Kruuna vai klaava

 Kruuna vai klaava. Sää muuttui vahvasti viime viikosta ja lumi alkoi painamaan kolassa. Se nyt vielä mitään, mutta heräsin puheensorinaan ja ymmärsin heti, mistä oli kysymys. Ei sähköjä! Kiittelin itsekseni sitä, ettei kaatumisia ollut pimeässä sattunut ja kaikki siltä osin oli hyvin. Rauhoittelin mummot ja lähdin samantien sytyttelemään kynttilöitä ja uuneja. Aamupalaksi oli valmista puolukkapuuroa leivällä ja kaakaolla. Joku vitsaili, että ”Anne taitaa säästää sähkössä. On siis nuuka, kun ei laita valoja päälle!” Tällä kertaa tilanne oli päällä, eikä tullut vettäkään. Onneksemme aamupalan jälkeen mikro kilahti ja arvasin sähkön tulleen takaisin.

Muistuu mieleeni useampiakin sähkökatkoksia joulun aikaan. Yhtenä vuonna sain syntymäpäivänäni kynttiläillallisen ihan vain sähkökatkon vuoksi. Lasten kanssa oli mukavaa pelata vaikkapa lautapeliä, eikä kukaan keskittynyt näppäilemään puhelinta. Pitkitinkin lapsille sähkökatkon tunnelmaa huomatessani itse, että sähköt olivat palailleet. Laitoin pyykkikoneen päälle, mutta muutoin kuljin otsalamppu päässä ja kynttilät pöydillä, etteikö sähköä vielä ollut. Vahinko sattui, kun tyttö kokeili saada hanasta vettä ja sieltä tulikin yllättäen. Heti kokeilemaan valokatkaisijaa ja äiti paljastuikin huijariksi. Noh, on tässä puolensakin. Säästää  sähkökuluissa ja leivinuunissa pystyy ruokaa laittamaan. Enemmän jää aikaa yhdessäololle ja turhat työt jäävät pois. Sitähän se on. Elämän valintaa. Ei sitä pitkään ihminen pysty sähköttä elämään. Pakastimet sulaa, eläimille on saatava vettä ja pienet paheet jäävät saamatta kuten kahvi. Itse olen itseni kouluttanut riippumattomaksi mistään. Pitää olla luonteenlujuutta kestää kuin sotamies rintamalla. Pienestä ei valiteta tai yritetään pyrkiä siihen. 

Palaan vielä edelliseen viikonloppuun. Home care kutsut tulossa ja niin oli tulossa myös sähkömies ja heinämies! Mietin, kuinka ehtisin leipoa kutsuille ja illalla oli leivottava seuraavan päivän Kaarihallin myyjäisiin. Olin lupautunut kahvioon ja pikkuhiljaa alkoi tuntumaan siltä, olinko sittenkin  haukannut liian ison palan kakkua! Olisi nukuttanut, mutta tiesin sähkömiehen tulevan aamusta. Onneksi soitti, sillä vastasin hänelle sängystä. Eikun ylös ja rutiinihommiin. 

Todellakin oli termostaatit hajonneet lattialämmityksestä ja näppärä mies sai ne vaihdettua uuteen. En ollut aikaisemmin häntä tuntenutkaan ja olin niin iloinen saadessani erittäin ammattitaitoisen pitkän linjan miehen sähköhommiin. Valaisimet menivät paikoilleen. WC, joka oli ollut neljä vuotta pois käytöstä, olikin nyt käyttökelpoinen ! Heinämies puolestaan  pyörähti peräkärryineen pihalle. Juoksin ulos auttamaan häntä vetämällä isoja liimasäkkejä navetalle. Elämäni ei ole koskaan ollut pitkästyttävää tai tasapaksua. Nytkin oli sellainen trafiikki, että ohjat piti pitää käsissä, jotta aikataulu kestäisi edes jotenkin. Lampaat iloitsivat kanssani laatuheinistä, jotka tämä mies itse heittää kesällä seipäälle ja korjaa ne  pois. Sitten irtoheinät eivät kelpaa kenellekään yleisesti ottaen. Kyllä kelpaa minulle, ja tärkeintä, lampaille.

