Anne ja uskomattomat päivät

 Sydän itkee verta. Se vain tihuttaa. Laastari ei auta. Purkaus vain syvenee. Kuinka kauan se kestää. Aikaa ei ole kerrottu. Se vain vuotaa ja vuotaa. Kunnes kuivunut se on.  Näin voisi kuvata kenen tahansa sydäntä, kuka on joutunut kiusaamisen uhriksi. Kaupassa käydessäni myyjä kyseli minulta, tuleeko minulle Pirkka-lehti ja haluaisinko sen. Plussa-kortilla se olisi maksuton. Otinhan minä sen. Komistus lehden kannessa oli Valtteri Torikka. Enpä arvannut miehestä, kun sitä tarkkaan katselin, kuinka kovia hän olikaan nuorena kokenut. Hän oli kiusatun maineessa. Siksi, koska hän oli herkkä ja erilainen kuin muut nuoret miehet. Valtteri kertoo vieläkin olevansa varautunut ihmisille, jolloin hänestä saa etäisen kuvan. On siis oppinut pitämään etäisyyttä kanssaihmisiin ja avautumaan vain ja ainoastaan läheisille. Sydänystävät, jotka ovat häntä kannustaneet silloinkin, kun hän ei itse uskonut kykyihinsä.  Valtteri myrsky käväisi meillä. Se näytti todellisen luonteensa. Kun ihmi...

 Maanantaiaamu koitti ja oli määrä kokoontua tänään toimistolle. Ei ollut väärin jäädä etänä kotiinkaan, mutta päivä sisälsi yhden palaverin ”face to face.” Edellisiltana tyttöjä viedessä isällensä, törmäsin tähän talven ja pakkasen  aiheuttamaan jarrujen jäätymiseen autossa. Olin luvannut käydä Juvalle mentäessä kotikäynnillä hiustenleikkauksen merkeissä, ja tässä sitä nyt istuimme tyttöjen kanssa autossa ja oikea takapyörä jumissa!  Muistui mieleeni vuoden takainen kotikäyntini Koikkalan kylällä, lähellä kampaamoani. Pakkasta oli ja sopivasti lunta, joka sai takapyörän jäätymään. Olisi ollut kiirus ottamaan vastaan uutta asiakasta, mutta minkäs teet, kun pyörä ei pyöri. Lähdin hitaasti ajelemaan, sillä en halunnut vaivata kotikäynnin vanhempaa pariskuntaa. Soitin tutulleni kylälle, pääsisikö hän apuun, kun minulla ei ollut mitään kättä pidempää työkaluna.Avulias ystäväni lähti heti matkaan ja poimi samalla parturiasiakkaan kampaamon edestä kyytiin. Jarrut olivat senverr...

 Pakkanen muistutteli lämmityksistä, etten liikaa viikonloppuna relaisi. Olin varannut itselleni Mikkeliin ajan optikolle, sillä olin mielestäni alkanut näkemään lähelle hieman huonommin. Uutta työtä aloittaessani on  työskentelyä koneella enemmän, joten olisi aika laittaa näkö kuntoon! Lauantai-aamu  ei oikein käynnistynyt.  Varaukseni optikolle oli klo 11.30 ja kuvittelin ennättäväni sinne ihan helposti. Toisin kävi! Alakertaan mennessäni lämpöero oli tunnistettavissa makuuhuoneesta tullessa ja koska tiesin Mikkelissä ajan taas vierähtävän, laitoin pönttöuunin ja takan tulille. Lampaille vettä ja heinätkin oli taas haettava etäämpää ladosta isolla liimasäkillä. Sellaisia säkkejä oli aikoinaan kirjatehtaalla ja siihen kassiin mahtuu huomattava määrä irtoheiniä. Olin edellisenä iltana kolannut reittiä ladolle ja sadatellut samalla puhelimessa ystävälleni, että melkein hullun hommia nämä. Ajattelen vain kuntosalin kannalta. Ei tarvitse lähteä sinne asti maksamaan sali...

Uusi vuosi , uudet tuulet. Tai aloitetaanpas puhtaalta pöydältä. Lopulta vuoden alku muistutti paljon vuoden takaista koronapelkoa. Vuosi sittenhän olin  altistunut koronalle käydessäni kotikäynnillä ja jouduin kymmeneksi päiväksi karanteeniin.  Nyt olin jo toistamiseen testin saanut negatiivisena , kun jouduin oman mielen rauhoittamiseen käymään uudessa  testissä tiistaina. Maanantaina kirjoitin uuden työsopimuksen kunnan elinkeinoyksikössä, jota pehmeämmin elinvoimatiimiksi kutsumme. Tarvittiin matkailusihteerin puolikasta tekemään sekä elinkeinopuolella riittää työtä myös. Siitä sain nimikkeen Elinkeinosihteeri. Luottavaisin mielin hyppäsin uusiin saappaisiin ja tutkailen, mitä tuleman pitää.  Olen aistinut, että olen päässyt ihanaan työyhteisöön, jossa olemme tasavertaisia ja yhteistyökykyisiä. Iloinen, positiivinen asenne näkyy tekemisissä. Olen tainnut löytää ” kotini.” Maanantaina kuitenkin jännitti ilmeisen paljon työsopimusta allekirjoittaessani, sillä ...

 Minä olen tämän vuoden alun aloittanut munalla, paistetulla sellaisella. Kävi niin, että päätin vuoden ensimmäisenä päivänä pakottaa itseni puntariin ja niinhän siinä kävi, että rajat oli rikottu. Jos rajoistaan ei pidä kiinni, huomaa kesän alussa, ettei mahtuisikaan entisiin vaatteisiin. Ja minä tyttö en vaatteita joka kesä ostele. Entisillä on mentävä ennenkuin päältä putoavat. Raamatussakin annetaan ymmärtää, että köyhä antaa päältänsä viimeisenkin vaatekappaleen. Se on hyvä ohjenuora se. Siispä toimeen. Aamutankkaukset vettä ja luomuomenamehua. Koiran kanssa umpihankeen jäälle kuluttamaan ja ihailemaan luontoa. Sisälle ja munakasta alas. Kyllä oli kevytaamiainen. Odotellessani koronan tuloksia intouduin saksimaan kuusen alasti ja kuusenoksista sainkin ulkorappusten eteen hienon ”maton”. Tämä on sitä kierrätystä ja uusiokäyttöä parhaimmillaan. Jos lampaat innostuvat ”maton” syömään, voin oksat polttaa vielä leivinuunissa pois. Ai että !! Koronatulos tuli negatiivisena. Tytön lu...