Elintaso vai elintasolla

 Heräsin aamu kahdeksalta. Olin nukahtanut edellisenä iltana puoli yhdeksän uutisiin. Ei tainnut uutiset ylläpitää kiinnostustani tämän hetkiseen tilanteeseen. Etsin MTV arkistosta jotakin vanhaa Maria Veitolaa Yökylässä. Siis jotakin muuta kuin sotaa. Vanhaan aikaan ei tiedotettu niin tarkasti kuin nykyisin. Minusta liiankin tarkasti meille tavallisille kansalaisille. Minä en sillä tiedolla mitään tee, kuinka monta siviiliä kaatui tänään sodassa. Aikaisemmin se oli,” kuinka monta kuollutta koronaan oli tänään ollut”. Näin ne uutiset muuttuvat, vaan kovin samaa sanomaa päivä päivältä kuulemme. 

Koronapositiivisena elän omassa kuplassa ainakin hetkisen. Aamulla huomasin vessakäynnillä, että paperi alkaa loppumaan niinkuin uunin sytykkeetkin. Nyt ymmärsin koronan ja vessapaperin hamstrauksen! Eihän sitä karanteenissa lähdetä kaupasta hakemaan. Ja koska olen sitkeä sissi, päätin sinnitellä viikon ilman, että pyytäisin ketään käymään puolestani kaupassa. Osasin kyllä loihtia itselleni ruuat. Perunamuussista sai perunalimppuja, puolukkapuuroa ja kaurapuuron kanssa mansikkasoppaa. On makaronilaatikkoa. Ruokaa on ihan ähkyyn asti. Enemmän huolehdin eläinten ruuasta, jota olin onnekseni hamstrannut.

Netti on täynnä tulevaa realismia ruuan kallistumisen suhteen polttoaineen ja sähkön ohella. Ulkoiluttaessani koiraani ajatukseni virtaili miettien, mitä oikeastaan tarkoitetaan elintasolla? Ennen vanhaan se näkyi ihmisessä. Oli laihoja ja lihavia. Nykyään se ei ole suoraan verrannollinen ihmisen näköön, vaan kuinka helppoa elämämme on. Valot syttyvät parhaimmillaan talossa ilman painikkeita. Ohjelmoit saunan lämpiämään sopivasti tullessasi kuntosalilta. Olen tullut siihen tulokseen, että kohta elintasoa edustaa hyvin tehty perunapelto, kenellä sattuu sitä maata olemaan. Tai kannat puita selkä vääränä uuniin, mutta sähkökustannukset laskevat ja saatat jäädä ruuan puolesta vielä henkiin, etkä palellu kuin torakka, itkiessä ylisuuria sähkölaskuja, kun ei ole, millä maksaa. 

Elintason voi käsittää niin monella tapaa. Lähiaikoina olen pohdiskellut ja tarkastellut sitä monesta kulmasta. Mitä muuta elintaso voisi tarkoittaa? Minun elintasolla mitattuna pysyn kunnossa kuntoillessani puiden ja eläimieni kanssa, oli korona tai ei. Myönnän itselleni, että koville on ottanut. Välillä itkettää, mutta sitten kasaan itseni ja teen, mitä pitää tehdä. Onneksi on saanut levätäkin. Uni tulee keskellä päivää. Nyt on lupa nukkua vaikka päivällä. Jos ymmärsin, olen koronapositiivinen. Minulla on oireet ja lupa huilata. Ystävällinen koronahoitaja soitti ja kertoi, että otat nyt rennosti sunnuntaille asti. Ja aina saa tarvittaessa lisää sairaslomaa, jos tarve sen vaatii. Tervehtymiseni on saattanut viivästyä juuri kuntoiluni takia. Se on vaan sitä elintason ylläpitämistä. Ei näy sähkökustannuksissa tämä sairastelu. 

Kävin suihkussa. Olikin mennyt jo kolme päivää suihkussa käynnistä. En ollut jaksanut. Ennen vanhaan sitä käytiin pesulla kerran viikossa, siis saunassa. Hämärä muistikuva alushousujen vaihdosta kuitenkin useammin kuin kerran viikkoon. Ennen olikin kaikki toisin. Kyllä tuntuikin hyvältä hangata oikein pesusienellä itsensä puhtaaksi. Hiuksetkin huokuivat rasvaa, vaan kampaajana tiedän sen olevan hyväksi pitämällä taukoa hiustenpesussa. Ai, miten raikas olo tulikaan! Tuntui, kuinka likavesi virtasi viemäriin.. Kyllä kannatti jaksaa peseytyä. Ystävänäni kertoi puhelimessa ilouutiset, että Suomeen virtaa lämpöaalto! Sen seurauksena innostuin sheivaamaan itseni. Ehkä alan jo tarkenemaan ilman turkkiani. Muutenkin leikkelin hiuksiani ja laitoin lämpörullat päähäni. Korona oli haudannut minut viikoksi niin, että en peiliä tarvinnut. Toinen ystäväni herätteli minut viestillä kevääseen ja siihen, että kun kevät koittaa, olet valmiina… Mihin? No, pitää sitä vähän innostua itseään laittamaan. Se kai on ensimmäinen merkki siitä, että olen selättämässä taudin. 

Ihmisellä on yleensä itsesuojeluvaisto, paitsi ihan pienillä lapsilla. Se tarkoittaa minulle myös sitä, että tavalla tai toisella ihminen selviytyy haasteistaan elämässä. Suojelee itseään pahalta. Tunnistan sen vahvasti itsessäni. Silti, vaikka sota on nyt tapetilla ympäri maailman, emme voi vain itkeä. On osattava iloita pienemmistäkin asioista. Ja lupa kaiken tämän kurjuuden keskellä jatkaa elämää niissä puitteissa, kun mahdollista. 

Sota muutti maailman. Lapsemme näkivät todellisuuden siitä, että emme eläkään lintukodossa. On vain läiskittävä siveltimellä värikästä kuvaa tauluun ja tsempattava toisiamme positiivisella tavalla. Yhtään negatiivisempaa kuvaa ei enää tarvita kuin sodan kasvot ovat. Ilo on huomata, kuinka meilläkin Juvalla vastaanotetaan ukrainalaisia. Kaikki apu on nyt tarpeen. Sodassa kukaan ei voita, mutta Eurooppa lähentyi entisestään.Tämä on vahva osoitus myös siitä, että rauhan tullessa maailmaan, se tulee olemaan vahvasti läsnä. Alkaa uudelleen rakentaminen. Konkreettisesti, mutta myös ihmisten kesken. Olemme lähentyneet entistä enemmän toisiamme kohtaan. Vähemmän tärkeää  on, minkä maalainen ihminen on. Hän on kuitenkin ihminen ja välittävä sellainen niinkuin mekin olemme. Ottakaamme heidät ilolla vastaan. Elämä jatkuu ja me sen mukana…