Pääskysestä ei päivääkään

 Tämä viikko on ollut herkkä. Se on kukkaan puhkeava kevät kauniine villiorvokkeineen ja sen on voinut aistia ilmasta pian kukkivan tuomen tuoksusta. Alkuviikosta silmiini kiteytyi kyyneleet, sillä huomasin ensimmäisten pääskysien tulleen luokseni. Monet inhoavat näitä lintuja, sillä tahtovat aina sotkea ulosteillaan paikat. Ymmärrän minä senkin, mutta vanha aika palaa vahvasti mieleeni. Ennen odotettiin kesän saapumista juuri pääskysistä. Sanonta ” puoli kuuta kiurusta, västäräkistä vähäsen ja pääskysestä ei päivääkään.” Nuorimman tyttöseni kanssa juteltiin saunapolulla, kuinka ennenvanhaan käenkukunnasta laskettiin vuosia, kun oli nuori, kuinka kauan täytyi odotella naimisiin pääsyä tai ehtoopuolella oleva saattoi laskea jäljellä olevia vuosia. Itse huomasin olevani siinä suvantovaiheessa- käki ei jaksaisi kukkua yhtäsoittoa minulle elinvuosia ja yhden kerran naimisissa olleena, oli sekin jo koettu. On mukava kertoa lapsille mukavia vanhanajan juttuja, jospa hekin omilleen sitten aikoinaan jakavat nämä. 

Kesän tulon huomasi siitäkin, että viihdyimme tyttöjen kanssa rantasaunassa. Sauna on paikka, jossa jutellaan ”henkeviä” tyttöjen juttuja. Kesä tuli kuitenkin vähän puskan takaa. Vene jäi tervaanatta, koska käsipuolena en alkanut siihen hommaan ja nyt se on jo myöhäistä. Edelleen vene nököttää rannalla  telineessä ylösalaisin. Viime vuonna se käännettiin tyttöporukassa, vaan on se painava kapistus.

Seurailimme yksinäistä joutsenta, joka lipui vailla päämäärää. Se tuntui surulliselta, koska joutsen on yksiavioinen, eikä puolison kuoltua enää huoli rinnalleen uutta. Siinä vasta vanhanajan lintu! Monesti mietin lintuja, miksi ennenvanhaan tiettyjä lintuja on hätistelty pois. Luonani asustelee myös yksinäinen varis, joka käy ikäänkuin kioskilla, lampaan leipiä nokkimassa, jos jotakin on jäänyt maahan. Lenkillä ollessani se saattaa lentää puusta toiseen kuin seuratakseen minua. Pitää osata seurata luontoa. Sekin seuraa sinua.. 

Viimeinen sairaslomaviikkoni huipentui Tupperware kutsuihin. Aiheutti se minussa vähän äksöniä ja huomasi sen seuraavana päivänä kädessään, että oli ollut rasituksen alaisena. Toisaalta, pikkuhiljaa sitä on lupa käytelläkin ja niinpä pääsin lempipuuhiini eli valmistamaan kahvipöydän antamia. Vieraista ei tosin ollut tietoa kuin yksi varma ja kolme epävarmaa. Aiheutin esittelijälle jännitystä, joutuisiko tyhjille seinille puhumaan, vaan lopulta kaikki kolme pääsivätkin ja kutsut oli pelastettu. Kaikista innokkain oli yhdeksän -vuotias tyttöni, joka teki kovasti budjettilaskelmia, mihin rahat riittäisivät. Paras ajatus olikin, että hän pitää lasten Tupperi - kutsut yläkerrassa ja lapset tuovat sitten laskun vanhemmille kutsujen jälkeen! Ainakin esittelijälle se olisikin tuottoisaa puuhaa..

Niin. Käsileikkaukseeni tuo sanonta ”kuu kiurusta kesään” sopii hyvin, sillä pääskysestä ei päivääkään ja minunkin oli valmistauduttava töihin lähtöön. Päivät olivat kuluneet nopeaan ja kesä tullut siinä samalla. Tämä on aikaa, jolloin meidän on ammennettava itseemme kaikki tuo valo ja vehreys, jota luonto meille tarjoilee. Talvelle lähtö on vuosi vuodelta rankempaa ja saa minut melkein pelkäämään tulevaa jaksamista. Olin rohkea ja kyselin, vieläkö saisin edellisvuotisen puunpilkkojan minua auttamaan rannalla makaavissa kuusitukissa. Hän tulikin jo heti seuraavana päivänä ja liiterini on alkanut täyttymään puupinoilla! Voi sitä kiitollisuuden määrää, mikä ihmisellä voi sisällään olla! Minulla on ollut ympärilläni enkeleitä, hyväntekijöitä, jotka ovat minua eteenpäin kannatelleet. Hyvää kannattaa aina laittaa kiertämään. Paitsi hyvästä isännästä tai emännästä kyllä kannattaa pitää kiinni. Toukokuu lähestyy loppuaan. Aika olisi Suvivirren…