Samaa soossia joka päivä

 Relaan perjantai iltaa sohvalla ja viihdytän itseäni katsomalla MTV:ltä Maria Veitola Yökylässä ja syöden tyttöjen vaahtiksia.Yhtäkkiä tästä sarjasta on tullut minulle mielenkiintoinen ihan sen syvällisyyden vuoksi. Olen nauttinut saadessani ystäviäni kotiini. Syvälliset keskustelut ovat rikastuttaneet minua henkisellä tasolla, samanaikaisesti tilini on tyhjentynyt monista laskuista. Ei mitään tietoa Kelan päivärahoista.. 

Sairasloma on mennyt vauhdilla. Samoin tilini. Ymmärrän ihmisiä, jotka hieman stressaavat päätöksiä Kelasta. Ei kai sille mitään voi, jos asiat viipyvät. Olo alkaa olla kyllä perikadon edellä. Ei pysty tekemään työtä, jolla kuittailla maksut. Ei voi kuin nostaa kädet ylös, toinen leikattuna. Luin juuri tänään Satu Taavitsaisen tilitystä hoitotakuusta, joka tulee lyhenemään kolmesta kuukaudesta seitsemään päivään.Jotakin hyvää tiedossa…Tämä hoitajien työvoimapula on niin todellinen ja koskee koko Suomea. Jos alaa ei arvosteta ja toisetkin alat alkavat keulimaan haluamalla lisää liksaa, niin siinä käy pian niin, että ihmiset jäävät hoitamatta! Asia on todella vakava, mutta mitään ei tapahdu. Kuulen hoitajien tekevän tuplapäiviä yksittäisillä vapailla ja saatetaan soitella siitäkin vapaasta töihin. Ei ole reilua. Olen tehnyt niin oikean ratkaisun irtisanoessa itseni. Sain elämäni takaisin, jossa on paljon sisältöä. Kovasti olen pohtinut asioita lomallani, kuinka koko ratas lähtee pyörimään omasta hyvinvoinnista ja siten pystyt auttamaan toisia. Mielenterveys on kaiken perusta. Tuntea itsensä. Olla se mikä on. Ja se riittää. 

Eilinen meni nukkuessa. Lähdin aamulla pitemmälle lenkille. Ilma oli priimaa, mutta tunsin itseni vähän väsyneeksi. Hei, sairaslomalla. Söin jälleen kaalilaatikkoa, vasta viisi päivää syönyt samaa ruokaa. Olin ”googlettanut ”, että viikon sitä voi syödä, joten ei vielä vakavaa. Vaihtelin puolukkahillon ja lettuhillon välillä. Päätin kuitenkin, että se oli nyt tässä. Huomenna vaihtuu ruokalista. Olin kuullut, ettei ollut hyödyllistä juoda kahvia ruuan jälkeen, sillä mm. rauta ei imeydy kunnolla. Heitin sohvalle selälleen ja uni tuli. Olin toki saanut kaikki uunit lämpiämään ennen heittäytymistä. Tänään oli kuitenkin päivä, kun en aloittanut sitä imuroinnilla. Nukutti ja nukutti. Näin unia ja kello olikin jo 16. Tuttuni soitti ja myönsin olleeni nukkumassa. Olen vähän sellainen suorittaja. Pitäisi saada aikaiseksi. Tulee huono omatunto, jos päivä on mennyt saamatta mitään aikaiseksi.Nyt otin uutta asennetta käyttöön ja piut paut sellaisille ajatuksille. Oli vain minä ja omat ajatukseni. Tajusin, että kahviaika oli mennytkin ohi. Lämmitin uuden annoksen kaalilaatikkoa. Melkein nauratti yksikseni, kuinka olen tottunut kokkaamaan suurperheelle ja sitten syön yksin viikon samaa ruokaa ajattelematta sen enempää. 

