Siinä meni aatot

 Minä olen tämän vuoden alun aloittanut munalla, paistetulla sellaisella. Kävi niin, että päätin vuoden ensimmäisenä päivänä pakottaa itseni puntariin ja niinhän siinä kävi, että rajat oli rikottu. Jos rajoistaan ei pidä kiinni, huomaa kesän alussa, ettei mahtuisikaan entisiin vaatteisiin. Ja minä tyttö en vaatteita joka kesä ostele. Entisillä on mentävä ennenkuin päältä putoavat. Raamatussakin annetaan ymmärtää, että köyhä antaa päältänsä viimeisenkin vaatekappaleen. Se on hyvä ohjenuora se.

Siispä toimeen. Aamutankkaukset vettä ja luomuomenamehua. Koiran kanssa umpihankeen jäälle kuluttamaan ja ihailemaan luontoa. Sisälle ja munakasta alas. Kyllä oli kevytaamiainen. Odotellessani koronan tuloksia intouduin saksimaan kuusen alasti ja kuusenoksista sainkin ulkorappusten eteen hienon ”maton”. Tämä on sitä kierrätystä ja uusiokäyttöä parhaimmillaan. Jos lampaat innostuvat ”maton” syömään, voin oksat polttaa vielä leivinuunissa pois. Ai että !!

Koronatulos tuli negatiivisena. Tytön luokalla oli ollut yksi positiivinen tyttö, joten joulusta oli sopivasti aikaa käydä varmistamassa, ettei pieni nuha ollut koronaa. Toki osaan tuntea vaikka mitä muitakin oireita.Ihminen kun  alkaa kuvittelemaan itselleen jonkin taudin, niin on vähintään kuolemaa siinä tekemässä taudin kanssa. Luultavasti olen vain väsynyt. Nyt oli hyvä hetki levätä uudenvuodenaattona.Kyllä pakotin itseäni makaamaan sohvalla, oikein suurkulutusta aatonpäivälle. Horrostilassa ylitin vuoden vaihtumisen, jonka jälkeen oli hyvä hipsiä omaan turvalliseen sänkyyn. 

Jouluaattona marisin, että nyt on äitin viiimeinen joulu, jos ei apuja saa. Kun on tehtävä kaikki yksin, niin kyllä siinä ihminenkin väsyy. Ja kaikki odottavat muistamisia ja pitäisi olla jatkuvasti puhelin kourassa vastailemassa, ettei kukaan pahoittaisi mieltänsä. Jouluaattoaamuna tunsin itseni oikein Inkeri Ankeiseksi, Putous ohjelman hahmo, joka osaa olla ankea tyyppi! Jälkeen päin mietin, osuiko tälle päivälle naisten pms oireita ja kyllähän siinä näin kävi. Uusi vuosi ja uudet vuodot! Ilmankos olin kuin ” perseeseen ammuttu karhu”, näinhän sanonta kuuluu. Onneksi iltaa myöten mielen tila selkeni, mutta pakkasen ollessa kovempi, päätin, että en kyllä haudoille lähde! Nyt laitetaan perinteet uusiksi. Jääköön Tapaninpäivään se haudoilla käynti.

Ei syöty perinteisestikään. Tytöt tykkäävät laatikoita enemmän kanasta, joten mitä sitä tarjoamaan sellaista, mikä lautaselle jää. Kanan koipipaloja paperissa; hyvää oli. Olin toki itseäni varten hommannut perinteiset, mutta lämmitin ne erikseen itseäni varten. 

Pukki ei tullut, mutta säkki oli jätetty terassille. Sanoin jo aiemmin tytöille, että joulupukki on varmasti koronassa ja makaa sairaalassa. Kun joutuu altistumaan niin monessa kodissa, niin tänne korpeen asti se ei ennätä. Oli kuulemma tekosyy, ettei lahjoja tulisi. Kyllä tuli niin paljon lahjoja, ettei tänä jouluna tarvinnut itkeä. Viime joulu meni itkun merkeissä…Löysinpä vielä uudenvuoden puolella yhden lahjan, joka oli kaapin päälle jäänyt. On vieläkin jotain annettavaa. Itseasiassa en ehtinyt mukaan lahjojen aukomiseen, koska olin yhden lahjan unohtanut paketoida, ja siinä laittaessani lahjaa pakettiin, oli lahjat jo avattu. Jäi siis epäselväksi, mikä lahja oli tullut keneltäkin kummilta. Pääasia tässä oli kuitenkin lasten tyytyväisyys. Minäkin sain lahjan vanhemmilta tytöiltä, puhelimen kuoret. Se tuli tarpeeseen ja paras lahja minulle se, ettei tarvinnut yksin jouluaattoa vietellä.

Tänä vuonna on taas vuoroni olla yksin aattona. Uudenvuoden lupauksia en tee, koska ne on tehty rikottavaksi. Toivon kuitenkin, että seuraavana jouluna minulla olisi täällä mies. Ei tarvitse olla paketoituna. Edellisen joulun vietin sinkkuna naisen kanssa, nyt oli lapset. Olisiko se paljoa pyydetty, jos nyt olisi vihdoin miespuolinen.Toki, naapurini vitsaili, että jos et löydä miestä, niin siirry naisiin! Tämä on todellista huumoria ja mietinkin, mitä tämä KD valtuutetun elämä onkaan. Kun olen humoristinen ihminen, mietin aina rajoja, kun olen KD. Ystäväni nauroi minun olevan KomeDienne tai KomeDianne! Mutta elämä on nykyisin avoimempaa, eikä saisi syyllistää ketään. Tänä aikana vaan syyllisyyden tunteet vaivaavat kaikkia jo koronan takia. 

Jos mitä toivoisin, niin edelleen kaikille hyvää ja menestystä omilla valitsemillaan teillä. Ehkä ne polut on meille jo ennalta määrätty tallattavaksi ja meidän tulee kunnioittaa toinen toistamme niitä astellessa. Ei tulla sotkemaan toistemme polkuja. Jokaisella se oma reppu selässä.

Oikein Hyvää Alkanutta Vuotta 2022!

.