Ikuinen yrittäjä

 Viikon aloitus oli suorastaan herättävä ! Tyttö paistoi munakasta ja olin laittanut leivän paahtimeen paahtumaan. Sytyttelin takkaa ja haistelin palaneen käryä. Ei kai muuta kuin munakas pannulla, kunnes tultuani keittiöön tilanne oli pahempi. Leivänpaahdin tuprutti savua siinä määrin, että Verisuren hälytysjärjestelmä laukesi huutamaan! Minä yritin yhdellä kädellä nyhtää pistoketta seinästä ja saada savuavan leivän pois lavuaariin. Ikkuna auki ja äkkiä ulos, sillä tiesin Verisuren miehen kohta minulle soittelevan! Nappiin meni! Ulko-ovelle päästyäni pitkästä aikaa sain kuulla asiallisen miehen kertovan meillä olevasta palohälytyksestä ja minä puolestani kerroin tilanteen olevan hallinnassa. Yhdellä kädellä sitä on vähän hitaampi, mutta selvähän se, että ikkunat auki ja tuuletus päälle. Tytöillä meni ruokahalut. Pelotti se varoittimen kimeä ääni. Ei auttaneet selitykset siitä, kuinka turvallista tämä olikaan Verisuren kanssa. Tähän kun lisää haukkuvan koiran, joka vainoharhaisuuttaan laukeaa sisällä haukkumaan, pyrkien samalla ulos, niin ymmärrän minä, jos nyt aamupala ei maistunut.. Ilmoitin tästä huonosti alkaneesta viikosta myös tytön opelle. 

Seuraavana aamuna meillä oli oikeat paahtoleivät paahtimeen, kiitos naapurin! Olin selittänyt onnettomuutta kauraleivällä, joka ei ”pääse hyppäämään” käpristyttyään paahtimessa, mutta toisin kävi. Letitin keittiössä tytön hiuksia , kun sama asia alkoi toistumaan. Paahdin alkoi savuttamaan ja hyppäsin pelastamaan jälleen kerran leipää ja torjumaan tulevaa hälytystä, jota ei onneksi tullut, tälläkertaa. Kyllä oli ihana lähteä lenkille raittiiseen ilmaan. Olikin kesäkauden viimeinen päivä ja todellakin lämpöinen. 

 Olimme pitäneet terassi- iltaa tyttöjeni kanssa monena iltana, sillä oli aihetta nauttia vielä hetki tästä kesäfiiliksestä. Ruoka maistuu paremmalta, kun panostaa rekvisiittaan ja luo hyvän tunnelman. Nykymaailmassa esiintyminen ja esillä olo on tullut tärkeämmäksi ja sitähän me tytöt olemme yrittäneet opetella. On helpompaa esiintyä luokan edessä ja pitää puheita, jos lapsena opettelee tätä taitoa. Ei ole tarvinnut houkutella esiintymään vaan kokkivideot ovat syntyneet someen kuin itsestään. Veitsen käsittely on kyllä arveluttanut monia katsojia. Palaan ajassa taaksepäin, jolloin olin juuri seitsemän vuotias pikkueskarilainen. Hedelmäveitsi kädessäni kuorin appelsiinia ja otteen lipeäminen hedelmästä sai minulle tikattavan haavan pikkusormeeni. Muistan tapahtuneen vieläkin, mutta traumaa siitä ei tullut. Nykyisin tuntuu, että pitäisi kasvaa pumpulissa ilman pettymyksiä ja haavereita. Mitenkä voi oppia virheistä, jos niitä ei saa tehdä? Rajoja on kaikki paikat täynnä ja teemme niitä itsellemmekin ohjaamalla tekemisiämme..yritän omalta osaltani opettaa hieman rennompaan ja maanläheisempään ajattelutapaan. Ei ole elämänloppu, jos nurmikko rehottaa tai astut lampaan kakkaan. Ainakaan minä en ole siihen vielä kuollut. On se itselläänkin aiheuttanut ajatustyötä tähän tilaan, mutta on oltava itsellensä armollinen. Tämä sairasloma yksikätisenä on pakottanut jättämään asioita tekemättä ja ottamaan asiat vastaan sellaisina kuin ovat. Aina ei pysty vaikuttamaan kaikkeen, mitä haluaisi. Jo vasemmalla kädellä takapuolen pyyhkiminen tuntui hankalalta tai housujen vetäminen ylös. Kuulin, että se treenaa aivotoimintaa käyttämällä välillä toista kättä arkihommissa. Katsotaan, kuinka se vaikuttaa arjen juoksuun.. 

