Anne ja uskomattomat päivät

 Maanantaiaamu.  Juoksentelin aamulla koiralenkin lisäksi sisällä etsimässä vaatteita illan valtuuston kokoukseen. Olen niitä naisia, että haluan tietyllä tavalla kunnioittaa siistillä pukeutumistyylillä kanssaihmisiä. Löysin jakun, joka vei minut kahdenkymmenenneljän vuoden taakse piakkoin 18.10.1997 äitini hautasjaispäivään. Lähes päivän  tarkkuudella hankittu jakku hautajaisiin toimi täydellisesti kokouksessa. Sanonta kuuluukin” ettei köyhän pidä halpaa ostaa” ja niinhän se onkin. Tämäkään jakku ei oikeastaan ollut kärsinyt mistään ja ihmeellisesti se sopi vielä päällenikin niin monen vuoden jälkeen. Monesti säilytämme turhaan vaatteitamme kaapissa uskotellaksemme, että ne vielä joskus mahtuvat päällemme. Muistuu vielä vanha juttukin edellisestä elämästä, kuinka en raatsinut sadan euron takkia ostaa ja sitten erehdyin menemään paikalliseen butikeniin, jossa hintataso oli jonkin verran korkeampi. Ihastuin täysin takkiin ja kysyin silloiselta mieheltäni, ” voinhan sen ta...

 Oma viikko viittä vaille pulkassa. Sairaslomarahoja odottelin kuin kuuta nousevaa. Vihdoin oli tullut kirje Kelalta ja avasin sen jo postilaatikolla. Päätös sairaslomakorvauksesta neljältä viikolta oli alle viisisataa euroa. Ystäväni mielestä teen niin paljon töitä, että kyllä sieltä jotain pitäisikin saada. Itseasiassa en ollut tilille tullutta rahaa huomannutkaan, koska pankin lainan korot menevät automaattisesti joka kuukausi ja rahan tullessa tilille se oli poistunut sieltä samantien. Niinhän se sanonta meneekin, että ” vain nopeat elävät ” Näin se on vieläkin.. Päätin myydä isäni vanhan traktorin pois. Se on alettava realisoida tavaraa ympäriltä, jos työllä ei rahaa tarpeeksi saa. Olin altavastaajan roolissa. Et pystynyt muuttumaan rahaksi käsileikkauksen takia ja syötäväkin oli.  Muistui mieleeni, kuinka vuosi sitten myin soutuveneen, että sain autoon talvirenkaat. Nyt oli myytävä traktori. Huumori ihmisenä olin kertonut kaupan kassalla avoimesti tilannettani. Olin illa...

 Niin. Sairasloman viimeinen viikko takanapäin. Tälle lomalle on tullut paljon tapahtumia.  Aamulla avattuani radion, siellä Esko Eerikäinen haastatteli Maria Veitolaa ja kuulemani mykisti minut! Marialla oli vihamiehiä, jotka ahdistelevat häntä somessa ihan siinä määrin, että on joutunut asianajan kanssa turvautumaan poliisiin ihan oman turvallisuutensa vuoksi. Sosiaalinen media voi olla hyvin terrorisoivaa ja siinä kohteena oleminen todella kurja tila kun ihmisiä ollaan. Olin juuri päässyt ”sisälle” Maria Veitola yökylässä ohjelmaan ja ajattelin hänestä hyvällä. Ei olisi tullut mieleenikään, että niin empaattisella naisella on varsinkin miesten puolelta hyvin vahvoja mielipiteitä, kuten” toivoa hänelle kuolemaa. ”  Itsekin olen melkoisen avoin tapaus, ja toivoisin kaikille aina hyvää. Se on aika naiivia nykyisin. Helposti tulee yliajetuksi sellaisella asenteella. Täytyisi oppia toisenlaisia strategioita ja    muuttaa omia toimintatapojaan. Mitä enemmän asioita...

