Tunne elämää

 Vieroitusoireita. Näin unta, että leikkasin hiuksia. Sitten unessa aloin suunnittelemaan itselleni uutta väriä päähän. Uudistushalua selkeästi näkyvissä. Unet ovat muutenkin joskus hyvinkin viihdyttäviä ja tuovat todellisuuteen erilaisia näkökulmia. Toisaalta joitakin unia ei haluaisi koskaan nähdä! Se kumma, miten ne vaihtelevatkin yöstä toiseen. Samoja ”filmejä” ei tarvitse katsoa, toisinkuin televisiossa tuli eilen taas samat jo kertaalleen nähdyt formaatit. 

Olen miettinyt, mikä meitä johtaa tähän huonomuistisuuden kehittymiseen. Yksi asia voi olla se, ettei enää tarvitse muistaa tuttujensa puhelinnumeroita. Kaikki ovat tallessa puhelimella. Sitten, kun ne yllättäen sieltä häviävät, ne ovat todellakin hävinneet. Olenkin kampaamolla alkanut kysellä asiakkaiden puhelinnumeroa, jonka tarvitsen lähettäessäni heille sähköistä kuittia maksupäätteestä. Liian vähäinen uni tai stressistä johtuva huono uni lisää huonomuistisuutta. Et millään jaksa muistaa asioita ja saatat tehdä samat asiat uudestaan. Et ainakaan muista, olitko jo tehnyt sen. Itse törmäsin ongelmaan särkylääkkeen ottamisessa. En muistanut, olinko ottanut jo lääkkeen ja pelkäsin, jos otan kaksinkertaisen annoksen, kun en millään muistanut, miten olin tehnyt. Niinpä merkkasin kalenteriin ylös, jotta pysyy ajantasalla. Hauskinta unohtamisessa ehkä on ollut, kun on koiran lisäksi ulkoiluttanut roskapussia. Se tietysti unohtunut käteen, kun toisessa kädessä luuri ja juttelet ystäväsi kanssa ja unohdat pudottaa pussin roskikseen. 

Jos olisin yliopistossa, haluaisin väitellä tohtoriksi asiasta, että eriarvoinen parisuhde vaikuttaa osaltaan muistisairauteen. Kun toiselle ei anna tilaa tehdä asioita omalla tavallaan, vaan koulutetaan tekemään asiat täysin samalla tavoin kuin itse, toinen osapuoli ei pääse koskaan kehittämään omia kykyjään ja mahdollisuuksiaan. Oma identiteetti häviää, kun on peilattava toista ja toteutettava samalla tavoin kaikki asiat. Voi olla, että toisella on parempi järjestys ja loogisuus, mutta on myös muistettava, että jokainen meistä on oma persoona ja siitä lähtökohdasta pitäisi lähteä tukemaan toista tekemisissään, eikä yrittää vaatia tekemään niinkuin itse on oppinut. Sitäkin olen miettinyt, onko henkilöillä toisia huonompi itsetunto, jos aina on tehtävä niinkuin on tehty ja sitä joutuu epämukavuusalueelle, kun ei osaakaan kuin yhden ”sen oikean” tavan tehdä. 

Kolmas sairaslomapäivä. Olen oppinut ” viittaamaan” hyvin. Jottei tulisi turvotusta käteen, on pidettävä käsi koholla kolme päivää. Nyt olisi ollut hauska olla kokouksessa, sillä varmasti olisi huomattu viittaukseni. Kouluaikana olin niin ujo, etten uskaltanut viitata. Pelkäsin aina, että vastaan väärin. Miksi se onkaan niin pelottavaa vastata väärin? Mikä aiheuttaa sen.? Ehkä se on sitä hyväksyntää. Jos tekee itsensä naurunalaiseksi. Nykyisin ymmärrän, että itselleen nauraminen on parasta, mitä tiedän. Stand up komiikka on tullut jäädäkseen, joka helpottaa huomattavasti elämääni. Vihdoin minäkin saan olla oma itseni ja toteuttaa huumoria ja iloa ympärilleni! Se on oikeasti hyvin vapauttavaa. Se ei tee meistä sen tyhmempiä, vaikka lasketellaan huumoria. Ne ovat niitä persoonien eroja. Ennen vanhaan oli sanonta” turhan nauraja, pierunjauhaja”, jota minullekin toitotettiin. Ymmärsin jo lapsena käyttäytymissäännöt, kuinka selviän helpommin, kun hymyilen ja olen huomaamaton. Varhaislapsuudessa olin ollut toinen ääripää. Vilkas ja kuin Vaahteramäen Eemeli keksiessä milloin mitäkin hulvatonta meininkiä. Nyt vanhempana huomaan, että haluaisin olla juuri se oma itseni, ” luonnonlapsi”, ja tehdä oikeudellisia päätöksiä, jotka tukisivat ajatuksiani siitä, että  jokainen ihmisen on  oma persoonansa sitä  kunnioittaen eikä tuomiten.

