Kapulanvaihtoa

 Päivä alkoi tasan klo 6! Oli tunti aikaa juoksuttaa koira, syöttää lampaat, tyhjentää astianpesukone, keittää aamupuuro, johon mustikkasoppa keittää.. Ja tietenkin pakata laukku tulevaa valtuuston kapulanvaihtoseminaaria varten! 

Edellisiltana oli tullut parannettua maailmaa tytön kummin kanssa, joka saapui tyttöjensä kanssa luokseni ystävällisesti tarjoten lastenvahti- ja elukoiden syöttöavun. Olin ollut täysin pulassa, koska kenelläkään tutullani ei ollut antaa aikaa ja apua tarpeilleni. Kuin taivaasta olisi tipahtanut tämä avun tarjoaminen kummin tullessa jokatapauksessa sunnuntaina kummityttönsä rippijuhliin. Eipä oltukaan nähty ainakaan yhteentoista vuoteen! Jo toinen ystäväni kesänä, kun aika on vähän lipsahtanut näkemisessä! Nämä elämän ” ruuhkavuodet” pyörähtävät liiankin nopeasti. Toisaalta on ollut hyvä, kun aika on kulunut nopeaan. 

Nämä aikaiset nousut eivät tunnu hyvälle, kun etukäteen tietää päivästä tulevan vaativan ja joutuu kamppailemaan vireystilansa kanssa. Tänäänkin voin onnitella itseäni, etten myöhästynyt seminaarista. Halusin tulla omalla autolla ja ehdinkin ennen toisia aamupalapöytään. Samassa pääsin tutustumaan uuteen kasvoon ja päätimme istua samassa pöydässä, samantien. 

Siitä olen iloinen, että huomasin useamman korostavan hyvää yhteistyötä yli puoluerajojen, koska nyt on kysymys kuntalaisten hyvinvoinnista ja se, kuinka parhaiten saisimme tuotua kuntaan hyviä muutoksia hyvällä buustilla. Onhan Kirsi Salo tuonut meille ” Onnellisten kyläprojektin” ja kuntamme on valittu vähiten onnettomaksi kunnaksi lähivuosina, joten tältä polulta on hyvä jatkaa.

Luonnollisesti hotellissa majoittuminen olisi tarjonnut mahdollisuuden kylphläpuolelle, mutta minäpä vaihdoin tennarit jalkaan ja lähdin etsimään kuntoreittiä. Meille oli annettu kaksi tuntia vapaata ja sen jälkeen illalliselle Imatran valtionhotellille! Olinkin aina halunnut käydä siinä upeassa linnamaisessa hotellissa ja nyt tuli tähän tilaisuus. Olin innoissani ja väsynyt, joten yritin käyttää aikani niin, että ehtisin myös heittäytyä vaakatasoon. Sitä ei jäänyt kuin vartti, mutta parempi kuin ei mitään. 

Tuntuu, että korona on tehnyt senkin, että ei oikein tiedä, kuinka pukeutua. Olin ottanut jotakin vaatetta mukaan, joten pakko oli kelvata päälle. Ilta oli lämmin, joten pärjäsin kevyemmällä puserolla. Olin jo varannut neuleenkin mukaani, sillä kuuman kesän jälkeen olisi kuin ”äkki-syksy” hyökännyt niskaan ja kahdenkymmenen asteen lämpötila sai käsivarsissa  karvat nousemaan pystyyn. 

Menimme porukkabussilla. Virta Linesin Veskuhan se meitä kuskaili ja kertoi huomenissa hakevansa Tanhuvaarasta rippikoululaisia kotiin. Sepä oli ilo kuulla, kun omanikin oli kotiutumassa samaisella bussilla. Meidän piti istua pöytiin niin, että joka toinen istuvista oli mies. Pöytäämme sattui mukavat tarinankertojat ja sanontahan kuuluukin” aika menee kuin iltamissa.” Niin meni nytkin. Saimme kuulla linnan haamusta, joka öisin hönkäilee käytävillä ja siirtelee tuolin paikkoja. Oli aikoinaan rakastuneena käynyt 1900- luvun alussa miehensä kanssa, mutta mies lähti, eikä kukaan muistanut postittaa naisen kirjoittamaa kirjettä. Nainen heittäytyi kuohujen vietäväksi ja jäi kirjeen myötä kummittelemaan. Pitäisikö joskus mennä yöksi kokeilemaan, tulisiko näytille. Voisihan se olla rankka reissu, kun itsekään tuskin nukkuisi hyvin kuunnellessa öisiä ääniä..On mielenkiintoista kuulla paikan historiaa. Geokätköjäkin löytyy. Siitä on todella tullut monelle harrastus. Itse en vielä ole siihen ehtinyt hurahtamaan. 

