Hyvät ja huonot uutiset

 Avasin silmäni ja päätin avata samantien Ilta-Sanomien sivuston. Kun ei tule paperisia versioita lehdistä, niin uskoo saavansa tarvittavan tietoiskun juuri täältä netin puolelta. No, tuleehan minulle kuitenkin Juvan lehti, josta voi seurata kunnassa syntyneet ja kuolleet. Ennen sanottiin, että ” sitä alkaa seuraamaan kuolinilmoituksia, kun tulee kyllin vanhaksi.” Ehkä olen ollut sitä vähän aina, tai toisekseen olen seurannut omia tilastojakin, onko asiakaslistoillani hävikkiä kampaamon suhteen. Nyt myös hoitajapuolelta käsin seuraan ja muistelen menneitä aikoja lämmöllä. Kunnanvaltuutettuna minua kiinnostaa myös paikkakunnalle muuttajat ja kova tahto saada pysymään heidät täällä meillä. 

Sivustolta hyppäsikin heti hyvät ja huonot uutiset silmilleni. Korona on Suomessa nostanut päätään sillä seurauksella, että maailman koronakartalla olemme värjäytynyt punaiseksi. Se on todella huonoa mainetta meille. Moni miettii meille Suomeen matkustamista, mutta en minäkään lähtisi maahan, joka esittäytyy kartalla riskinä koronatartunnalle. Jälleen kerran saa omat ajatuksetkin vetäytymään tänne maaseudulle. ”Ei ole tarvetta lähteä yhtään kuntaansa pidemmälle, tällä hetkellä.” 

Toinen, ” hyvät uutiset” olivat Veikkausvarojen leikkaamiset, jotka nyt kompensoidaan, eikä lähdetä tekemään kulttuurille, eikä etenkään nuorisotyölle vaikeimpia aikoja. Sitähän se tarkoittaisi juurikin nuorisolle. Kävinkin tutustumassa paikallisessa nuorisotoimipaikassa ja iloinen nähdessäni, kuinka hyvät puitteet heillä siellä on. Tästä Veikkausvarojen 4,5 miljoonan leikkauksesta oltiin todella huolissaan, kuinka nuorisotyö voisi jatkua hyvänä, kun koronakin on kurittanut toimintaa jo ihan suurelta määrin. Nuoret ovat etääntyneet toisistaan, ja kännykästä on tullut yhä tärkeämpi väline yhteyksien pitoon. ” Face to face” kohtaamiset luonnollisesti jännittävät enemmän. Entiseen palaaminen vie aikaa ja on tehtävä töitä sen eteen, että tilanne palautuu entiselleen…

Tämä viikko on kohdallani historiallinen, sillä olen kokoustanut ja käynyt tapaamisissa enemmän kuin koskaan ennen. Lopulta minusta on alkanut tuntua hyvälle nämä tapaamiset ja kokoukset. On tärkeää olla vaikuttamassa asioihin, jotka edesauttaisivat kaikkien hyvää oloa ja on syytä nähdä asioita toisten näkökulmasta, ei aina omasta. Joskus sitä toisaalta pysähtyy miettimään, miksi yleensä jätän itseni huomioitta, vaan olen superonnellinen, jos saan toiselle hyvän mielen ja asiat järjestymään. 

Maaseudulta väläytettiin karsittavan kansalaisopiston palveluja. Se oli vain ehdotus, mutta sai heti ”karvani”pystyyn! Oman  kyläni puolesta kerroin jo koulusta lähtien kaikki lakkautuneen, joten tämä olisi lähes viimeinen alasajo kylällämme, jos nämäkin kansalaiopistopalvelut häviäisivät. Uskaltaisin väittää, että kylältä ei oltaisi tulossa kirkonkylälle päin. Joskus minäkin saan suuni auki oikeassa paikassa oikeaan aikaan. 

Olen myös aktiivisesti etsinyt ratkaisuja perheiden ”turvaverkkoon”, joka omalta osaltaan pitäisi perheitä yhdessä, koska se on myös parisuhdehoitoa, päästä hetkeksi irrottautumaan harrastukseen ilman lapsia. Ennen tukena toimivat isovanhemmat ja ystävät, mutta monet perheet muuttavat uudelle paikkakunnalle, eikä tällaista palvelua meillä täällä Juvalla ole. Se on iso markkinoinnin paikka kylälle. Moni uskaltautuu muuttamaan tänne tietäessään, ettei jää pulaan lastensa kanssa, sillä kaikki me tarvitsemme niin omaa aikaa kuin parisuhdeaikaakin, mikäli sellainen on olemassa. 

Onnekseni jäin roikkumaan vielä MLL:n toimintaan, sillä kohta olen ” kasvanut” niistä piireistä ohi omien lasteni varttuessa. Saan vaikuttaa asioihin ja omalta osaltani koitan kantaa ”korteni kekoon” yhteistyössä toisten toimijoiden kanssa. MLL:n kokous on avoin 3.11 toimintatalolla klo 18, jonne kannattaa tulla näistä asioista kiinnostuneille kuulemaan ajankohtaisia asioita. Myös jäseneksi olisi hyvä liittyä, jotta Juvallakin MLL nousisi taas uuteen lentoon. Tämä on kuitenkin yhdistys, joka on juuri lapsiperheitä varten ja yhteistyö voi olla hyvinkin antoisaa, jos innokkuutta löytyy osallistuvista perheistä.

Lions Club Luonteri naisillakin oli kokous. En ennättänyt toisten naisten seurassa ”miesleijonien” kanssa syömään, sillä olin ollut jo aamusta perhehoitajan työssä, ajanut Sulkavalla kokouksessa ja hieman myöhästynyt Leijonanaisten kokouksesta! Oli siis ihanaa palata kylmähköön kotiin lämmittämään uuneja. Mitä lähemmäksi talvea tullaan, sitä enemmän uunin lämmitystä on.  Tähänkin ongelmaan on löytynyt ratkaisu. Voin tehdä perhehoitajan työtä myös kotoa käsin kuin etätyötä parhaimmillaan moni on tehnyt. Minä otan ikäihmisiä kotiini ja hoidan heitä täällä. Miten se vanha sanonta kuuluu” jos et mene vuoren luo, vuori tulee luoksesi.”Saan hautua tänne lumikinosten taakse joka toinen viikko, sillä tuli tieto, että aurauspalvelut muuttuvat ja uskon tilanteen hieman heikentyvän kohdallamme. Tulin jo katsoneeksi nelivetoautojakin. Sitten vaihdan viimeistään, kun jään omalla tiellä kinokseen kiinni!

Kävin edellisellä viikolla kotikäynnillä, ja sain kuulla, kuinka mummoja jo ”kypsyttää” neuloa villasukkia, kun ei ne kelpaa kellekään. Innostuin ottamaan pussillisen sukkia mukaan, eikä mennyt pitkäänkään, kun minulta kysyttiin,” neulonko sukkia?” En minä, mutta näppärät mummot niitä neulovat! Sain samantien kahdet sukat myydyksi ja pääsin tilittämään ensimmäiset eurot mummolle. Kyllä tuli hyvä mieli itsellekin, kun sain kauppoja aikaiseksi. Niinhän se menee, kun autat niin saat itsekin apua. Ainakin tähän asti näin hommat ovat toimineet. Omalta osaltani jatkan samaan malliin ja katselen avoimin silmin eteeni niinkuin minua on viisaasti neuvottu. Joskus kuitenkin sokea kanakin jyvän löytää, jos tähän sanontaan on uskominen…