Sopivan hauska päivä
Maanantaiaamu. Juoksentelin aamulla koiralenkin lisäksi sisällä etsimässä vaatteita illan valtuuston kokoukseen. Olen niitä naisia, että haluan tietyllä tavalla kunnioittaa siistillä pukeutumistyylillä kanssaihmisiä. Löysin jakun, joka vei minut kahdenkymmenenneljän vuoden taakse piakkoin 18.10.1997 äitini hautasjaispäivään. Lähes päivän tarkkuudella hankittu jakku hautajaisiin toimi täydellisesti kokouksessa. Sanonta kuuluukin” ettei köyhän pidä halpaa ostaa” ja niinhän se onkin. Tämäkään jakku ei oikeastaan ollut kärsinyt mistään ja ihmeellisesti se sopi vielä päällenikin niin monen vuoden jälkeen. Monesti säilytämme turhaan vaatteitamme kaapissa uskotellaksemme, että ne vielä joskus mahtuvat päällemme. Muistuu vielä vanha juttukin edellisestä elämästä, kuinka en raatsinut sadan euron takkia ostaa ja sitten erehdyin menemään paikalliseen butikeniin, jossa hintataso oli jonkin verran korkeampi. Ihastuin täysin takkiin ja kysyin silloiselta mieheltäni, ” voinhan sen ta...