Se on sunnuntai. Alkoi sorsastus. Koirani haukkui ampumisen ääniä ja huomasi, että se yritti pihalla ollessa suojella minua ja lapsia. Ei ymmärrä, mistä nämä laukaukset tulevat, mutta tietää sen olevan jotakin pahaa. Eläimille se tarkoittaa aina jotakin pahaa. Se on juuri se ihmisten ja eläinten ero. Vaistot kertovat eläimille, miten toimia. Ihminen yleensä toimii järjen varassa. Sitten on tunnetilat. Kuulun siihen ryhmään, etten pystyisi ampumaan eläintä kuoliaaksi. Sitäkin olen pohtinut saamatta ratkaisua aikaiseksi, miksi näin. Lapsena katselin sarjaa Jaki Vuoriston karhu ja itken vieläkin, kun näen siinä metsästäjien haavoittavan karhunpentujen äidin, joka oli sitten pakko lopettaa. Jäi Jaki ja Nuka, jotka intiaanipoika otti hoidettavakseen. Se saa minut vieläkin  kyyneliin. Toisaalta tuttavani sanoi, että herkistyn aina  kaikille, jotka ovat kuolleet. Siitä johtopäätös, että jos olisi tarvetta sijaisitkijälle yksinäisten hautajaisiin, olisin siinä vähintäänkin hyvä. 

Oli tyttöni konfirmaatio kirkossa. Kuin puskasta siellä kiitostettiin asiakkaani,  jonka kuolemasta en ollut kuullut. Olin käynyt hiuksia leikkaamassa. Hän oli ostanut täytekakun ja tarjosi minulle syntymäpäiväkahvit. En ottanut maksua leikkauksesta, toimin monesti vaiston varassa. Hänellä oli tiukkaa ja silti oli uhrannut ostaa kakun. Hän kysyi minulta,” meinaatko sinä, että minä kuolen, kun et ota maksua?”Enhän minä, mutta halusin toimia näin. Kun kuulin kirkossa hänen nimensä, mietin hetken, etten tunne sen nimistä. Pian koko kesäkuinen päivä muistui mieleeni ja kyyneleet alkoivat virrata maskin alle. Oli tyttöni päivä, mutta itkin poisnukkunutta. Joskus elämä tuntuu järjettömältä. Kävin ehtoollisella ja ajattelin, ettei kukaan voi tietää, mitä suren. Elämä voi olla raskasta läheisillä.. kirkosta ulos päästyämme tuli uusi suruviesti : Heikki Hämäläinen on kuollut.En tuntenut häntä kuin kuvista. Tiesin hänen puolisonsa, joka taitavasti on hoitanut meitä jo ystävällisellä asenteellaan. Kuinka raskasta siellä perheessä on juuri nyt? Oli elämäni rippijuhlat. Olen onnellinen, että olemme. Juhannuspäivän ilta olisi voinut tuoda minullekin suruviestin. Onneksi ei.Katselin kaunista ripille päässyttä tyttöäni ja toivon, että elämä olisi hänellä vähintäänkin hyvä. Tulisi oikeita päätöksiä, tarpeeksi tukea ja turvaa. Että saisi elää oman näköisensä elämän. 

Kolmas päivä sairaslomalla jatkuu entiseen tapaan. Ulkoilutan koirat, vien vesiämpärin lampaille. Syödään ja nautitaan tyttöjen kanssa viimeisestä yhteisestä päivästä. Tänään he lähtevät viikoksi isälleen. Minä jään lukemaan lainattuja Juvan historian kirjoja.Jostakin se itsensä sivistäminen on aloitettava!