Viikonlopun ensimmäinen päivä. Silloin, kun saisi nukkua pidempään, ei nukuta. Nuorimmainen tyttöni heräsi täsmälleen samaan aikaan, kun olisi lähdettävä kouluun.  Ennen nukkumaanmenoa minulle oli tullut pulma ottaa fleecepusero päältäni, koska vetoketjun pää oli lähtenyt päivällä, enkä saanut yhdellä kädellä mitenkään otetta, jotta olisin saanut vetskarin vedetyksi alas! Ei mahtunut päästäkään pois, joten oli turvauduttava kahdeksan vuotiaan apuun. Hän on kekseliäs tyttö ja annoin hänen ratkaista tämän ongelman. Ensin kokeilimme saksia, kumilenkkiä. Liian isoja pujottaa pieneen vetskarin reikään. Kokeilimme vetää puseroa pään ylikin, mutta pää oli liian iso kaula-aukkoon nähden!! Tyttö sai kunnon naurut!Ei voi olla totta, että pusero jumittuu päälle!!Neula voisi olla hyvä! ” Nyt äiti ei saa naurattaa, ettei neula satu iholle!” Ja sehän olikin hyvä keksintö, sillä vetoketju liukui alas ja äiti sai puseron päältänsä. En tiedä, mitä olisin tehnyt yksin ollessani puserolle. Sakset ova...

 Relaan perjantai iltaa sohvalla ja viihdytän itseäni katsomalla MTV:ltä Maria Veitola Yökylässä ja syöden tyttöjen vaahtiksia.Yhtäkkiä tästä sarjasta on tullut minulle mielenkiintoinen ihan sen syvällisyyden vuoksi. Olen nauttinut saadessani ystäviäni kotiini. Syvälliset keskustelut ovat rikastuttaneet minua henkisellä tasolla, samanaikaisesti tilini on tyhjentynyt monista laskuista. Ei mitään tietoa Kelan päivärahoista..  Sairasloma on mennyt vauhdilla. Samoin tilini. Ymmärrän ihmisiä, jotka hieman stressaavat päätöksiä Kelasta. Ei kai sille mitään voi, jos asiat viipyvät. Olo alkaa olla kyllä perikadon edellä. Ei pysty tekemään työtä, jolla kuittailla maksut. Ei voi kuin nostaa kädet ylös, toinen leikattuna. Luin juuri tänään Satu Taavitsaisen tilitystä hoitotakuusta, joka tulee lyhenemään kolmesta kuukaudesta seitsemään päivään.Jotakin hyvää tiedossa…Tämä hoitajien työvoimapula on niin todellinen ja koskee koko Suomea. Jos alaa ei arvosteta ja toisetkin alat alkavat keulim...

 Viikon aloitus oli suorastaan herättävä ! Tyttö paistoi munakasta ja olin laittanut leivän paahtimeen paahtumaan. Sytyttelin takkaa ja haistelin palaneen käryä. Ei kai muuta kuin munakas pannulla, kunnes tultuani keittiöön tilanne oli pahempi. Leivänpaahdin tuprutti savua siinä määrin, että Verisuren hälytysjärjestelmä laukesi huutamaan! Minä yritin yhdellä kädellä nyhtää pistoketta seinästä ja saada savuavan leivän pois lavuaariin. Ikkuna auki ja äkkiä ulos, sillä tiesin Verisuren miehen kohta minulle soittelevan! Nappiin meni! Ulko-ovelle päästyäni pitkästä aikaa sain kuulla asiallisen miehen kertovan meillä olevasta palohälytyksestä ja minä puolestani kerroin tilanteen olevan hallinnassa. Yhdellä kädellä sitä on vähän hitaampi, mutta selvähän se, että ikkunat auki ja tuuletus päälle. Tytöillä meni ruokahalut. Pelotti se varoittimen kimeä ääni. Ei auttaneet selitykset siitä, kuinka turvallista tämä olikaan Verisuren kanssa. Tähän kun lisää haukkuvan koiran, joka vainoharhaisuutt...