Messuista messuihin

 Elämäni toiset messut olivat Kotimaan matkamessut Tampereella. Lähdin matkaan hyvällä fiiliksellä, olihan yhdet onnistuneet messut takanapäin. Sitä ennen halusin kotivahdille tehdä aamulla makaronilaatikon ja pannukakkua. Ei tarvitsisi kotonani kuolla nälkään, muutoin jääkaappini olikin keskivertaista tyhjempi. 

Auto oli kamalassa ropakossa. Luonto ei antanut periksi lähteä sen näköisellä Tampereelle asti ja päätin pesettää sen Mikkelin Pitkäjärven ABC:llä. Vessahätäkin vaivasi ja kävin vessan kautta vielä Salessakin pientä purtavaa matkalle ja hotelliin. Kuuntelen aamuisin Radio Novaa, jossa Aki ja Minna ovat aina vauhdissa. Ihailen heidän yhteistyötään ja iloisuuttaan. Aki oli lukenut netistä, että ”Snickers patukalle oli tullut määräys muuttua ulkonäöltään, koska se muistuttaa liiaksi miehen elintä!” Oli vielä Akin suosikki patukka! Sitä nyt ei ymmärtäneet sen paremmin radiojuontajatkaan kuin minäkään, miten kukaan ajattelisi näin. Olihan Mars patukkakin lähes samannäköinen.Tämä innoitti minut ostamaan patukka vain sen takia, että olihan se tarkastettava, oliko asia todella näin! Jätin kuitenkin kertomatta nuorehkolle mieskassalle, miksi ostoksistani löytyi tämä Snickers..Sanoin vain, että ”eiköhän näillä Tampereelle ajele.”

Muistinkin, että piti hakea esitetäydennystä Mikkelin matkailupisteen varastolta, ja auton pesujonon ollessa pitkä, päätin hakea esitteet ensin. Takaisin tultuani pesupisteelle, oli vieläkin kolme autoa ennen minua. Parantelin maailmaa ystäväni kanssa nauttien ostetuista eväistä. Kyllä alkoi harmittaa, kun kello veteli jo kahta iltapäivällä, kun pääsin pesulle. Vihdoin puhdasta, mutta minulle tuli jälleen vessahätä! Tuntui, että olin jumiutunut Mikkelin apsille! Matka pääsi alkuun ja seuraava vessahätä sattuikin sitten jo lähelle Tamperetta, Tuuloselle. Se oli isompi kauppakeskus ja vessaa etsiessäni silmiini osui laukkuliike. Poistullessani tein tiukat kaupat kengistä ja laukusta, johon kuului sukat kaupan päälle. Enpä ole laukkuja ostanutkaan ainakaan viiteen vuoteen. Entinen mieheni oli ollut sitä mieltä, että liikaa laukkuja ja liikaa kenkiä. Vihdoin korjasin tilanteen ja olin ostokseeni todella tyytyväinen. Edellinen laukkumerkkini oli Jouni, nyt merkkinä näkyi olevan Migant. 

Ehdin messukeskukseen vähän ennen klo viittä. Nopeat päivitykset tilanteesta paikalla ja taas Nysse sovelluksesta, joka helpottaa kulkua bussilla hotellille ja takaisin. Toiset menivät illastamaan, minun oli ensin kirjauduttava hotellille ja nopea siistiytyminen ja takaisin toisten seuraan. Oli taas vähän maalainen olo katsoessani ruokalistaa. Enää en voinut perääntyä, kun tarjoilija katsoi minua ja kysyi, mitä olinkaan valinnut listalta. Löytyi makrilleja, johon totesin, että” muikut olisivat menneet, olen Luonterin rannalta, mutta ei makrillia..Jaa karitsan lapaa, no itsellä on lampaita, en lammasta syö..” Lopulta valitsin parsarisottoa halloumijuustolla, johon kollegat kysyivät, olenko vegaani??No, en ollut, mutta hintaansa nähden se oli minulle sopiva. Seuraava ongelma olikin juominen. Päätin ottaa samaa kuin muutkin, ettei kovin poikkea porukasta. Pääsin jakamaan viinipulloa, koska tarjoilijan kysyessä minulta, mitä juon, niin vastasin, etten minä koko viinipulloa yksin jaksa juoda, johon toiset lupasivat, että pääsen heidän pulloonsa jaolle! Kyllä oli mukava illallinen hyvässä seurassa, pienten hienosäätöjen jälkeen. 

