Talven ihmemaa

 Maanantaiaamu koitti ja oli määrä kokoontua tänään toimistolle. Ei ollut väärin jäädä etänä kotiinkaan, mutta päivä sisälsi yhden palaverin ”face to face.” Edellisiltana tyttöjä viedessä isällensä, törmäsin tähän talven ja pakkasen  aiheuttamaan jarrujen jäätymiseen autossa. Olin luvannut käydä Juvalle mentäessä kotikäynnillä hiustenleikkauksen merkeissä, ja tässä sitä nyt istuimme tyttöjen kanssa autossa ja oikea takapyörä jumissa! 

Muistui mieleeni vuoden takainen kotikäyntini Koikkalan kylällä, lähellä kampaamoani. Pakkasta oli ja sopivasti lunta, joka sai takapyörän jäätymään. Olisi ollut kiirus ottamaan vastaan uutta asiakasta, mutta minkäs teet, kun pyörä ei pyöri. Lähdin hitaasti ajelemaan, sillä en halunnut vaivata kotikäynnin vanhempaa pariskuntaa. Soitin tutulleni kylälle, pääsisikö hän apuun, kun minulla ei ollut mitään kättä pidempää työkaluna.Avulias ystäväni lähti heti matkaan ja poimi samalla parturiasiakkaan kampaamon edestä kyytiin. Jarrut olivat senverran jäässä, että tarvittiin tosissaan lyöntejä jarrukenkiin. Minä ihmettelin auton vieressä uurastavia miehiä ja kuinka ollakaan, jarrut irtosivat ja auto alkoikin  vieriä loivaa alamäkeä! Siinä piti olla nopea, että pääsi hyppäämään liikkuvan auton kyytiin ja laittaa käsijarru päälle. Silloin päätin ostaa itselleni kuminuijan autoon ja löysin suutarin vanhan rautaisen kenkälestin, jolla saa täsmästi naputeltua jarruja irti. Näin on joutunut tekemään monesti, sillä kyläteitä ajellessa lumi jää renkaisiin ja pakkasella jäätää nopeasti jarrut paikalleen. Eipä ole korjautunut ongelma auton merkkiä vaihtamalla! 

Talvi tuo omat haasteensa. Kyllä eivät etelässä tiedä, kuinka pääsevät ehkä helpommalla elämässä, vaikka onhan ne haasteensa heilläkin kovilla helteillä ja laajoilla maastopaloilla. Talvi on haasteellisempaa maaseudulla, tosin paljon lumen kanssa ollaan ihmeissään myös kaupungeissa. Minne aurata suuret lumimassat pois parkkialueilta. Mieltäni lämmitti suuresti, kun paikallinen traktorimies linkosi tien lisäksi pihani leventäen sitä huomattavasti. Itse en olisi kolan kanssa sitä kyennyt tekemään. Mahtavaa olisi omistaa tuollaisia järeitä koneita, jolla ei talvella pulaan jää. Toisaalta pitäisi osata myös käyttää niitä…

Avaan jälleen kerran ulko-oven viedäkseni koiran iltalenkille. Kolmas kerta tänään putsatessani rappusia lumesta. Aamulla oli haastetta saada harjatuksi auto menokuntoon. Hevonenkin olisi ollut helpompi harjata. Starttasin auton kylmänä käyntiin ja puhallukset täysille. Eiköhän se siitä sula kolmessa vartissa, ajattelin... Himmeän otsavalon  kajossa nostelen jalkojani liian suurilla turvakengillä, jotka olin naapuriltani saanut. Eteenpäin umpihankeen tai oikeastaan tietä pitkin, johon on ehtinyt sataa neljän sentin lumikerros. Seuraan koiran jälkiä, jotka tiellä kiemurtelevat. Yhtäkkiä koira juoksee pimeästä eteeni herättäen minut ajatuksistani. Tällä kertaa en kuunnellut korvanapeilta musiikkia vaan omia ajatuksiani. 

