Mitä nainen tekee..

 Niin. Sairasloman viimeinen viikko takanapäin. Tälle lomalle on tullut paljon tapahtumia.  Aamulla avattuani radion, siellä Esko Eerikäinen haastatteli Maria Veitolaa ja kuulemani mykisti minut! Marialla oli vihamiehiä, jotka ahdistelevat häntä somessa ihan siinä määrin, että on joutunut asianajan kanssa turvautumaan poliisiin ihan oman turvallisuutensa vuoksi. Sosiaalinen media voi olla hyvin terrorisoivaa ja siinä kohteena oleminen todella kurja tila kun ihmisiä ollaan. Olin juuri päässyt ”sisälle” Maria Veitola yökylässä ohjelmaan ja ajattelin hänestä hyvällä. Ei olisi tullut mieleenikään, että niin empaattisella naisella on varsinkin miesten puolelta hyvin vahvoja mielipiteitä, kuten” toivoa hänelle kuolemaa. ” 

Itsekin olen melkoisen avoin tapaus, ja toivoisin kaikille aina hyvää. Se on aika naiivia nykyisin. Helposti tulee yliajetuksi sellaisella asenteella. Täytyisi oppia toisenlaisia strategioita ja    muuttaa omia toimintatapojaan. Mitä enemmän asioita pohdit, sitä vähemmän  haluat enää julkiseksi tuoda. Siinähän se ydin onkin. Kun elää spontaanisti ja tekee niinkuin hyvälle tuntuu, ei koe sen suurempaa kriisiä. MUTTA. Jos alat analysoida ja miettiä, miksi haluat jakaa itseäsi vaikka someen, sitä alkaa tietoisesti vähentämään. Miksi? Kuulun myös siihen ryhmään, jolla on kuusikymmentä tuhatta ajatusta päivässä. Ystäväni kanssa puhelimessa ei ehtisi loppuun lausetta sanomaan ,ettei vain uusi asia unohtuisi. Ja välillä on kuunneltava ystävää, jolloin omat asiat putoavat tarjottimelta. Kyllä, niinkin pääsee käymään…

Tänään päätin uskaltaa avata tabletin.Siis se kone, joka on kanssani vähän hankala. Menikin jo melkein viikko edelliskerrasta, kun sen oikeasti avasin. ” Akku lopussa.” Laturiin ja uusi yritys. ” Mikä se salasana, PIN koodi tähän olikaan ??” Kolmannella kerralla väärin ja PUK koodia selvittämään! Ei auttanut kuin kysellä ”kanssatovereilta”, mistä sen koodin nyt saisi..” Joku ATK tukihenkilö. Tuli puhelinnumero. Aivan. Siis hänelle viestiä. Meni sitten vuorokausi ja olin jo unohtanut koko tabletin, kun tuli ohjeet, kuinka saada koodi. Yksi ystävistäni oli kylässä ja yhdessä koitettiin saada näyttöä auki. ”Näytön säästö” oli säädetty niin minimiin, että hädintuskin koodia ehti näppäillä, kun se taas sulkeutui! ” Kyllä en pidä tästä tekniikasta!” Olisi pitänyt ymmärtää alkaa availemaan jo sairasloman alussa, jotta lopussa se jo toimisi moitteettomasti. ” Sitten alkoi päivitykset pyörimään. Siinä sukkia lajitellessamme tabletti alkoi soimaan!! ” Mitä ihmettä??” Kuka sillä nyt soittelee? Enhän minä tiedä itsekään tabletin numeroa.Outoa! Vastasin, mutta huomasin, ettei siellä päässä oltu tilanteesta selvillä. “Nää on näitä tietovuotoja varmaan!?” Jätin tabletin sillä kertaa…