Alkuruuaksi oli pandojen ruokaa, sellaisia ruokopaloja ja moussea. Olisiko kyseessä ollut parsa, kyllä se oli. Kaikki eivät siitä tykänneet ja menetelmällä ” älä ruoki hukkaa”, menikin sujuvasti naapurilautaselle. Olin tilannut kalaruoan. Muistin, kuinka etelässä käydessäni sain lautaselleni niin ison kalan, että pyrstö jäi lautasen ulkopuolelle. Nyt oli toisin! Muutama perunantulokas ja ahventahan siihen oli kauniisti väsätty viereen. Bon Apetit! Porukka kehoitti syömään, ettei turhaan jäähtyisi toisia odotellessa. Lopulta katselin nälkäisenä vieruskaverin isoa pihviä. Ei kyllä tainnut olla sekään ihan ” well done”. Ruokajuomaksi valkkaria. Voin sanoa, että hyvää oli. Puolustelen viiniä aina sillä, että Jeesuskin muutti vedet viiniksi. Hyvä ruokajuoma. Jälkiruoka oli moussea mansikoilla. Ja kahvi konjakilla. Alkoi tuntumaan, että päivä olisi pulkassa. Seura oli hyvää ja kyllä ruokakin alas meni viimeistä siirtoa myöten. Oli aika palata hotellille. Joku kyseli linja- autossa hartiahierontaa, mutta kerroin, etten ole enää käytettävissä. Alkaa käsi olla jo finaalissa. Oli kuulemma lukenut blogistani, että olen innokas hieromaan. Kuulun niihin spontaaneihin persooniin,teen, mikä tuntuu sillä hetkellä hyvältä. Illalla halusi totaalisesti käydä nukkumaan. Hyvää yötä!

Seuraavana aamuna vaikkakin olisin saanut nukkua pitempään, aivotoimintani aloitti klo 6.15. Tunnin olin mietteissäni ja sitten ponkaisin itseni lenkkipolulle. Se tekee hyvää aloittaa aamu lenkillä, varsinkin tietäen ravintolan aamupalapöydän. Sain taas uutta seuraa aamupalalla ollessani ja olin innoissani uudesta tehtävästäni. Koen, että ollaan yhtä perhettä päämääränä saada elinympäristöä vieläkin suotuisammaksi. Sanonta kuuluu jokseenkin niin,” ettei omaan pesään paskota”, näin ollen pitäisi pitää kirkkaana mielessä, että hoitaa asiat niin hyvin, että naapurikunnatkin kiinnostuvat.

Tiukka paketti annettu ja tutustumistyötä tehty. Oli aika jättää paikka ja kurvata Imatran Prismaan etsimään rippikampaukseem tarvikkeita. Valtava isompi hätä yllätti minut lähes kesken kaupanteon ja juoksujalkaa etsin itselleni ” hotelli helpotuksen”, tällä kertaa. Olin katsonut THL: n sivulta, ettei Imatralla ollut koronatartuntoja, joten sitä uskaltautui ihan kaupankin puolelle. Tosin melkein jumituin wc- pöntölle katsellen tietysti somea. On se ihme, kun ennen oli lehdet vessassa ja nyt puhelin vie kaiken huomion. Keksitäänköhän sitä enää tulevaisuudessa mitään parempaa, joka tämän puhelimen syrjäyttäisi…Menin pikakassalle. Se on mielestäni hyvä, jos on vähän ostoksia, selviytyy melko vaivattomasti kaupasta pihalle. 

Kotimatkalla osasin ajaa rajoitusten mukaan, sillä Puumalan Siltakemmakat olivat saaneet poliisit liikenteeseen. Useampi auto oli ohjattuna tienpientareelle poliisin toimesta. Kyllä kävi tsäkä, kun olen opetellut rennompaa ajotyyliä rajoitusten mukaan. Kotona minua odotti omat tytöt, tytön kummi ja hänen tyttönsä. Olin heittänyt aivot narikkaan ja suuntasimme pikimmiten rannalle. Juuri sellainen tyttöjen ilta, jossa musiikki soi ja saunomme, syömme ja hieman joraamme musiikin tahdissa! Esittelin visioitani, mihin tehdään tanssilava, ja pitkä kallionmyötäisesti laituri, johon veneet tulevat, kun meillä on tanssit .. ainakin on mielikuvitusta. 

Seuraava päivä meni toipumisessa reissusta. Mitään tähdellistä en saanut aikaiseksi ja jännitin jo tytön tulevaa konfirmaatiopäivää. Herätys olisi taas aikainen. Ilta venyi tehden muistojen albumia tytölle lapsuusajan valokuvista. Siinä ennätti hyvin korkkaamaan kyynelkanavansa auki seuraavaa päivää varten. Mutta nyt oli käytävä maaten, jotta jaksaisi aamutehtäviin lähteä…