Be Strong

 Katselin ikkunasta, kuinka talitintit hyppivät lampaan selässä etsien jotain syömistä. Olen viime ajat syöttänyt tinttejä leivänmurusilla ja harmitellut, kuinka pitäisi aloittaa taas jyvien osto. Tiukka rahapolitiikka saa miettimään, kuinka taivaanlinnut kestäisivät pakkasella hengissä ilman isompia ruokahankintoja..

Meillä Juvalla on jonoja. Perjantaina olen huomioinut jonon, jossa jaetaan ruokakasseja. Ajaessani kylää eteenpäin, on ollut OP:n jono, jossa asiakkaat odottelevat ulkona sisälle pääsyä, kukin vuorollaan. Eilen päätin kiireessä mennä ostamaan aloituspussin linnuille siemeniä, mutta pysähdyin Tokmannin ovella ihmeeseen. Hirmuinen jono!! Yksi kassa käytössä, eikä minulla olisi ollut kymmentä minuuttia aikaa odotella, sillä Koikkalassa oli oltava jo kahdenkymmenenviiden minuutin päästä. Painoin silti asiakaspalvelun hymynaamaa ja lähdin. Ystävällinen tuttavapariskunta tarjosi minulle omia jyviään ja sainkin niitä sitten pussillisen kampaamolle. 

Jonoista tuli mieleeni, että voisiko seurakunta järjestää meille jyväpussijonoja, jotta saataisiin syötettyä pikkutinttejämme. Voisikohan tehdä yhteistyötä jonkun tilallisen kanssa tai laittaa yhden pellon viljaksi, josta saataisiin ilmaiset ruuat linnuille. Kovin käy kukkaron päälle talvikausi, mutta murhe pikkutinttien pärjäämisestä painaa myös. Onhan niitä ilo katsellakin hyppimässä lintulaudalla niiden kantamatta suurempia murheita.  Ihmiskunta kantaa sitä huolta ja murhetta pikkulintuja enemmän..

Unohdin tietenkin jyväpussin kampaamolle. Veli oli käynyt kylässä viikolla ja kertoi, kuinka B Strong oli ollut tehokas vitamiinivalmiste muistille. Nyt muistaa kaiken sellaisenkin, mitä ei välttämättä haluaisikaan muistaa! Löysin vuoden vanhan B Strongin kaapista ja tuumasin, jos näitä syömällä muistaa vain tarvittavan. 

Innostuneena asiasta päätin lähteä apteekissa käymään. Oli ”älä osta mitään”- päivä. Oli kuitenkin ostettava kipulääkkeitä koiralle,  ruokaa ja polttoainetta. Apteekissa käydessään tulee kaikenlaisia muitakin oireita yllättäen mieleen ja jututin innokkaasti apteekin tätiä, löytyisikö hiivaan jotakin hyvää valmistetta, kun on tullut jo muutamat ” paukut” siihen ostettua, vaan aina se meinaa nostaa päätänsä. Asiantuntevaa neuvoa tuli, että verensokerit voivat olla syynä tai jos on käynyt uimahallissa. Myös pikkuhousunsuojat voivat aiheuttaa hiivavaivaa. Ahaa, siis kaikki tiet vievät Roomaan. Lähdettiin yhdessä tutkailemaan sopivaa valmistetta ja päädyttiin yhteen tablettiin, joka vaikuttaa kokonaisen viikon! No, mikäpä siinä, otetaan sellainen. Ja kerroin ajatukseni myös B Strong vitamiinivalmisteesta, että aion kokeilla sen ihmevaikutuksen. Jos en olisi enää vahingossa viemässä jaksohoidon lakanoita leivinuuniin, eikä mieleenikään tulisi laittaa puita pesukoneeseen! Huumorin silmin siis ajateltuna, en onnekseni ole vielä näin toiminut. Iloisena lähdin apteekista uusille kokeiluille. 