Tänään päätin uskaltaa avata sen uudelleen. Ei voi olla näin vaikeaa!! En meinannut löytää katkaisijaa, jotta saisin päälle. Kolmannella yrittämällä meni PIN koodi oikein! HUH HUH, kun oli taas ” PUKIT” lähellä. Voiko olla mahdollista, ensimmäinen varsinainen tehtäväni on suorittaa digiturvallisuuskoulutus. Aivan. Päätin tehdä sen samantien, alta pois. Vain 40 minuuttia. Lukiessani tekstiä olin klikannut itseni lukemaan tietosuojalakia. Oli niin monta pykälää ja momenttia, että taas yksi niistä kuudestakymmenestä tuhannesta ajatuksesta päivässä oli,” kuinka joku voi valmistua asianajajaksi?”Yritin sisäistää asiaa ja lopulta pääsin kohtaan tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja oikeusministeri Antti Häkkänen. Jaahas. Klikkasin itseni laista pois ja kolme olisi ollut vielä jäljellä. Jätin avaamatta. Olin ottanut ”opiskelupaikan” ei niin viihtyisästi keittiön puupenkiltä kera ison vesilasin ja teen. Olin oppinut elämäntapaohjaajaltani, että vettä pitää juoda. Muista juoda. Ja minähän juon. Olen joutunut juoksemaan jo aamuyöstäkin vessassa ja taidanpa päätyä sinne tänä yönäkin. Kissa tuli pöydälle minua viihdyttämään. Katsoin, kuinka 16- vuotias siistiytyy ruokapöydällä kesken minun turvallisuuskoulutuksen! Tuli kännykkään viestiä. Koulutus virui ja venyi, sillä hoitelin samalla toista tehtävää ja oikeastaan myös päivittelin kampaamon ajanvarauskirjaakin tulleen viestin perusteella. Olisi löydettävä Juvalle nuoria lastenhoitoapuun. Itselläkin ollut samaa ongelmaa lastenhoidon suhteen . Onneksi sain organisoitua oman tyttären mahdolliseen lapsiparkkiin kaitsijaksi ja kenties MLL:n uuden jäsenen.Ai niin. Tämä tärkein tästä alta pois.  Laittelin jo kuviakin Facebookiin mielenkiintoisesta koulutuksesta. Kyllä tuli selväksi, että kaikkea ei saa vuotaa ja todellakin työasiat ovat suljetulla listalla. Oma elämä voi sitten olla enemmän tai vähemmän ”avonaista”.Itseasiassa hyvin tuttua pässinlihaa lähihoitajana ja salassapitovelvollisuudesta. Nykyaikana juuri tietoturvallisuus on huipussaan ja ymmärtäähän sen. ”Maailman portit” ovat avoinna ja netit käytössä. On helppoa ” murtautua” toisen elämään, tietoihin. Se, että vielä kiusataan netissäkin, on tätä päivää. KiTeNet webinaari avaa minulle asiaa netissä kiusaamista lasten ja nuorten puolelta. Sen kuulin Lionsin klubi illassa. Nämä ”hienot” sanat kyllä menevät minulla ajoittain sekaisin. Opinko käyttämään niitä koskaan ? Olisi otettava vain puheeseen mukaan, mutta sittenhän en kuulostaisi niin kansantajuiselta…

Kyllä ennen oli helpompaa.Muistan jutelleeni” vakavia ”ystäväni kanssa heinäladossa. Juurikin kiusaamisesta ja siitä, ” uskooko ystäväni Jeesukseen ?” Olin silloin toisella luokalla koulussa ja tekemässä vanhempieni kanssa muuttoa tänne Savon seudulle. Ei ollut ystäviä entuudestaan täällä ja vanhemmat koittivat saada sovituksi minulle edes yhden. Tällaisia ajatuksia minulla olikin kahdeksan vuotiaana tyttönä. Ja nyt se kiusaaminen tosiaan on siirtynyt myös sinne nettiin. Itseasiassa jo kauan sitten. Tällainen käytös pitäisi saada lain nojalla kuriin. Eräänlaista tietovuotoa tämäkin?

Sain digiturvallisuuskoulutus koulutuksen läpi. Uhrasin illan ja jätin karaoken väliin.Huomenna pääsen hiusalan koulutukseen värejä ihmettelemään. En sitten ota asiakasta mukaani.Edelliskerran olin ottanut alaikäisen ja sain luennon siitä, ettei kampaaja saa värjätä alle 16- vuotiaan hiuksia. Läksy meni perille ja pidättäydyn nyt kuunteluoppilaana. Onhan tämä käsikin vielä puolikuntoinen, jota alan nyt pkkkuhiljaa rasittamaan. Kovasti se on jaksanut tätä blogia naputella. Kiitos käsi, kiitos sormet ! Nyt saa tämän vuodatuksen lopettaa…