Voihan harmitus

 Vähän harmittaa. Ei se, että viikko on ollut ihana ystävien läsnäollessa päivittäin. Ei ole tarvinnut tappaa aikaa. Se on kulkenut päivästä toiseen kuin virtaava vesi, eteenpäin. Sairasloma ei ole tuntunut sairastamiselta. Olen saanut tehdä asioita, joista nautin. Oikeastaan tämä lomani oli hyvin odotettu, mutta ristiriitainen. Pelkäsin ylikaiken leikkaukseen joutumista. Olin kuitenkin uurastanut työsaralla itseni lopenuupuneeksi. Jokainen askel painoi ja sitä halusi vain selvitä leikkauksesta, jotta pääsisi tähän tilaan, jossa nyt olen..Kotona. Rauhassa. Ei kiire minnekään. 

Mutta se harmitus. Tänään, päivän myöhässä Juvan lehden julkistamisesta ,lähdin käymään postilaatikolla. Edelleenkään en käy kuin pari kertaa viikossa, sillä mahdolliset laskut ehtii ottamaan pari päivää myöhässä, ja torstaina tosiaan Juvan lehti päivä. Laatikolla tapasin lähinaapurini, emmekä olleetkaan nähneet kuin huhtikuussa sattumalta lenkin yhteydessä. Nykyaika on vähän sitä, että ei tule kohdatuksi. Tosin oli naapuri soittanut ja tarjonnut marjoja, jotka otin mielelläni vastaan. Lisävitamiinit ovat aina tervetulleita.  Jätin lehdet roskakatokseeni ja lähdin vielä pitemmälle lenkille koirani kanssa. Sieltä palattuani auto oli tieni vieressä ja auton vieressä seisoi vanhempi mies. Emme tunteneet toisiamme, vaikka tiesin hänen olevan lähimökin kesäasukas. Käynee kerran pari kesässä mökillä, mutta harvinainen näky minulle. Avasin oitis keskustelun ja ajattelin avoimesti lyödä kortit pöytään, kuka olen ja tämän hetkinen tilanne on sairaslomaa. Ei kai oltaisi tavattu nytkään, jos en olisi saikulla! Mies kertoi lähtevänsä kahville kirkolle, johon tuumasin, että kyllä ne kahvit saa lähempänäkin. No, hän halusi mennä ihmisten pariin! Suosittelin Pikku piipun kievaria, joka oli osoittautunutkin hyväksi kaikkine tuotteineen. Pyysin silti miestä käymään syömässä luonani, kun on käymässä täälläpäin.. Edes yhden kerran elämässä. Ja niin vaihdettiin numerot ja sovittiin sunnuntaille tapaaminen. Soitin ystävälle ja kerroin, että oli taas niin erilainen aamu! Eipä sitä tiennyt jututtavansa täällä korvessa kahta eri miestä yhden lenkin aikana! Sattuma sekin. Siinä ajatuksissani unohdin postin roskiskatokseen..

Ystäväni Kirsi tuli käymään. Jotenkin aamu oli liukunut aamupäiväksi ilman mitään aamupalaa.Keitin puuron. Oli imuroitava lattiat, sillä teen sen joka aamu ja välillä illallakin.Kissa oli tietenkin vääntänyt tortut hiekkalaatikkonsa viereen. Hernekeiton laitoin tulille. Olihan se keitto keitettävä , sillä olin ottanut epähuomiossa pakkasesta sulamaan köntin kinkkua, jota olin luullut kauraleiväksi. Edellispäivänä olin saattanut uuniin kesäkurpitsajauhelihavuokan, joten ruokaa alkoi olla jo ylitarjonnan. Aika tuntui taas loppuvan kesken. Vähissä vaatteissa värkkäsin astioita koneeseen ja onnistuin saamaan yhden pyörän astianpesukoneentelineestä pois puhdistettuani koneen alustaa. Vilkaisin ikkunasta ja huomasin ystäväni olleen jo pihalla väistellen lampaan papanoita ! Juoksin ovelle vastaan toivottamaan hänet tervetulleeksi ensikäynnille! Olinhan taas näky t-paidassa ja alkkareissa! Toisaalta sitä toitotetaan ” ole oma itsesi”, niin enpä sillä asenteella ajatellen muuta ollutkaan. Kävin vähän siistiytymässä. Vihdoin tämäkin tapaaminen järjestyi! 

Olin ehtinyt olla puhelimessa kolmen ystäväni kanssa ennen vierailulle tullutta ystävääni. Myönnän, että sosiaalisuus kuuluu vahvasti elämääni, mutta maaseudulla asuminen tasapainottaa sitä mukavasti. Ystäväni lähdettyä, muistin postin, joka oli unohtanut edelleen roskikselle. Hain lehden ja avasin sen.Vesiongelmat ovat olleet Juvan kunnalla todellinen riesa. Jatkoin lehden selailua kera hernekeiton. Silmiini osui vaalikampanjan rahoittaminen ja nimeni oli lihavoitu, etten ollut jättänyt selvitystä vaalirahoituksesta määräaikaan mennessä. Kyllä se harmitti. Kaikki on nyt julkista. Se hyvä, etten kyllä piilottele budjettia, sillä se oli osaltani mini. Täysin nolla. Ei ollut varaa kampanjointiin ja koska olin KD puolueen ehdokas, ajattelin jättää kaiken Herran haltuun. Kyllä minut jo kylillä tunnetaan. Toivottavasti muustakin kuin huumorista. Avasin kirjekuoren, joka olikin osoitettu juuri vaalirahoituksen ilmoittamiseksi vaalirahoitusvalvontaan. Oitis ilmoitin asian ja harmittelin edelleen tapahtunutta. Olisi mukavampi nähdä nimensä positiivisemmassa tapahtumassa. 

Olen seurannut somessa Mikkelin puolen naisedustajaa ja harmitellut hänen kohdistuvaa kritiikkiä. Se on mielestäni liikaa journalistilta jahdata kymmenen vuotta samaa naista. Kai siinä joku rakkaus-vihasuhde sitten on olemassa. Kyllä äänimäärä kertoo  henkilöön kohdistuvasta luottamuksesta ja aktiivisuudesta asioita kohtaan. Sitä tulisi kunnioittaa. Kaikkea ei pidä mennä ensi näkemältä uskomaan, vaan on tervettä tehdä omat johtopäätöksensä, eikä mennä aina virran mukana. 

En yleensä katso TV:stä mitään jännittävää. Nyt seurasin toisella silmällä James Bondin elokuvaa ja ajattelen, kuinka se ei ollenkaan sovi minun mukavuusalueelle. Ehkä sitä tuli jännitykset täyteen jo nuorena , kun tuli katsottua kaikki Draculat ja Alfred Hitchcock esittää. Sai mennä jännityksessä nukkumaan ja kerätä ristiä sun muuta rekvisiittaa tyynyn alle, ettei Kreivi Dracula tulisi…aikaansa kutakin siis. Unet ovat muutenkin vieneet minua tällä viikolla. Milloin on karhu ajanut takaa autoani, milloin olen kokenut kuumia tunteita vastakkaisen sukupuolen kanssa ja huokaissut aamulla helpotuksesta, kun se olikin ollut vain unta. Nytkin kello on ehtinyt puolille öin. On aika sulkea silmänsä uusille unille ja kenties saan ensi yöksi uneeni tämän tuoreimman, ”Saanko esitellä, Bond, James Bond!”o