Tällä viikolla oli aika kohdunkaulan syövän seulontaan. Periaatteessa en sitä jännittänyt, mutta olin nukkunut huonosti. Ajat oli myöhässä, mutta minulla oli aikaa odotella. Vastassa oli opiskelija, joka teki minuun heti vaikutuksen avoimella olemuksellaan. Verenpaine mitattiin, joka oli hieman kohollaan. Huomasin puolustautuvani huonolla yöunella, viikon takaisella koronarokotuksella ja leikatun käden pienellä kivuntunteella. Stressi otettiin puheeksi. Tunnen itseni liiankin hyvin. Jos ei ole mitään menossa tai päämäärää, siitä enemmän lamaantuu. Rahahuoli on ainut, joka jaksaa pitää otteessaan. Ystäväni oli pelannut Euro Jackpottia, ja lupasi jakaa mahdollisen rahapotin voittaessaan. Se pelastusrengas kohdallani onkin huumori. Sen avulla pelaa pitkälle. Välillä sitäkin miettii, meneekö huumori välillä  överiksi, mutta sen väliä, jos se korjaa omaa mieltä. On vain heittäydyttävä siihen hetkeen. 

Sain autoni sunnuntaina takaisin. Tyttö oli ostanut oman auton. Tulee oma villinuoruus mieleen, se vapauden tunne, kun voi ajella minne vaan. Rakastin ensimmäistä autoani. Silloinen poikafrendi laittoi mustat kalvot takasivulaseihin. Se oli aika IN. Ymmärrän nuoria siinä mielessä, että autoilu on kivaa ja olisi hyvä, jos olisi paikka autoilla niin, että vältyttäisiin konfliktitilanteilta vanhemman väestön kanssa. Minä itse autoilin Mikkelissä. Juva oli liian pieni mesta minulle. Kumma kyllä, Juvalta se silloinen puoliso kuitenkin löytyi. 

Innostunut numerologiasta. Laskin saman numeron Tuomas Kyrölle ja minulle. Samaa meissä, että Veitolan ohjelmassa hänkin ajattelee eläkeikää kuten minäkin. Tunnen olevani jo vanha ja viihdyn hyvin vanhempien ihmisten seurassa. Lisäksi mielikuvitukseni on aika lentävää, eikä kaikkia ajatuksia voi edes jakaa blogissakaan.  Mielensäpahoittaja on niin totta, sillä on tuntenut itsekin elävänsä aikaa, kun on käyty ulkohuussissa ja saanut olla heinäpellolla palikkatyttönä. Olla heinänhaussa hevosella ja reellä. Kyllä se on ollut todellista elämää, kun omistit oman linkkuveitsen ja sait veistellä pajusta omia kepakkoja tai isäni tekemä nuolipyssy katajasta! Ukin pyörän tarakalla puojille. Istut viisi kilometriä yhteen suuntaan ilman istuinta tai kypärää. Tarakka oli kova ja jalat oli pidettävä harallaan, ettei jalat menneet puolien väliin. Kertaakaan ei kaaduttu. Nykyisin ei saisi tehdä mitään. Ymmärrän tämän ja hyväkin, kun turvallisuus on lisääntynyt. Voihan sitä hurjuuden tullessa takaisin, käydä vaikka benjihypyssä. Toisaalta se hurja aika on osaltani mennyttä ja tunnen olevani ihan seestynyt. Toki ystäväni ehdotti, voisinko lähteä hänen tyttöjensä kanssa huvipuistoon vuoristorataan. Ei tarvinnut kahdesti pyytää! 

Juvan lehti haettu. Liian paljon taas kuolinilmoituksia. On tullut annettua ajatuksia heille, jotka tunsin. Seuraan koirani ehtoopuolta. Se hakeutuu yöksikin sänkyni viereen. Pidämme silmäpeliä. Kun kokkailen, huomaan sen katselevan minua. Kun katson takaisin, koiran katse on toisaalle. Pian huomaan sen taas katsovan minua, mitä teen. Mitä rakas ajatteleekaan?Tämä pitkä sairasloma on ollut hyväksi eläimillenikin. Tiimalasissa aika alkaa loppumaan. Niin meille käy. Eläimillekin. Mutta nyt alkaa olla yön ekat tunnit. Tämä päivä on vaihtunut uuteen. Tiimalasissa eilinen hiekka on jo valunut ja otan komennon nukkumaan. Nyt.