Köyhiä ritareita

Tyttöjen syyslomaviikko alkoi ikävästi flunssalla. Vuoronperään tyttöjen ollessa  kipeänä, on tehnyt äidillekin haasteita  viedä tyttöjä mukanaan. Töitä on tehtävä elääkseen, joten oli keksittävä ratkaisut. Onneksi kuume ei vielä alkuviikosta vaivannut, joten kyläpaikka kaverin luota järjestyi hyvin. Pitkään odotettu uimahallikäyntikin uhkasi jälleen jäädä kuvioista pois. 

Mieleeni muistui vuosia sitten ollut talviloma, jolloin olin luvannut pikkutytöt viedä risteilylle. Nuorin sairastui kuumeeseen viime hetkellä, eikä ole uutta tilaisuutta tullut lähteä reissuun. Lisäksi korona on karistanut itseltäänkin lomatoiveet, eikä taitaisi rahaa olla humputteluun muutenkaan. Nyt uimahallikin oli liikaa yskäisille tytöilleni.

Kuten yleensä kyläillessäni, mukaani tarttuu jos mitäkin tavaraa tai elintarviketta, niin viedessäni Foreverin pakettia, sain traktorin pakoputken. Sellaista vehjettä en ennen ollut kuljettanutkaan, vaan kerta se olisi ensimmäinen.  Kylkeen tuli vielä pullapitko, josta päätimme  tyttöjen kanssa tehdä köyhiä ritareita. Minulla oli tyhjiä pulloja mukanani kauppaan ja kassalle mennessäni ostoksina kermaa ja hilloa, vanhaan malliin juttelin myyjälle samalla ojentaessani pullonpalautuskuittia ja kourallinen kolikoita kera hiuspinnien, että” ajateltiin tänään tehdä tyttöjen kanssa köyhiä ritareita.” Tytär oitis oikaisemaan, että ” eikun rikkaita ritareita”, joka sai minut ja myyjän hymyilemään. Ulkopuolisin silmin se olisi juurikin näyttänyt siltä, että köyhiä ritareita ollaan. Aikaisemmin en olekaan pohtinut, mistä tämä sanonta on saanut alkunsa, mutta muistan äitini jo tehneen näitä köyhiä, joten äidiltä tyttärelle tämäkin sanonta kulkee. 

Minulle oli kertynyt pieniä kolikoita pieni plastiikkapussillinen, joka voisi  näyttää ulkopuolisen nähden vaikka ryöstösaaliilta. Mietin, missä niistä ilkeäisi päästä eroon ja valitsimme tyttöjen kanssa kohteeksi Q Pointin. En muistakaan, milloin olisin viimeksi käynyt kiertelemässä rauhassa paikan tuotteita. Silmiini osui purjelaiva ja ajatuksissani hyppäsin laivaan seilaten pitkin Atlantin Valtamerta määränpäänä tuntematon. Kupla puhkesi tyttöjen rallatukseen hattarapurkeista, joihin kolikot voisi sijoittaa. Aluksi vastustelin, mutta ottaen huomioon syysloman ja siitä koituneen harmin syysflunssasta, hellyin tarjoamaan heille sellaiset. Olihan se ilo katsella sitä onnellisuuden määrää, joka niistä purkeista lähti..

Jälleen kerran päivät vilisevät silmissäni ja jos voisin, toivoisin lisätunteja vuorokauteen, ja ottaisin ilolla vastaan. Taivas on repeillyt vedestä useaan otteeseen. Onhan siinä hyvääkin, sillä Saimaan pinta on vajonnut jonkin verran kesästä. Olisi ollut hyvä repiä kaislikoita pois, vaan joka paikkaan en minäkään ennätä.