Samaisena päivänä, kun olin ajatellut lakanoita uuniin, olin yrittänyt keittää asiakkaalle kahvia. En muistanut laittaa suodatinta alle, jolloin kahvista ei tullut kahvia vain pelkkä vesi! Asiakas alkoi hieman olla epäileväinen, nukunko tarpeeksi. Se on kai niin, että kun olet viisi päivää viikosta skarppina kaksneljäseitsemän, niin ote herpaantuu hetkeksi ja tulee tehtyä ajattelemattomuuksia. Onneksi se on vain hetkellinen tila, mitä luultavammin. 

Kahvinkeitin hajosi tänään. Olin niin kuuluttanut asiaa, että vuosi sitten oli minulla todellinen Black Friday. Silloin tuli ostettua hieman enemmän, jääkaapista puhelimeen.Nyt en tarvitsisi  mitään. Tarkemmin ajatellen leivänpaahdin hajosi muutama kuukausi sitten ja nyt kahvinkeitin, juuri päivää myöhemmin, kun olisi saanut halvalla. Ei auta, kun lainata kampaamolta. Pitää kirjoitella minunkin joulupukille, lapset jo omat toiveensa kirjoittelivat.

Käytin tyttöjä uimahallissa. Uhmasin siis hiivaa. Edellisellä kerralla minulla oli istunto lastenaltaalla miehen kanssa, jota en kyllä mitenkään muistanut. Juttelin tuttavallisesti ja koitin kovasti päästä kärryille, kuka hän oli. Lopulta hänen perheensä nousi altaasta ja lähti, mies perään. Tiedustelin ystävältäni, osaisiko hän antamieni tietojeni mukaan kertoa, kenen kanssa olin puheissa ja löytyihän miehelle nimi! Ymmärrän kyllä, jos naisia ei tunnista uimahallissa, kun ollaan ilman meikkejä, mutta kyllä tämä mies ei ainakaan meikkaillut. Kunnon metsämies. Tällä kertaa istunto altaalla oli serkkupojan kanssa. Onneksi vielä sukulaiset tuntee.Tyttöjä välillä harmittaa, kun äiti jää suustansa kiinni. Uimahallin pukkarissa päätin olla ottamatta kontaktia. Huomasin kuitenkin naisen etsivän jotakin, ja oli pakottava tarve kysyä, oliko hän hukannut jotakin. Hän olikin venäläinen, eikä kommunikaatio tällä kertaa toiminut. Selvisin siis tällä kertaa helpolla. 

Olen lähiaikoina monta kertaa törmännyt avoimuuteeni ihan positiivisessa mielessä. Kaupan kassalla käännyin taakseni ja katselin nuorta, jonka kuvittelin tyttöjeni kaveriksi. Kysyin sitten reippaasti, tunnetaanko me? No ei tunnettu, koska hän oli saanut Minimanista töitä ja näin ollen vasta muuttanut paikkakunnalle. Toivotin tervetulleeksi ja annoin hänen mennä ohitseni kassalle. Minullahan ei koskaan ollut oikeasti kiire. Oli ilo törmätä uusiin kyläläisiin ja toivoa, että viihtyvät täällä. Toinen tapaus oli vanha mies, joka maitohyllyllä kyseli minulta, mistä wc paperit löytyisivät. Opastin hyllylle ja kerroin itsekin juuri viikolla ostaneeni samaa artikkelia. Katselin hinnankin halvimman mukaan ja vanhus oli erikiitollinen minulle avusta. Päivän hyvätyö tuo niin hyvälle tuulelle, että sitä on vaikea sanoin kuvata. 

Jaksohoitoviikko alkanut mukavissa merkeissä. Ollaan ulkoiltu lampaiden kanssa ja laulettu joululauluja karaokena. Laskettu leikkiä ja naurettu. Otettu pienet ruuan peräjäiset ja oltu vaan. Kyllä on kohta päivä pulkassa ja voi ummistaa silmänsä levollisin mielin, jälleen kerran…