaavat ja se on hautausmaiden kunnossapidon ongelma. Kävin tutustumassa Juvalla vanhaan hautausmaahan. Paikka oli erittäin idyllinen ja silmäni ahmivat vanhojen puiden kauneutta ja seesteistä puistomaisemaa. Työntekijöillä on vielä hommat kesken, eikä vielä kaikkialle ole ehditty kajoamaan. Juvan kirkkoherroille oli jokaiselle nokkonen kasvanut kukaksi. Minun silmissäni se näytti, ” että viholaisella on voimansa. Näillä yrteillä kun paljaalle kintuille vetää, niin kurin ja opetuksen saa.” Vanhaan aikaan kirkkoherrakin oli herra, jota nöyristeltiin ja pidettiin korkeimmalla jalustalla. Nykyisin nämä ” herrat” ovat jalkautuneet seurakuntalaisten pariin, onneksi, eikä tarvitse edessä madella. Niin ne ajat muuttuvat seurakunnissakin. Pikaista kohennusta tarvitsisi omakin piha, kun leikkuri kiukuttelee, eikä meinaa lähteä käyntiin. Katsoessani Juvan pientareita, ajattelin, että ” rehoittaa se Juvakin, ei taida minullakaan vielä kiire olla.”Vaahteran taimia olisi tarjolla Hildurin lähistöllä, alikulkutunnelin vieressä. Niitähän voisi lahjoittaa vaikka onnellisten kylään. Se onkin hyvä ajatus se onnellisten kylä. Mietin, jos Kirsi Salokin asettuisi minulle tänne asumaan ja kokeilisi olla yksin vuoden lämmittäen tulisijat ja kolaten pihat. Syöttäisi lampaat ja ulkoiluttaisi koirat. Tekisi kahta työtä ja hoitaisi talousasiat sun muut elämänviulut sivussa, niin olisiko se sitä elämää, mitä hän maalta tulee hakemaan. Onhan näitä formaatteja monenlaisia ollut ” köyhät ja rikkaat” vaihtavat rooleja. Ehkä kaupunkilaiselle tämä saattaisi olla liian radikaalimuutos vuodeksi. Pitää jäädä tuumailemaan. On tullut jälleen uusi päivä  ja uudet haasteet. Nykyisin elämässä on vain haasteita, ei suinkaan ongelmia tai ylitsepääsemättömiä asioita.