Lähiviikkoina on tapahtunut niin paljon, että ranskalaiset viivat ovat hyvä keksintö selkiyttämään asioita. Tämä talvi taitaa mennä vuoristoradassa pakkasen ja lumen kanssa. Tällä hetkellä sataa ja sataa. Jos voimat riittää, on tartuttava kolaan. Mutta jos vointi onkin huonompi, niin tekemättömät työt kyllä löytää edestään. Niin se on joka asiassa.  Onneksi talvea on jäljellä kaksi kokonaista kuukautta. Positiivisesti pilkottuna 10 viikkoa. Eli kymmenen maanantaita ja viikonloppua. Kyllä tämän taas jaksaa. Iso kakku on vain pilkottava pienemmiksi paloiksi, niin sitä jaksaa taas paremmin..Lopulta sitä huomaa laulavansa taas suvivirttä keväisellä terassilla. Sitä odotellessa.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Musta joulukuun sunnuntai

 Joulukuun 22. Herään silmät rähmien koiran haukkuun. Hyppään kuin trampoliinilta tasajalkaa lattialle ja käyn hoitamassa ”lähieläinet” eli kissat ja koirat päästän ulos. Niitä on nyt kaksi; valkoinen ja musta kuin jing ja jang. Ne ovat tarkoitettu yhteen.  Asiat lähtivät pyörimään sunnuntaina 18.12 lumipallon lailla. Se pallo kasvoikin suureksi. Niin suureksi, että sitä palloa en yksin kykenisi siirtämään paikoilleen, mihin sen haluaisin. Minulla on kokemusta lumipallon pyörittämisestä ja se on joskus vain liian iso ja painava, saadakseni sen paikoilleen. Tämä on kuvainnollista siitä, mitä elämä oli minulle järjestänyt jälleen kerran.  Olin iloinnut juuri saatuani opinnot Esedulla loppuun. Valmistuin assistentti / sihteeriksi liiketalouden ammattitutkinnolla. Se oli ponnistelu, jonka sain upeasti maaliin. Korona vei minut jälleen tantereeseen ja olen koko joulukuun koittanut päästä siitä jaloilleni. Lucia neidot Koikkalassa oli projektini, koska koin, että niin upeat nei...
Lue lisää

Lumi -valkkariprinsessa

 Syksy on pitkällä. Olin päättänyt, että veljeni koiran Lumin päivät päättyvät ennen talvea. Tämä siksi, että koiravanhuksella oli vaivoja selässä, lonkissa ja hampaissa. Silti se jaksoi juostakin lenkillä ja oli ympäristölleen valpas, ihan loppuun asti. Yöllä kuulostelin Lumin levotonta käytöstä. Laskin sen kello neljän jälkeen ulos tarpeilleen. Oli äitini hautajaispäivä, josta oli kulunut jo 26 vuotta. Tuli tunne, että tänään se tapahtuu, Lumin lähtö ikuisuuteen. Lähdin tavalliseen tapaan ulkoiluttamaan koiriani. Jälleen kerran Lumi kulki tiellä rinnallani ja tarkkaili, että olen lähellä. Se oli leimaantunut minuun. Menin vessaan tai suihkuun, Lumi halusi olla näköetäisyydellä. Mietin, oliko myös näkökyvyssä tullut muutoksia, kun piti minua silmällä, eikä halunnut jäädä yksin.  Lenkillä kävelimme tutulle rantakivelle. Olin hetkeä aikaisemmin soittanut eläinlääkärille lopetusajan ja nyt se oli väistämätöntä. Tänään se tapahtuu, oikeasti. Otin paljon kuvia ja videoita koirasta...
Lue lisää

Erilainen jouluaatto

 Herään aikaisin, koska mieheni on lähdettävä aamutöilleen. Halusin tarjota aattoaamun riisipuuron sekahedelmäsopalla. Edellisilta meni vastaillessa facen onnitteluviesteihin. Olen kiitollinen, että minulla on välittäviä ystäviä ympärilläni tietäen heidän tukensa. Juuri nyt välittävät ajatuksetkin kantavat minua eteenpäin. Aika on herkkää. Koen olevani kuumennettu paperin palanen, joka leimahtaa tuleen pienestäkin ajatuksesta, jonka koen itseäni vastaan tai vääräksi.  Aamulla vielä siistin paikkoja ja kävin lepäämään. Huomaan, että pienet ponnistelut saavat minut väsymään ja tarvitsen useammin lepoa. Yhtäkkiä huomaan kellon olevan jo kymmenen ja puolenpäivän aikaan olisi oltava jo kirkossa. Ei auttanut kuin lähteä ulkohommiin. Taas oli satanut lunta pihan täydeltä, mutta ei ollut aikaa tarttua kolaan. Sytyttelin kynttilöitä lyhtyihin ja annoin lampaille tupposia toivottaen niille hyvää joulua. Eläimet toimivat minulle terapeuttina. Katsovat silmiin kuin ottaen osaa tähän suruu...
Lue lisää