Tällä kertaa en juokse. Eilen oli päivä, jona sain toisen koronarokotuksen. Olin valjastanut tyttöjäni, että rokotuksen jälkeen äiti jää makaamaan sohvalle, eikä harrasta hikiliikuntaa. Jääkaappi ruokaa täyteen varmuuden vuoksi mahdollisen koronakuumeen tullessa. Rokotuksen saatuani ja nähtyäni tytöt, he kyselivät, milloin saan rokotuksen? Se ei siis näkynyt minussa, vielä. Nyt, kun on aikaa tarkkailla itseään, huomasin ottaneeni varuilta Burana-Panadol lääkeannoksen. Yöllä alkoi koskemaan rokotuskohtaa. Myös hieman nuhainen olo ja pari aivastuskertaa aamulla herätessäni. Kävelylenkillä jalat tuntuivat hieman raskailta, mutta tämänhän tiesin. Jotakin oireita varmasti tulee, mutta että joutuisi sairaalaan taistelemaan hengestään. Siihen ei nyt pitäisi olla pelkoa kahden rokotuksen saaneena. Mietin sitäkin, miksi aina pelkäämme pahinta. Moni kuolee alkoholiin tai sairastuu vakavasti elämänsä aikana. Tämä rokotuksen ottaminen on tällainen yhteisöllinen asia. Yhdessä sitten vaikka ” kuolemanporteille”, mutta olemme toimineet yhteiskuntamme hyväksi saada taas avoimet ovet ja palata takaisin entiseen elämäämme. Tämän jälkeen mikään ei tietenkään ole entisellään. Jokainen on oppinut ainakin pesemään kätensä ja yskimään hihaansa. Se vanhanajan tapa kun muistaa jonkun pojan pyyhkineen räkäisen nenänsä puseronsa hihaan. Ei niin siisti juttu ollut sekään. 

Tuulee. ”Mistähän päin nyt tuulee?”, muistan äitini sanoneen. Oli anopin kanssa ”sukset ristissä” useamman kerran. Minä olen siitä onnellinen, ettei ole nyt ristissä, ei suksia, ei mitään. On ympärillä välittäviä ihmisiä ja se riittää minulle. Oikeastaan väsyttää. Historian kirjat odottavat lukijaansa. Minä olen tehnyt historiaa ottamalla rokotteen. Nyt olen alkanut miettimään, saisiko hauskaa aikaiseksi ilmoittautumalla ”Maajussille morsian” ohjelmaformaattiin. Ainakin kaksi ystävää sitä on ehdotellut. Voisihan se tuoda taas uusia tuulia tähän elooni täällä. Toisaalta en usko sen muuttavan elämääni pitemmäksi aikaa, se on vaan niin sisäsyntyinen, päänsisässä oleva juttu. Näin on hyvä olla. 

Tulin tässä katsoneeksi Maria Veitola yökylässä  Paula Vesalan luona. Nieleskelin. Ohjelma kosketti perinjuurin. Samoja asioita olen itsekin pohtinut. Kasvattanut itseäni laittamaan rajoja, joita samalla kapinoin vähän vieläkin. Elämän rajallisuus. Olla elossa. Hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin olen. Ilman meikkiä tai meikin kanssa. Itsensä arvostaminen ja sitä kautta vaikuttaa positiivisella tavalla . Pää täyttyi ajatuksista! Minäkin olen alati innostuva erilaisista ideoista  ja tuntuu, että monta asiaa on menossa yhtäaikaa. Välillä on huokaistava ja pienen hengenvedon jälkeen tulee uusi vahva tunne saada jotakin uutta aikaiseksi! Ainakin ajatuksia on paljon. 

Koronarokotus aiheutti lämpöpiikin. Ehkä se on nyt tämä herkistävä tekijä minussa. Tunnen iloa ja onnea omista tyttäristäni. Parasta, jota olen elämässä saanut aikaiseksi. Muu on sivutuotetta. Aamupäivän vietin puhelimessa ystäväni kanssa ja huomaan tänään olevani todella runollisella tuulella. Pohdiskelua elämästä. Mitä se parhaillaan voisi olla? Eikö vielä tarvitse heittää kirvestä .,, minne se heitettiinkään? Suohon, kiveen, metsään !!? Se, että olen yrittäjäluonne, tekee minusta juuri tällaisen kuin olen. Ikuinen yrittäjä. Minä. Onnitteluni itselle.! Tänään on päivä, jolloin aloitin kampaajana omassa firmassa 24 vuotta sitten! KIPPIS🥂