Keittelin sähkömiehelle kahvit. En ollut itsekään ehtinyt aamupalaa syömään kello  yhteentoista mennessä. Miesten lähdettyä, päätin kuitenkin mataloittaa työskentelyäni ottamalla valmiit kahvileivät pakkasesta. Tortut päätin tehdä. Oli eläinhuushollissa kuitenkin vielä imuroitava ja kannettava jälleen yksi lipasto saraniin kissan pissiessä vanerilevy pilalle. Sota kissojen kanssa ei tunnu helpottavan. Yksi aamu tytön toppahousut olivat uunin päällä. Heitin ne sieltä tytölle ja hän ihmettelemään, olenko pessyt ne, kun ovat märät! Kissa kurjimus oli käynyt uunin päällä pissillä ! Missään ei olla enää turvassa! Nykyisin keittiön ovikin on lukittava yöksi. Kissat joutuivat pesuhuoneeseen kurinpalautukseen päiväksi. Josko oppisivat käyttäytymään. Vanha sanonta. ” ei vanha koira uusille tavoille opi..eikä tunnu oppivan kissatkaan!”

Pääsin suihkuun puoli tuntia ennen kutsuja. Alkoi olla jännittävät paikat, tuleeko kutsuille kukaan etuajassa.Ei tullut. Ensimmäinen naapuristoon kuuluva katseli oven ikkunasta tasan kello kolme. Kutsujen esittelijäkään ei ollut tullut vielä paikalle. Tortut odottivat uuniin menoa. Sain toisesta naapurista apua keittiöön ja laitoin glögit tulille. Joku ihmetteli, miksei yksi lupautuneista ollut tullut paikalle. Nolona kerroin, että olin unohtanut pyytää kutsuille, vaikka kalenteriin olin kirjoittanut. Naapuri oli kyllä pyytänyt, mutta onhan se emännän virka pyytää vieraansa. Soittamalla asia järjestyi ja pian me olimmekin kasassa; minä ja neljä muuta.  Glögi riitti nippa nappa, kun otin itselleni vain pieneen mukiin. Keittiössä kahvi oli valmiina. Totesin kuin muistisairaille, että ”tutustukaa toisiinne ihan rauhassa ennen esittelyä”.Tosiasiassa  kaikkihan olivat tuttuja keskenään!  Naureskelin myös, että pyysin heidät tänne kotiani lämmittämään, mutta lämpötila olikin heittänyt häränpyllyä, eikä ollut pakkasesta enää mitään tietoa. Hyvin lämmitetty leivinuuni huokui nyt kuumuuttaan keittiössä. Johtuen väsymyksestäni kevensin kutsuja heittämällä vitsiä väliin. ” Olin ajatellutkin pitää kutsut näin joulun alla. Mitä tulee nyt siivousliinoihin, jokainen voi ottaa oman paikkansa ja pyyhkiä seinälistat..” Menin tilaamaan pyykinpesupulveria naapurin kanssa puoliksi. Kaappiin katsoessani minulta löytyi samanlainen käyttämätön. Arvatenkin, en ole pulverilla  tottunut pesemään pyykkiä. Kyselin kanssaihmisiltä,” mihin reikään jauhe laitettaisiin, kun itse olen tottunut palloihin..”

Hyvät oli kutsut. Lapsetkin viihtyivät toistensa seurassa, sillä olin pyytänyt esittelijää ottamaan omansa mukaan. Eläimet toivat omat haasteensa vieraiden lasten pelätessä niitä. Siedätyshoitoa, ajattelin. Kun ovi sulkeutui, oli jaksettava taas aloittaa kuin alusta. Puolukkapiirakkapellinen. Olin unohtanut ostaa sokeria ja kardemummaa. Yhteen peltiin riitti, joten sen toteutin. Tytöt halusivat pelata Monopolia, joten pakko oli jaksaa sitäkin. Sitä on ratkettava moneksi, jos lähtee miellyttämisen tielle. Ehkä seuraavan kerran osaan kieltäytyä, ellen halua asettaa itseäni jälleen äärirajoille. 

Viikko oli todella kiireinen, todella kylmä ja väsyttävä, mutta muistoihin jää tapahtumarikkaana ja kiitollisella mielellä auttajista ja ystävistä, joita ympärillä on.