Selailin instagramia ja siellä edessäni katseli mies haikein silmin. Koska minä olen minä, laitoin viestiä” mistä moinen ilme johtui? Asia selvisikin nopeasti hänen olleen ihastunut naiseen, joka asui 7000 km päässä täältä. Tämähän kuulosti jo Jaakko Tepolta ” minulla on hyvät välit emännän kanssa. Ainakin 400 km. Kyllä ne on hyvät välit!” Mies kertoi olevan allapäin, sillä kahden kuukauden tiiviin tekstiviestittelyn jälkeen juuri tänään ei ollut kuulunut mitään. Kyllähän se jännän äärelle vetää, jos näin ovat asiat. Aloin itsekin fiilistelemään asiaa, jos olisi etäsuhde ja viesteissä toisen saisi ihan eri levelille kuin aikoinaan kirjeen tultua postissa. Olenhan senkin huomannut omasta tyttärestäni saada kirje pojalta postin välityksellä.  Muistelin aikaa, kun minullakin oli monta kirjekaveria ja kirjeitä tuli yksikin vuosi kirje per päivä. Sai siinä kirjoitella ja ostella tarroja ja kirjepaperia. Siihen aikaan oli Tiimari kauppa, jossa oli hyvät valinnanvarat. Ikävää sekin, kun kauppa lopetti toimintansa. Nykyisin paperia menee Nessuja vähemmän.

Tämän viikon kohokohta oli käydä katsomassa Mikkelin teatterissa Martti Suosalon tähdittämä Luolamies. Se kertoo naisen ja miehen välisistä eroista hyvinkin loistavasti, ja helposti voisin mennä katsomaan sen uudelleen. Niin hyvä se oli. Olen jokseenkin ollut nyt hajamielinen, ja ystäväporukassa aiheutin hilpeyttä kertomalla käyneeni suihkussa kuitenkaan pesemättä itseäni ennen teatteriin lähtöä. Oli otettava siis uusi suihku! Tai lähdin hakemaan puita ilman puukasseja, jotka minua eteisessä odottivat. Tämä siksi, että päässäni kulkee ”satayksi ajatusta”, joten tällaiset rutiinihommat meinaa tulla oikaistuksi huonolla menestyksellä. Kesärenkailla mentiin, vaan ilma oli lauhkea kuin lammas. Olen ollut onnekas saadessani niin monta hyvää ystävää. Se ei ole itsestään selvä asia. Ystävyyttä pitää hoitaa ja useasti huomaan harmittelevani sitä, kun ajankäyttö ei anna minulle riittävästi aikaa hoitaa tärkeitä ihmissuhteita. Sitä tulee helposti ikäväksi ihmiseksi tai voidaan tulkita välinpitämättömäksi, jälleen kerran tunnit eivät vuorokaudessa riitä, eikä aina jaksa olla puhelimessakaan. Ennen vanhaan emme olleet aina saatavilla, kiitos huonojen yhteyksien, ja näin ollen varmaan ihmissuhteisiin oltiin tyytyväisempiä. Yhteyksistä tulikin mieleeni, että kuukausi sitten kaatunut puu sähkölinjalleni, ei ole aiheuttanut sähköyhtiössä minkäänlaista vipinää. Soitin ja kerroin tarkan paikan, vaan ehkä linjojen pitäisi olla täysin poikki. Tällaiset ” linjoilla roikkujat” eivät ole ensisijaisia kohteita. 

Palatakseni vielä Luolamieheen, minua hymyilytti perhehoitajan roolissa laitettuani suihkun jälkeen sukkaa jalkaani, se repesi. Naurettiin, pitäisikö sukka parsia??! Miehet ovat metsästäjiä ja naiset keräilijöitä. Siinä missä naiset tekevät laajan referaatin illan tapahtumista, miehet tutustuvat toistensa työkaluihin, eikä heillä ole antaa kovinkaan suurta infoa illan tapahtumista. Kauppaan mennessään mies ostaa vain tarvitsemansa toisinkuin nainen, keräilijä, löytää hyllyjen välistä jos mitäkin tarpeellista artikkelia. Kuulunko minä kumpaan ryhmään? Sukan heitin kotona roskiin ja lopulta kaikki parittomat päätyivät pönttöuuniiin. Ehkä minä kuitenkin käyn shoppailemassa rikkinäisen sukan tilalle uuden parin sukkia. Näin oli Martti Suosalokin tehnyt puseron hajotessa, että uusi tilalle. Käytetään siis yksi kerrallaan loppuun….helppoa kuin heinänteko! Miehille…