Neljäkymmentäviisi vuotta

 ”Mikä sen onnellisempaa tässä ikääntymisessä, kun on molemmilla puolilla tyttöset ja toinen kokeilee yölläkin hiuksista, että äiti on tallessa..”

Koetan saada silmiäni auki. Puhelimen ruutuun katsominen on haasteellista kuin kaihi olisi yön aikana pesiytynyt molempiin linsseihin. Heikolta näyttää. Räpyttelen ja samalla tunnen oikeassa lonkassa ” pakottanisen” tunnetta. Niin sitä ennen ilmaistiin asioita ” lonkkaa pakottaa!” . Jaa, onko nämä niitä ikääntymisen vahvoja merkkejä? Tarkalleen ottaen vanhenen tänään päiväkahviaikaan eli klo 14.20. En siis vielä ole tuota virstanpylvästä ylittänyt. 

Näin monenlaisia unia. Yhdessä unessa olin uima-altaalla ja minulle oli annettu sinne köydestä pätkäisty hyppynaru, että tekee hyvää voimistella sillä. Ehkä lonkan kipuilu on saanut unetkin sen suuntaiseksi, että venyteltävä olisi. Tässä on jäänyt kaikki voinistelut väliin. On tullut ” punttisalia” harrastettua enemmän; puukassia ulos ja sisään ! Oliko se kolmas vuosi tätä kuntoilua yksin täällä maaseudulla. Tänä vuonna myös miehet ovat ” heräilleet”  ja useampi onkin ihmetellyt,” miksei sinulla ole miestä ?” Kyllähän sitä sopiikin ihmetellä näin korona aikaan ja sitten niitä vaatimuksia, mitä minulla on. Näin syntymäpäivänä ja taas vuoden vanhempana ja lähempänä kuolemaa kai toivoisi jonkun rinnalleen. Mutta. Kovin moni ei ole valmis tänne muuttamaan, saati hyväksyä elämäni eläimineni ja lapsineni.Olen kuitenkin tyytyväinen elooni täällä, missä saa vapaasti hengittää ja olla oma itsensä. Se on riittänyt minulle. 

Tytöt halusivat järjestää minulle syntymäpäiväyllätyksen ja ovelta tuli innostuneen näköinen tyttö tarjotin kädessä, josta löytyi vissyä, saaristolaisleipää ja täytekakkupala. Päivä lähti mukavasti käyntiin ja unohtui lonkan kolottelut. Ystäväni soitti väliin ja onnitteli, lupasi tulla käymään kampaamolla kahvilla. Toinen ystäväni soitteli, että olin varmaan väärään ryhmään jakanut sellaista, mikä ei sinne kuulu. Asian piti olla salainen ja minä onnistun heti mokailemaan ennenkuin sängystä ehdin nousemaan!! Onnekseni ”omistan” mahtavat, huolehtivat ystävät, ja asia korjautui pikaisesti. 

Pääsin ulkohommiin, kun tuli puhelu, että kampaamon vesikiertolämmitys pitää outoa ääntä ja minun olisi kolmen vartin päästä oltava siellä. Soitin veljelleni ja hänkin tietenkin jouluaatonaattona kiireinen. Ei auttanut kuin lämmittää sähköllä. 

Taas oli rakettina lähdettävä kampaamolle Siiskosen täytekakku kainalossa, sun muuta ruokaa henkensä pitimiksi. Otettiin tyttöjen kanssa koira mukaan, sillä tänään olisi enemmän koiraystävävällisiä asiakkaita. Ei paljoa myöhästytty ja saatiin värin vaikutusaikakin natsaamaan, sillä ystäväni tuli kuin nakutettu kahvipöytään. Kaiuttimesta joulumusiikkia ja tunnelma kattoon! Naapuri aina hokee” elämä on yhtä juhlaa!” Nyt voisin yhtyä häneen, sillä päivä kampaamolla ja syntymäpäivä menivät ihanasti kahvitellen asiakkaiden kanssa. Viimeisin asiakas ihmetteli, ”miten minulla on täällä populaa?”No, kerrankos sitä täyttää neljäkymmentäviisi. Harvoin kenelläkään on aikaa istua joulunaikaan luonani kahvilla syntymäpäivänäni, mutta kampaajakäynnillä oikeastaan joutuu, jos oli aika varattu sille päivälle. 

Veli teki päivästäni edelleen hyvän saapumalla kiireistään huolimatta ja napauttamalla jotakin tiettyä kohtaa vesikiertojärjestelmässä, hommat alkoivat taas toimia ja vesi kiertämään. On minulla ammattitaitoinen ja hyvä veli. Putket suorastaan säikähtävät ja alkavat toimimaan. Tosin huonot uutiset olivat, että moottori alkaa tulla tiensä päähän, eikä ihmekään.Palvellut minua jo 25 vuotta. Siinäkin on jo syytä juhlaan… niinkuin me ihmisetkin. Ei olla koneita. Neljäkymmentäviisi vuotta ilman huoltoa olisi koneelle jo katastrofi. Kyllä sitä pitää vähän huolehtia itsestään, ettei paikat pääsisi rapistumaan. Milloinkohan sen ensimmäisen tekonivelen saa? Nyt on ranne avattu. Siitä ne vaivat lähtevät vierimään lumipallon lailla. Tai toivotaan, että ei. 

Odotin viimeistä asiakasta, kunnes huomasin, että hän oli lähettänytkin viestin jo aamulla esteestään. Olin oikeastaan iloinen ajan peruuntumisesta, sillä kello oli jo 17 ja kotona odotti jouluvalmistelut. Älykello näytti voimavaraksi täyttä nollaa ja se kyllä piti paikkansa. Ei minkäänlaista voimaa tehdä enää mitään. Tätini soitti ja onnitteli merkkipäivästä. Kertoi, kuinka isäni oli etelä-Suomesta ajanut tänne joulunaikaan, kun puoliso oli laitoksella. Olisi ollut muuten yksin jouluaaton. Aikoinaan vanhempani menivät kihloihin syntymäpäivänäni. Vuosi oli vain 1962 eli paljon aiemmin kuin syntymäni. 

Kotona urakoin lumen kanssa. Sitä vain heijaili lisää. Kyllä joulu tuntuu enemmän joululta, kun on lunta. Tytöt halusivat saunaan ja käytiin siellä  kunnolla kylpemässä. Saunasta on tullut paikka, jossa on aikaa jutustella. On hienoa, että meillä on tällainen pyhä paikka, jossa asiat selviävät. 

Kroppa huusi sänkyä, ja kuuntelin sitä kiltisti. Olimme jo klo yhdeksän jälkeen nukkumassa odottaen huomista vuoden tärkeintä ja jännittävintä päivää, jouluaattoa !!!