Lauantaina klo 10 alkoivat messut. Ihmisiä alkoi virtaamaan sisälle. Kävi ilmi, ettei messuja oltu mainostettu paikallisessa lehdessä messuaamuna. Monet olivat löytäneet tiedon netistä tai kuullut kaveriltaan. Viereisellä osastolla oli Heinola ja Asikkala. Heinola oli ottanut näyttelijöitä vetonauloikseen ja Sari Siikander ja Tankki Täyteen ohjelmasta Juhana oli yllyttämässä Heinolaan tuloa. Parasta varmaan oli heidän flirttikurssi +55- vuotiaille, johon kommentoin, että olisi voinut olla kymmenen vuotta nuoremmille suunnattu. Heitin ”Juhanalle” huumoria, että katsoin tuota pahviukkoa, että se näytti ihan siltä Leslie Nielseniltä, leffasta ”Mies ja Alaston ase”. Joku kertoi minulle myöhemmin, että näyttelijä oli ollut se Juhana. Kyllä harmitti! Olisin sanonut, että on tullut katsottua Tankki täyteen- sarjaa. 

Avasin esitteitä ahkerasti ja puhuin Juvan ja ympäristökuntien puolesta. Asiakkaille henkilökohtainen palvelu sykähdyttää enemmän. Tuntee olevansa erityinen ja näin ollen saattaa tehdäkin tulevan kesälomareissunsa juuri Etelä-Savoon. Koiraihmiset kaipaavat yksityisyyttä ja paikkaa, missä koira saisi olla vapaana. Kalastukseen liittyviä asioita kyseltiin ja olisi hienoa, jos meillä olisi tarjota luonto/eräopas. Niille palveluille olisi tarvetta. Lopulta nykyajan ihminen ei jaksa suunnitella liikoja itse, vaan valmiit paketit myyvät parhaiten. Tarvittaisiin ihminen, joka järjestäisi juuri oikeat lomapaketit eri ihmisryhmälle. Kategoria on laaja. Löytyy ihan motoristeista, eläinihmisistä lapsiperheisiin tai sinkkuihin, jotka etsivät jotakin jännitystä elämään. Siinä olisi taas uusi vaihtoehto yrittäjyydelle. Toinen on luonto-opas, joka tekisi yhteistyötä matkailuihmisten kanssa. On helppoa myydä valmispaketteja, kokonaisuuksia. Sitä mietittiin yhdessä, missä yöpyä ja mitä tapahtumia ja aktiviteetteja mahdollisesti sattuu juuri siihen hetkeen, kun kesäloma on. 

Lauantaina olikin väsynyt olo messujen jälkeen. Olo oli kuin kaiken antaneena. Messengeriin tuli viesti, että olin ollut paras esittelijä messuilla ja minun ansiosta tulevat Juvalle. Olin kyllä otettu! Parhaan kiitoksen sitä saa asiakkailta, jotka sitä palvelua haluavat. Näin se vaan on. Ainahan ei voi onnistua, mutta hyvä palaute asiakkaalta auttaa aina yrittämään paremmin.

Sunnuntai koitti. Olin aamupalalle menossa ja hissiin, kun käytävää vastapuolelta  tuli hissiin mies, joka kohteliaasti sanoi huomenta minulle. Räpläsin hissiin avainkorttia, johon mies tuumasi, ettei korttia alaspäin tarvittu. Harmittelin, että olin taas viikonlopun leikkinyt hissin kanssa! Minun ei tarvinnut esittäytyä, mistä olin, sillä hupparipainatus kertoi kaiken. Mies oli Lappeenrannasta. Hän oli tullut edunvalvontakurssille esimiestehtävissä. Toivottelin hyvää päivää ja menin puurokattilalle aamupuuroa noutamaan. Löysin pyöreän pöydän läheltä aamupalapöytää ja kohta mies tulikin pöytäni luokse kysyen, voiko liittyä seuraan? No mikäpä siinä. Jätin puhelimeni hänen vahdittavakseen ja lähdin hakemaan kahvia ja leipää. Sillä aikaa pöytään oli liittynyt vielä kaksi miestä lisää Varkaudesta. Kerroin myös Varkauden olevan minulle tuttu paikka. Oli minulla joskus mieskin vaan kun esitin ottaa kuluihin osaa, hän muuttikin Varkauteen. Miehillä tuntui olevan hauskaa ja lupasivat tulla käymään Juvalla. ”Jos sun luona voi asua ilmaiseksi?” Olisi ollut hyvä kertoa, että olen myös KD. Sitä haluaa auttaa ihmisiä, siinä tulee monesti myös itsekin autetuksi. No, tämä lappeenrantalainen oli kyllä ihan mukiinmenevä. Arvioin, että talikko kestäisi käsissä ja saha ehkä soisi metsässä. En kuitenkaan alkanut jakamaan yhteystietojani, vaan kohteliaasti ilmoitin, että bussi jättää. Olisi lähdettävä hakemaan tavarat huoneesta. Tämä Mika niminen mies Lappeenrannasta lähti samaan hissiin ja jälleen kerran hän sanoi ehkä ajelevansa Juvalla. Ei ollut koskaan siellä käynyt. No, mikäpä siinä. Olen oman osani messuilla tehnyt. Se kai tässä pääasia oli, että Juvalle virtaa ihmisiä. Otetaan heidät avosylin vastaan. Kunhan nyt eivät ihan asumaan jää. Toisaalta Juva tarvitsisi uusia kuntalaisia. Mikäpä ettei…