Olisiko mennyt kolahommiksi?

Varhainen aamu alkoi kuulostelemalla, mitä vessassa tapahtuu. Löysin märän maton laidan ja syytinkin siitä taas kissaani. Edellisenä yönä alakerran vessan matto oli kissan tekosia. Uhkasin laittaa kaikki kissat seuraavaksi yöksi pihalle, mutta en kuitenkaan raatsinut. Vein maton koneeseen pyörimään, samantien laitoin leivinuunin tulille ja menin siivoamaan vessaa. Lavuaarin kaapin alunen oli enemmän märkä.Selvisi, että putki vuoti, hajulukosta. Soitin nimittäin LVI- veljelleni ja hän antoi taas pätevät ohjeet kiristää hajulukkoa lavuaarista vaikka saksien kärkien avulla. Tämä toimi, ei valunut enää. 

Ulko-oven avattuani näky oli luminen. Kyllä oli Pekka Pouta ollut oikeassa ja hänen ennustukseensa luottaen olin peitellyt autoni pressulla, jottei tarvinnut kaikkia lumia harjailla pois. Ennen lumitöitä syötiin kuitenkin perinteinen kaurapuuro, nyt teetä, sillä kahvinkeittimeni alkoi höyrytä eilen liikaa.

Olin aloittanut eilen rautakuurin löydettyäni tyttöni puoli vuotta menneet rautavalmisteet. Paketti oli hyvin yhdennäköinen koiran kipulääkkeiden kanssa ja pitelin jo koiran tablettia kädessäni, että otan sen vesilasin kanssa, mutta tuli olo, että kannattaa tarkistaa vielä, oliko se rautaa. Ei ollut. Mietin, söinkö eilen kuitenkin vahingossa koiran kipulääkkeen raudan sijaan. Eipä se lonkkiini auttanut, painokilot eivät vastanneet sopivaa vahvuutta. Nauroin mummoille, että onnekseni en teitä alkanut pahasti haukkumaan otettuani koiran lääkettä. Tänään se oli täpärällä. Siis HaiProon paikka eli läheltä piti tilanne. Hyvähän se, jos lähihoitaja sekoilee vain omien lääkkeidensä kanssa. Rautavalmiste oli purutabletti. Muisti on kuitenkin hyvä, sillä olen joka ilta muistanut ottaa B vitamiinivalmisteen. Nyt jännittyneenä odottelen, tapahtuuko muutoksia..

Illalla selasin netistä kahvinkeittimiä. Kyllä on maailma mennyt eteenpäin niissäkin. Oikeastaan tuli valinnan vaikeus päättää ja toisaalta ei yhtään. Moccamasteritkin maksavat puolitoista sataa euroa vähimmillään ja erikoiset melkein tuhat euroa. Kuka sijoittaisi niin paljon rahaa saadakseen kupillisen kahvia? Kyllä pitää olla luksusta, joka päivä. Melkein menin lankaan ja olin tilaamassa amerikkalaista keksintöä, jossa saa itselle vain yhden mukillisen kahvia tai parhaimmillaan 12 kuppia pannuun. Kohtuuhintainen ja säästävä, ei suodatinpusseja.Siis ekologinen. Ei niitä pusseja muista aina ostaakaan. Tulee mieleeni, kun ex-appikokelas tuli kylään, enkä löytänyt suodatinpusseja. Oli taiteltava suodatinpussi talouspaperista. Hänen lähdettyään pussit löytyivät. Liekö ollut jännitystä silloin….Lopulta järki sai otteen ja päätin nukkua yön yli. Kuulemma niin pitäisi aina tehdä isommissakin päätöksissä. Ajatus oli hyvä, sillä tuttuni oli lukenut blogini ja sain häneltä ylimääräisen keittimen. Sillä selviää pahimman yli ja jaksohoidossa saatiin taas keitellä päiväkahvit. Vaikka en olekaan kahvikissa, niin nyt tuli juotua kolmatta mukillista kahvia. Liekö vaikuttanut pirteään oloon iltaan asti, sillä olin melkein uupunut aamulla kolattuani pihaa. Työntänyt siis lumia talon kivijalkaan huomaten, että keittiössä alkoi lämpötila nousemaan ja jaksolaisten posket punoittamaan! Meillähän ei palella. 

Melkein lohduton näky tämä lumen tulo. Tällaisella ilmalla on turhaa kuvitella lähteä rollaattorin kanssa ulos. Oli mukavampi laulaa karaokena joululauluja ja käydä saunassa. Sauna on parhaimpia suomalaisia keksintöjä. Lauteilla on ennenkin tehty isoja päätöksiä ja olo on todella freesi kunnon löylyjen jälkeen. Olen löytänyt saunan elämääni uudestaan pari vuotta sitten. Kiukaaseen voisikin panostaa kahvinkeitintä enemmän…

Uusi aamu ja samat kujeet. Lumikolaa työntämään. Soitin samalla ystävälleni ja hänellä oli samat kuviot omalla pihallaan. Se ero, että hän piti luuria korvalla samalla kolaten lunta. Vaatii aika paljon tehdä niin. Minulla on sentään korvanapit, eivätkä ne toimi kuin puolittain, mutta riittävät minulle. Kuntosalihommaa tämä. Aina saa paitansa märäksi, mutta periksi ei anneta. Toisin kuin iltapukuni yrittäjägaalan jälkeen, kun muutuin taas tuhkimoksi illan jälkeen ja päätin mennä puuliiteriin samantien puita hakemaan. Hyppäsin iltapuku päällä puupinon päälle, mutta hyppy alas ei mennytkään suunnitellusti vaan kaaduin selälleni kasan päälle! Mekossa oli sopivasti halkio, joten hyvin antoi periksi ja lopulta vain nauratti, jos joku olisi tämän tuhkimon nähnyt hyppelemässä liiterissä. Itsemurhakanditaatti numero yksi! 

” Ei ollut sinun luo hiiren hyppyäkään”, oli omaisen sanoma minulle, kun tuli käymään. Onneksi toisilla on autossa korkeampi maavara. Edelleen mietteissä maastoauto itselle. Jos talvesta tulee luminen, olisi se lohduttavampaa lähteä liikenteeseen autolla, jolla varmasti pääset perille. Kokemuksen rintaäänellä voin kertoa ajaneeni peltoaukealla umpihankeen kuvitellessani, että tahdonvoimallani menen läpi mistä vain… minä olisin kyllä mennyt, mutta autoni oli erimieltä ja ystävällinen traktorimies kävi sitten vetämässä minut ja autoni penkasta pois. Siitä opin, ettei farmarilla kannata revitellä, ainakaan umpihankeen.

Toinen päivä joulukuuta kääntynyt kalenteriin. En raatsinut ostaa itselle joulukalenteria, vaikka kovasti olisi mieli tehnyt. Oikeastaan olen availlut henkisesti niitä kalenterin luukkuja kolmenasatanakuutenakymmenentenäviitenä päivänä vuodessa ja odottanut Kinder yllätystä. Nyt alkaa olla vuosi lopussa, jos jouluksi jonkin yllätyksen saisi. Viime vuonna tytöt ostivat Fazerin sinisen levyn lahjaksi. Tuleeko tänä vuonna Marabou? Ehkä se Kinder on kuitenkin paras. Jään odottelemaan…Kun aamuun päästään, otan jälleen kolan käteen, sillä pitihän sitä kalorien polttoa jättää tulevillekin päiville. Laiska se, joka ei lumitöitä tee. Ja laiska se, joka töitänsä luettelee….Näin se sanonta kuuluu.